Koirista ja kissoista kerättyjen puutiaisten kantamat patogeenit

Puutiaiset ovat merkittäviä tautivektoreita, jotka levittävät taudinaiheuttajia niin eläimille kuin ihmisillekin.

Suomessa esiintyy tällä hetkellä kahta puutiaislajia, joilla on merkitystä taudinlevittäjinä: niin kutsuttu perinteinen puutiaisemme, Ixodes ricinus, ja idästä meille kotiutunut, taigapuutiaiseksikin kutsuttu Ixodes persulcatus.

Elämänkierron vaiheet

Puutiaisilla on neljä eri elämänkierron vaihetta. Munista kuoriutuneet toukat tarvitsevat veriaterian, jotta voivat kehittyä nymfivaiheeseen. Myös nymfivaiheen puutiainen tarvitsee veriaterian kehittyäkseen aikuiseksi. Aikuisista puutiaisista vain naaras veri-aterioi ja tarvitsee aterian lisääntyäkseen.

Useat veriateriat elinkierron eri vaiheissa mahdollistavat tartunnan molempiin suuntiin, isännästä puutiaiseen ja puutiaisesta isäntään, moneen kertaan. Puutiainen tartuttaa kantamansa patogeenit isäntäänsä veriaterioinnin yhteydessä. Patogeenin tarttumiseen vaadittu aika vaihtelee esimerkiksi patogeenista, puutiaislajista ja olosuhteista riippuen.

Puutiaisaivokuumetta aiheuttava puutiaisaivokuumevirus (TBEV) voi tarttua jopa tunnin sisällä veriaterioinnin alkamisesta, kun taas suurin osa puutiaisvälitteisistä bakteereista ja parasiiteistä vaatii tarttuakseen huomattavasti pidempiä aikoja.

Isäntälaji vaihtelee

Puutiaisten isäntälajien kirjo vaihtelee niiden eri elämänvaiheiden osalta. Toukkavaiheessa puutiaiset suosivat jyrsijöitä ja muita pikkunisäkkäitä. Nymfivaiheen puutiainen tai aikuinen naaras suosii isompia nisäkkäitä, myös koiria ja kissoja isäntinään.

Koirat ja usein kissatkin ulkoilevat säännöllisesti ja altistuvat näin puutiaisille sekä niiden levittämille taudeille. Puutiaisten torjuntaan on lemmikeille tarjolla useita eri valmisteita. Mikään näistä ei kuitenkaan anna täysin sataprosenttista suojaa, ja suojauksen lisäksi myös lemmikkien puutiaistarkastukset ovat osa puutiaisvälitteisten tautien ehkäisyä lemmikeillä.

Suomessa tehty tutkimus

Vuonna 2023 julkaistussa tutkimuksessa kartoitettiin koirista ja kissoista kerättyjen puutiaisten kantamia taudinaiheuttajia ja niiden yleisyyttä puutiaisissa. Lisäksi tarkasteltiin puutiaisten lajijakaumaa.

Tätä tutkimusta varten 10 eri eläinklinikkaa eri puolilta Suomea keräsi puutiaisia koirista ja kissoista kesäkuusta 2020 marraskuuhun 2021 asti. Puutiaisten itsensä lisäksi kerättiin tietoa, mistä eläinlajista (koira tai kissa) puutiainen oli irrotettu, oliko se kiinnittynyt vai irrallaan turkissa ja mikäli se oli ehtinyt kiinnittyä, oliko se jo veriaterioinut eli paisunut kooltaan.

Puutiaiset lähetettiin tutkittavaksi Helsingin yliopistolle, missä niistä seulottiin taudinaiheuttajia molekyylibiologian keinoin pyrkimällä monistamaan niiden perimää. Tämä Suomessa Helsingin yliopiston ja MSD Animal Healthin yhteistyönä suoritettu tutkimus oli osa eurooppalaista Protect our future too -hanketta, jonka tavoitteena oli kartoittaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia lemmikkieläimiin.

