Mastiittiviljelylöydöksiä tiloilta, joilla PCR-tutkimuksessa ei löydöksiä 

PCR-paneelit sisältävät merkittävimmät ja yleisimmät utaretulehdusta aiheuttavat patogeenit, mutta paneelin ulkopuolelle jää satunnaisia taudinaiheuttajia. 

Tammikuusta 2024 kesäkuuhun 2025 bakteeriviljelyyn lähetettiin 218 maitonäytettä 68 pitopaikasta eri puolilta Suomea. Noin 60 prosenttia näytteistä jäi ilman löydöstä eli tulos oli joko ei bakteerikasvua, sekakasvu tai yksittäisiä pesäkkeitä.  

Bakteerilöydös todettiin 40 prosentissa näytteistä

Näistä suuressa osassa (66 %) bakteerilöydös oli PCR-paneeliin kuuluva.  Tässä ryhmässä oli eniten erilaisia stafylokokkeja (useita eri NAS-lajeja ja S. aureus), hiivoja sekä uloste- ja ympäristöperäisiä bakteereja, kuten E. coli, klebsiellat ja enterokokit. Tämä viittaisi siihen, että näytteet ovat uusintanäytteitä, jotka on otettu PCR-tuloksen valmistuttua. On tärkeää, että viljelyyn lähetettävä näyte on otettu samaan aikaan PCR-tutkimukseen lähetetyn näytteen kanssa. 

Aineistossa ei ole nähtävillä, että lisääntyneiden ei löydöstä -tulosten taustalla olisi yleisesti lisääntynyttä yhtä tai useampaa PCR-paneeliin kuulumatonta taudinaiheuttajaa. Kliinisissä ja oireilevissa tapauksissa löydös oli todennäköisemmin PCR-paneelin kuulumaton bakteeri.  

Näytteitä, joista löydettiin viljelyssä PCR-paneeliin kuulumaton mikrobi, oli 30 kappaletta (14 prosenttia kaikista näytteistä). Löydöksiä olivat Bacillus subtilis, Fusobacterium necrophorum, Lactococcus lactis, Listeria monocytogenes, Mycobacterium smegmatis, Pasteurella multocida, Pseudomonas aeruginosa, Pseudomonas fluorescens, Raoultella (ent. Klebsiella) ornithinolytica, Streptococcus gallolyticus ja Weissella paramesenteroides.  

L. monocytogenes löytyi yleisoireettoman lehmän maitonäytteestä. Lehmä oli poikimisen jälkeen soluttanut, ja PCR-tulos oli kahdesti ollut löydöksetön. Listeria-tapauksissa suositellaan lehmän poistoa tai neljänneksen umpeuttamista bakteerin zoonoottisuuden vuoksi. 

P. aeruginosa -löydökset ovat usein voimakkaasti oireilevista lehmistä. Oireet muistuttivat jonkin verran niin sanotun kolimastiitin oireita. Myös osa Raoultella-löydösten lehmistä kärsi kolimastiitin oireista. 

Naudoilla tavallisesti hengitystiepatogeenina tunnettu P. multocida löytyi kahdelta tilalta

Lehmien oireet vaihtelivat muuttuneesta maidosta kuumeiluun. Yhdellä tilalla todettiin usealla eläimellä mykobakteerimastiitteja (M. smegmatis). Syyksi epäillään liian märkää lannasta separoitua kuivajaetta, jota käytettiin kuivikkeena lehmien makuuparsissa.   

Tapauksissa, joissa anamneesin perusteella vain solutus karjassa on lisääntynyt, oli harvemmin bakteeriviljelylöydöksiä.  Poikkeuksen tekee L. lactis. Sekään ei selitä koko karjan lisääntynyttä solutusta, koska se on löytynyt pääasiassa yksittäisiltä eläimiltä ja vain kahdessa pitopaikassa 2–3 lehmältä. Toisella näistä tiloista todettiin samoilla lehmillä myös Raoultella. 

PCR-tuloksen vertaamista bakteeriviljelytulokseen ei voida tehdä, sillä lähetteissä ei ole tietoa, onko kyseessä rinnakkainen (samalla hetkellä otettu) näyte. On tärkeää, että mastiittinäytteet otetaan kahteen eri putkeen (säilöntäaineellinen ja säilöntäaineeton). Viljeltävä näyte pakastetaan ja lähetetään tutkittavaksi PCR-tuloksen perusteella.   

Sekakasvujen määrä aineistossa on suuri.  Sekakasvu johtuu pääasiassa huonosta näytteenottoaseptiikasta, jolloin näytteessä kasvaa kontaminantteja iholta ja ympäristöstä. Onnistuneen tutkimustuloksen varmistamiseksi täytyy painottaa aseptista näytteenottoa.  

Kuva alussa: Sekakasvu on näytteiden yleisimpiä löydöksiä. 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 6/2025.

Milla Takala ja Tiina Autio

Kirjoittajat työskentelevät eläinterveystutkimuksen yksikössä Ruokavirastossa Kuopiossa.