Uskalias eläinlääkäri
Kevät on edennyt pidemmälle ja juhannuksen jälkeen voidaan jo sanoa, että kesä on menossa. Toivottavasti tämä näkyy myös säässä. Vuoden kierrosta voisi tiivistää paljon kesään. Sitä odotetaan, sitä varten suunnitellaan, sen toivotaan kestävän ja sitä muistellaan. Näin vuosi kiertyy talvesta uuteen talveen.
Eläinlääkärien kesään liittyy mielenkiintoinen, jakautunut tunne: suurin osa näkee sen rentoutumiseen mahdollistavana aikana, mutta opintojen loppuvaiheessa oleville se merkitsee jotain aivan muuta. Kevään aikana olen päässyt keskustelemaan opiskelijoiden kanssa heidän toiveistaan ja suunnitelmistaan. Edelleen suurin osa opiskelijoista suuntaa kunnaneläinlääkärien sijaisiksi ympäri Suomea. Osa yhdessä kaverin kanssa samalle tai viereiselle paikkakunnalle, toiset taas kauas tukiverkoistaan. Otetaan tulevat kollegat avosylin vastaan ja autetaan heitä ensimmäisten askelten kanssa. Kokemusten värittämää kesää vasta-alkajille!
Eläinlääkäriliiton viime kesänä aloittama mentorointihanke on jälleen käynnissä. Viime kesän kokemusten perusteella hanke on osoittautunut tarpeelliseksi myös mentoreille, jotka saavat samalla käsitellä omia ensimmäisten praktiikkakesien kokemuksiaan. Eläinlääkärinä kohtaamme todella kovia odotuksia. Kollegoiden kanssa keskustelu auttaa ja asiat asettuvat näin oikeisiin mittasuhteisiin. Toinen tärkeä asia, joka auttaa työssä, on pääseminen pois eläinlääkärikuplasta. Me olemme kaikki paljon muutakin kuin vain eläinlääkäreitä.
Toukokuu oli hyvin aktiivinen kuukausi liiton toiminnassa. Valtuuskunnan kevätkokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa pohdimme tulevaisuutta. Tulevaisuus aiheuttaa ymmärrettävästi monelle jännitystä, kun tuntuu, että muutosten nopeus vain kiihtyy. Samalla tuntuu, että omat taidot eivät ehkä ole riittäviä pärjäämiseen. Vastaus on toimia yhdessä, tutkien, kokeillen ja uutta luoden. Valtuuskunnan puheenjohtaja Hanna Nurmi pohtiikin pääkirjoituksessaan, että meillä on paljon taitoja, jotka eivät katoa minnekään ja jotka toisaalta ovat eläinlääkäreille hyvin luontaisia.
Valtuuskunnan seminaarissa pohdittiin tulevaisuutta monilla eri tasoilla. Pohdinta aloitettiin yleisellä tasolla, josta siirryttiin pohtimaan ammattikunnan tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja lopuksi keskusteltiin toimista, joita Eläinlääkäriliiton tulisi tehdä. Valtuuskunnalta tuli selkeä viesti, että liiton tulee olla laajasti näkyvä. Edellisistä maakuntakierros-nimisistä tapahtumista on koronan takia vierähtänyt kuusi vuotta. Tällaiselle tapaamisten sarjalle voisi nyt olla tarvetta. Se toisi myös alueiden eläinlääkäreitä yhteen ja loisi siltoja heidän välilleen.
Toukokuun loppu toi ammattikunnalle positiivista nostetta ja näkyvyyttä mediassa, kun Terhi Laaksonen julkistettiin vuoden eläinlääkäriksi. Terhin haastattelu on luettavissa lehden sivulta 206. Uran eri vaiheissa hän on kohdannut haastavia tilanteita, joissa on ollut tärkeää luottaa sekä omaan että muiden osaamiseen. Luottamus rakentuu selkeiden tavoitteiden ja sopivan toimintavapauden kautta, mikä puolestaan vahvistaa jokaisen luottamusta itseensä.
Hyvin usein pohditaan, miten ihmiset inhimillistävät eläimiä, ajatellen niiden kokevan maailman kuten me. Esikoiseni opettaja oli nostanut kesäviestiinsä ajatuksen Charlie Wardlelta. Toivottavasti tämä ei merkitse liiallista ihmisten eläimellistämistä.
”Lintu ei koskaan pelkää istuessaan oksalla, että oksa katkeaa. Se ei luota oksan vahvuuteen vaan omaan kykyynsä lentää.” – Charlie Wardle, Understanding & Building Confidence.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2024.
Mikko Turku
Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja
Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto selvittävät yhdessä riistaruokintapaikkojen tautiriskejä
Kuka pitää eläinlääkärien puolta?