Tutkimuksessa kerättiin yhteensä 342 puutiaista, 30 kissasta ja 259 koirasta (8 eläimen kohdalla isäntälajitieto puuttui). Suurimmasta osasta eläimiä löydettiin yksi puutiainen, mutta osasta lemmikkejä löytyi kahdesta neljään puutiaista; yhdestä koirasta jopa 15. Puutiaiset edustivat yhtä lukuun ottamatta kotoperäisiä lajejamme, I. ricinusta (289, 84,5 prosenttia puutiaisista) ja I. persulcatusta sekä yhdessä tapauksessa näiden risteymää, niin kutsuttua hybridipuutiaista.

Tutkimuksen puutiaislajit

Maantieteellisesti Etelä-, Itä- ja Länsi-Suomen alueelta kerätyt puutiaiset olivat I. ricinuksia, kun taas pohjoisemmista sijainneista havaittiin etupäässä I. persulcatus -puutiaisia. Yhdeltä omistajansa mukana Espanjassa matkailleelta koiralta löydettiin Rhipicephalus sanguineus -puutiainen, joka tunnetaan myös nimellä ruskea koiranpuutiainen.

Puutiaisista, joista elinkaaren vaihe oli tiedossa (n=206) suurin osa oli aikuisia (203, 98,5 prosenttia). Tämä selittyy osin sillä, että aikuinen puutiainen on helpoin havaita eläimen turkin seasta jo kokonsa puolesta. Aikuisista puutiaisista suurin osa (157 kappaletta) oli naaraita ja 46 koiraita. Myös tämä on luonnollista, sillä aikuisista puutiaisista vain naaraat veriaterioivat ja koiraat etsivät lähinnä parittelukumppania.

Aikuisten puutiaisten lisäksi tutkimuksen puutiaisista kolme (1,5 prosenttia) oli nymfivaiheen puutiaisia. Toukkavaiheen puutiaisia tutkimuksessa ei havaittu lemmikeistä. Puutiaisista 303 kohdalla oli kerätty tieto myös niiden kiinnittymisestä ja näistä 224 oli kiinnittyneitä, kun taas 79 löydettiin vielä kiinnittymättöminä eläimen turkista. Kiinnittyneistä 118 oli ehtinyt veriaterioida niin, että niiden katsottiin olevan niin sanotusti laajentuneita.

Puutiaisten kantamat patogeenit

Puutiaiset seulottiin tunnettujen eläinpatogeenien osalta molekyylimikrobiologian menetelmin. Puutiaisista 17 prosentissa (59/342) osoitettiin yhden tai useamman tässä tutkitun patogeenin perimää. Yleisin löydös oli Borrelia burgdorferi -bakteeri, jota havaittiin 36 (10,5 prosentissa) puutiaisesta. Anaplasma phagocytophilum -bakteeria havaittiin 12 (3,5 prosentissa), Borrelia miyamotoi -bakteeria 5 (1,5 prosentissa), Babesia venatorum -parasiittia 4 (1,2 prosentissa), Candidatus Neoechrlichia mikurensis -bakteeria 3 (0,9 prosentissa) ja puutiaisaivokuumevirusta yhdestä (0,3 prosentissa) puutiaisista.

Puutiaislajien välillä havaittiin eroja patogeenien yleisyyden suhteen.

Edellä mainittujen patogeenien lisäksi puutiaisista seulottiin myös Echrlichia canis -bakteeria, mutta sitä ei havaittu tässä tutkimuksessa. Puutiaislajien välillä havaittiin eroja patogeenien yleisyyden suhteen. I. ricinus -puutiaisista 19,4 prosentissa (56/289) löydettiin jotakin seulotuista patogeeneista, kun I persulcatus -puutiaisten osalta sama lukema oli 3,9 prosenttia (2/51). Hybridipuutiainen jäi negatiiviseksi kaikkien seulottujen patogeenien osalta, mutta R. sanguineus -puutiainen oli positiivinen Babesia venatorum -parasiitin osalta. Eri patogeenien havainnot maantieteellisen jakauman mukaan on esitetty kartassa.

