Kenpä tietäisi sen

Viikonloppu oli perinteiseen malliin tietenkin kevään kaunein: aurinko räkötti meille taivaan täydeltä Triplan kokouskabinetin lasisen seinän läpi, kuin ilkikurisesti muistuttaen maailmasta luottamustoimisten kuplan ulkopuolella. Paikalla oli kiitettävästi täysilukuinen joukko maalaamassa tulevaisuuden taivaanrantaa.

Perttu Pölönen on muun muassa käsitellyt tulevaisuuden työelämätaitoja kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys, jossa korostuu edelleen tarve taidoille kuten tarinankerronta, myötätunto, rehellisyys, rohkeus ja kokeilu. Eikö olekin mielenkiintoista eläinlääkäriammatin näkökulmasta?

Maailma ja työelämä ovat selvästi murroksessa: ikääntyvän vanhan maailman, eli Euroopan, kuplasta katsottuna voi olla haasteellista ymmärtää, että maailmanlaajuisesti yli puolet väestöstä on alle kolmikymppisiä. Lisäksi kahden tai kolmen vuoden sisällä 2000-luvulla syntyneet muodostavat enemmistön. Nämä uudet sukupolvet ovat kasvaneet maailmassa, jossa internet on ollut aina läsnä.

Internet on muuttanut maailmaa järisyttävästi. Nykyään tavallinen kansalainen pääsee käsiksi huomattavasti laajempaan tietomäärään kuin mitä suurvaltajohtajilla oli 1980-luvulla. Tieto on valtaa, ja asiantuntijuus on muotoitumassa uudelleen. Tämä kehityskulku tulee väistämättä jatkossakin muokkaamaan asiakkaan odotuksia ja valmiutta maksaa palveluista. Teknologian halpeneminen ja yhä laajempi saavutettavuus muuttavat alaa. Terveysdiagnostiikka ajaa profession ohi.

Samalla tiedonkulun suunta on muuttunut, historian näkökulmasta epänormaaliin suuntaan, nuorilta vanhemmille. Onko mahdollista, että opettamatta jää jotain olennaista tuleville sukupolville? Esimerkiksi elämästä ilman internetiä, offline-tilassa, kun vertailupinta täysin puuttuu.

Tekoäly tekee tuloaan huimaa vauhtia, ja robotiikan kehittyminen on ollut vauhdikasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka tekoälyllä on edistyneet kyvyt monilla alueilla, sen taidot projisoida ja realisoida tunteita ja aisteja ovat vielä melko rajalliset. Tunteilla on näissä töissä kohtuullisen suuri merkitys, ihminen tarvitsee ihmistä. Lisäksi sukupolvien välistä dialogia ja ymmärrystä tarvitaan nyt erityisen paljon.

Tulevaisuuteen valmistautuminen ja aallonharjalla pysyminen edellyttävät avointa mieltä meiltä kaikilta. Muutosvastarintaan käytetty energia on hukkaan heitettyä. Yhteistyö sekä kollegoiden kesken että muiden alojen kanssa korostuu – protektionismin sijaan tarvitsemme avaraa katsetta ja näkökentän laajentamista oman navan ulkopuolelle. Kateutta on ollut jo Agnes Sjöbergin ajoista lähtien, ja sen ruokkiminen ei ole hedelmällistä profession kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Kaikkea ei mitata pelkästään rahassa: on asioita, joille ei löydy hintaa.

Miten vastaamme liittona haasteeseen? Pitämällä omat rivit suorassa ja pyrkimällä kirkasotsaisesti parempaan ihmisyyteen. Olemalla yleisesti avoimin mielin, myös ehdotuksille, jotka kuulostavat ensin kummallisilta. Viestintä on avainroolissa, kuten aina.

Loppujen lopuksi, kuten runoilija Tommy Tabermann sanoi: ”Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.”  Vaikka pandemian jälkeen on ollut trendikästä osallistua tapahtumiin kotisohvalta kamera pimeänä, tarvitsemme tässä kohtaa paluuta menneisyyteen ja live-tapaamisten edistämistä. Kun opimme tuntemaan toisemme ihmisinä, polarisaatio vähenee ja lyhytkommunikaation nyanssien tulkintavaikeudet lientyvät. Kaipaamme edelleen Orionin kokkarien aikoja, ja vaikka menneisyyteen ei voida täysin palata, voimme silti kokoontua yhteen torstain jatkoilla legendaarisessa Zetorissa Eläinlääkäripäivien yhteydessä. Pysy kuulolla.

Leppoisaa kesää!

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2024.

Hanna Murto

Suomen Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja