Naudan punatauti
Viraston parasitologian prosessi on viime vuosina pannut merkille lisääntyvän kiinnostuksen ja tarpeen lemmikkieläinten Babesia-diagnostiikkaan, ja vuosi sitten tällä palstalla kerrottiinkin tuontikoiran vakavasta babesioosista ja sen määrityksestä.
Ruokavirastolla on käytössä PCR-menetelmä, joka monistaa suvun ribosomaalista 18S rRNA -geeniä. Ennen lehden viime numeron ilmestymistä saimme Pieksämäeltä naudan verinäytteen, joka osoittautui babesiapositiiviseksi aivan kuten sen lähettänyt kollega Katariina McAspurn epäili.
Menetelmämme ei tunnista babesialajia, mutta aivan ilmeisesti kyseessä on naudan Babesia divergens. Kyseisessä karjassa on aiemminkin todettu punatautia ja karja onkin perinteisen punatautikarjan perikuva metsälaitumineen.
Karjassa on 12 lypsävää ja peltolaitumen lisäksi lehmillä on pääsy rantaan ja metsään. Potilas oli poikinut toisen kerran juhannuksen tienoilla ja sairastui lokakuun alkupuolella. Pääasiallisena oireena oli tumma virtsa, eikä lehmä ollut vielä kovin heikkona. Hoidon jälkeen lehmä parantui nopeasti.
Naudan punatautibabesiaa löytyi Turun yliopiston muutaman vuoden takaisessa kansalaistieteellisessä punkkitutkimuksessa kerätyistä 2014 Ixodes ricinus -puutiaisesta yhteensä kahdessa, eikä yhdestäkään tutkituista 1451 taigapuutiaisesta (Ixodes persulcatus). Voi olla, että taigapuutiaisen aktiivisuushuippu keväällä toukokuussa ei oikein osu yhteen nautojen laidunkauden kanssa.
Tietenkään nykynaudat eivät yleensä enää edes laidunna puutiaispöheiköissä. Japanissa on taigapuutiaisen todettu kantavan aasialaissukupuun B. divergens -alkueläimiä, joiden väli-isäntänä on japaninhirvi eli rytökauris (sika deer).
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 8/2023.
Kuvassa lehmä viihtyisän näköisellä laitumella, jonka laitamilla saattavat viihtyä myös puutiaiset.
Kuvituskuva.
Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto selvittävät yhdessä riistaruokintapaikkojen tautiriskejä
Kuka pitää eläinlääkärien puolta?