Tautien yleisyydestä

Puutiaisvälitteisiä tautitapauksia on raportoitu lemmikeistä Pohjoismaissa, mutta tutkittu tieto on vielä sen verran vähäistä, että niiden yleisyyttä on vaikea arvioida. Borrelia burgdorferi –infektio aiheuttaa ihmisillä vakavia oireita.

Koirilla tauti on usein lievempi, mutta vakavat komplikaatiot ovat mahdollisia, joskin harvinaisia. Kissoilla oireellinen borrelioosi on äärimmäisen harvinainen. Borrelia miyamotoi lasketaan uusiin, uhkaaviin puutiaisvälitteisiin taudinaiheuttajiin. Sen aiheuttamia tautitapauksia tunnetaan ihmisillä ja se on läheistä sukua toisintokuumetta aiheuttaville Borrelia-lajeille.

Toisintokuumetta ei esiinny Suomessa. B. miyamotoi -bakteeria on havaittu koirista kerätyistä puutiaisista, mutta tautitapauksia koirilla ei nykyhetkellä tunneta. Anaplasmoosia esiintyy koirilla sekä kissoilla, ja suomalaisessa tutkimuksessa vuodelta 2014 havaittiin 4 prosentin seroprevalenssi metsästykoirilla tämän taudinaiheuttajan suhteen. Anaplasmoosi lemmikeillä voi olla oireeton tai lieväoireinen, mutta myös vakavampia oireita kuten hengitysvaikeuksia ja hermosto-oireita saattaa esiintyä.

Babesiat ovat punasoluissa eläviä alkueläimiä ja puutiaisvälitteisistä Babesioista erityisesti Babesia canis ja Babesia vogeli voivat aiheuttaa tautia koirilla. Babesia caniksen aiheuttama infektio tunnetaan nimellä koiran punatauti.

Tässä tutkimuksessa kaikki Babesia-löydökset edustivat Babesia venatorum -lajia, jonka tiedetään aiheuttavan oireellisia infektioita ainakin ihmisillä. Eläinten suhteen sen tautitaakka on kuitenkin tuntematon.

Ca. Neoehrlichia mikurensis on solunsisäinen bakteeri, jonka aiheuttamia tautitapauksia sekä ihmisillä että koirilla tunnetaan Euroopan alueelta. Suomessa puutiaisaivokuumevirus (TBEV) aiheuttaa vuosittain tautitapauksia ihmisillä; vakavimmillaan tämä infektio on kuolemaan johtava.

Koirilla TBEV voi aiheuttaa neurologisia oireita, vaikka useimmiten infektio onkin oireeton tai lievä. Kissoilla TBEV- infektioita ei tiedetä esiintyvän. Ehrlichia canis on merkittävä taudinaiheuttaja koirilla. Tätä bakteeria levittää ensisijaisesti R. sanguineus -puutiainen, joka ei ole tällä hetkellä kotoperäinen Suomessa.

Tähän nähden ei ole yllättävää, ettei kyseistä bakteeria havaittu tutkimusaineistossa. Suomessa koirilla on todettu vasta-aineita
E. canis -bakteeria vastaan. Ehrlichioosin tapausmääriä ei kuitenkaan tunneta, sillä se ei ole ilmoitettava eläintauti.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmaston ja ympäristön muuttuessa myös puutiaisten välittämien tautien riski muuttuu. Uusimpien ilmastoennusteiden mukaan Suomen kesälämpötilat tulevat nousemaan 2,4°C vuoteen 2070 mennessä. Tämä tarkoittaa runsaampaa puutiaismäärää ja pidempää aktiivisuuskautta.

Puutiaisten runsauteen vaikuttavia tekijöitä on toki useita muitakin, kuten ilmankosteus ja isäntäeläimien runsaus. Muuttunut ilmasto mahdollistaa myös lajien leviämisen uusille alueille. Tämä voisi tarkoittaa Suomen osalta uusia puutiaislajeja, jotka toimivat levittäjinä patogeeneille, joita meillä ei vielä esiinny.

Ilmastonmuutos tarkoittaa runsaampaa puutiaismäärää ja pidempää aktiivisuuskautta.

Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita Dermacentor reticulatus, joka levittää esimerkiksi koirille vaarallista Babesia canis -parasiittia. Tätä puutiaista on havaittu jo muissa Pohjoismaissa koirista ja muuttolinnuista. Muuttolintujen on satunnaisesti raportoitu kuljettaneen Suomeen myös Hyalomma marginatum -puutiaisia.

Tämä invasiivinen laji levittää muun muassa Krimin-Kongon verenvuotokuumetta. Tässä tutkimuksessa yhdestä koirasta löydettiin R. sanguineus -puutiainen. Puutiainen oli tuotu koiran mukana Espanjasta.

Edellä mainitut puutiaislajit eivät ainakaan tällä hetkellä menesty Suomen ilmasto-olosuhteissa, mutta ruskea koiranpuutiainen pärjää loistavasti sisätiloissamme ja voi tästä syystä olla erittäin ikävä tuliainen. Lemmikin puutiaissuojaus ennen matkalle lähtöä onkin syytä huomioida.

Merkittäviä havaintoja

Kaiken kaikkiaan koirista ja kissoista kerättyjen puutiaisten todettiin sisältävän taudinaiheuttajia yleisemmin verrattuna niihin puutiaisiin, jotka on kerätty maastosta käyttäen niin kutsuttua lakanoimistekniikkaa.

Esimerkiksi Suomessa lemmikeillä tautia aiheuttavaa Anaplasma phagocytophilumia havaittiin tässä tutkimuksessa 3,5 prosentissa tutkituista puutiaisista. Aiemmassa tutkimuksessa, jossa puutiaiset oli kerätty maastosta, vastaava luku oli 0,6 prosenttia. Tämä havainto korostaa puutiaisvälitteisten tautien ehkäisemisen tarvetta lemmikkien osalta.

Lemmikin omistajien ja eläinlääkärien tietoisuus näiden taudinaiheuttajien ja niiden aiheuttamien sairauksien kliinisestä kuvasta on tärkeä motivoiva tekijä puutiaisilta ja niiden levittämiltä taudeilta suojautumiseen. Ilmaston- ja ympäristönmuutoksen vaikutukset sekä puutiaisten että niiden kantamien taudinaiheuttajien levinneisyys korostavat seurannan tarvetta, jotta voimme havaita Suomeen mahdollisesti rantautuvat uudet puutiaislajit ja patogeenit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Eläinlääkärit ja lemmikin omistajat ovat tässä avainasemassa, sillä he saattavat olla ensimmäisinä havaitsemassa tulokaslajin.

Kuva alussa on kuvituskuva. Kuva: Pixabay.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 3/2024.

Tämä artikkeli pohjautuu tieteelliseen artikkeliin Molecular detection of pathogens from ticks collected from dogs and cats at veterinary clinics in Finland, joka on julkaistu Parasites & Vectors -julkaisussa ja sen ovat kirjoittaneet Fathiah Zakham, Essi M. Korhonen, Petteri T. Puonti, Robert S. Castrén, Ruut Uusitalo, Teemu Smura, Ravi Kant, Olli Vapalahti, Tarja Sironen ja Paula M. Kinnunen.
Julkaisun kuvat on muokattu Ruut Uusitalon väitöskirjasta Geospatial risk analysis of disease
vectors and vector-borne diseases in boreal and tropical landscapes ja edellä mainitusta tieteellisestä artikkelista julkaisijoiden luvalla.