Päivitystä koirien rokotussuosituksiin

WSAVA:n rokotussuosituksen taustalla on kansainvälinen tieteellinen rokotusasiantuntijaryhmä, ja se on käynyt läpi tieteellisen vertaisarvioinnin. Suosituksen tavoitteena on toimia ajantasaisena tieteelliseen tutkimustietoon perustuvana ohjenuorana paikallisille eläinlääkärijärjestöille, klinikoille ja praktisoiville eläinlääkäreille.

Rokotussuosituksen perusajatus

Koska WSAVA:n rokotussuositus on maailmanlaajuinen, kunkin alueen paikallinen tartuntatautitilanne vaikuttaa merkittävästi rokotussuositusten soveltamiseen.

Suositus perustuu ajatukseen, että rokotteet jaetaan kahteen ryhmään: rokotteisiin, jotka kaikkien koirien tulisi saada (niin sanotut Core– eli perusrokotteet), ja rokotteisiin, jotka voivat olla tarpeellisia tietyille koirille elämäntavasta tai asuinpaikan sijainnista riippuen (niin sanotut Non-core– eli lisärokotteet).

Perusrokotteisiin kuuluvat penikkatauti-, parvo- ja tarttuva maksatulehdusrokotteet sekä Suomessa maantieteellisen sijainnin ja raivotautiriskin vuoksi rabiesrokote. Lisärokotteista osalle suomalaisista koirista voivat olla tarpeellisia muun muassa kennelyskä- tai Leptospira-rokotteet.

Pentujen rokottaminen ja maternaaliset vasta-aineet

Pennut saavat maternaalisia vasta-aineita emoltaan äidinmaidon kautta ensimmäisten elintuntiensa aikana. Nämä vasta-aineet antavat passiivisen immuniteetin sairauksia vastaan. Immuniteetin kesto riippuu saadun vasta-ainemäärän suuruudesta. Maternaaliset vasta-aineet eivät pelkästään suojaa sairauksilta, vaan ne voivat myös häiritä nuoren eläimen oman aktiivisen immuunivasteen muodostumista rokotuksen jälkeen. Tavallisimmin maternaalisten vasta-aineiden pitoisuudet laskevat 8–12 viikon iässä tasolle, jolla pentu pystyy muodostamaan aktiivisen immuunivasteen rokotukselle.

Pennut, jotka ovat saaneet vähemmän maternaalisia vasta-aineita, ovat jo aikaisemmin herkkiä sairastumaan mutta toisaalta myös muodostamaan aktiivisen immuunivasteen rokotukselle. Vastaavasti pennuilla, joilla on korkeat maternaaliset vasta-ainetasot, nämä vasta-aineet voivat häiritä rokotusvasteen muodostumista vielä yli kahdentoista viikon iässä. Rokotteiden välillä on eroja siinä, kuinka hyvin ne pystyvät immunisoimaan maternaalisten vasta-aineiden läsnä ollessa. 

Yksittäisen pennun maternaalisten vasta-aineiden tasoa on mahdotonta arvioida ilman verinäytetutkimuksia, koska vasta-aineiden pitoisuudet vaihtelevat huomattavasti sekä eri pentueiden välillä että saman pentueen sisällä. Tästä syystä pentujen rokotusohjelma suunnitellaan niin, että ensirokotteet annostellaan toistetusti, jotta saavutetaan rokotesuoja kaikille pennuille riippumatta maternaalisten vasta-aineiden määrästä.

Ensimmäiset rokotukset annetaan riittävän aikaisin,  jotta voidaan suojata ne pennut, joiden vasta-ainetasot laskevat jo varhain. Toisaalta viimeiset penturokotukset annetaan niin myöhään, että aktiivinen immuunivaste ehtii muodostua myös niille pennuille, joiden vasta-ainetasot laskevat vasta yli kahdentoista viikon iässä.

Ensirokotukset penikkatautia, parvoa ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan

WSAVA suosittelee, että rokotukset penikkatautia, parvoa ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan aloitettaisiin koiranpennuille kuuden viikon iässä tai sen jälkeen, ja että pentu rokotettaisiin 3–4 viikon välein 16 viikon ikään saakka. Löytökoirille WSAVA antaa erikseen tihennettyjä rokotussuosituksia, joita ei ole tässä esitelty.

Suositusta laadittaessa penturokotusten antotiheyteen on vaikuttanut merkittävästi se, että parvovirusripuli on yleinen pentukoirien kuolinsyy monella alueella maailmassa. Suomessakin parvovirusta esiintyy säännöllisesti, vaikkakin sairastuneiden koirien määrä on alhainen. Näin ollen myös Suomessa kaikilla rokottamattomilla koiranpennuilla on pieni riski sairastua parvovirusripuliin.

Hyvän rokotuskattavuuden ansiosta penikkatautia esiintyy Suomessa harvakseltaan ja lähinnä maahantuoduilla koirilla. Tarttuvaa maksatulehdusta esiintyy maassamme kotoperäisenä, joskin hyvin harvinaisena.

Koska tartuntatautiriski on tällä hetkellä Suomessa kohtalaisen pieni, suomalainen työryhmä arvioi, että WSAVA:n rokotussuosituksen mukaiset penturokotukset 3–4 kertaa alkaen kuuden viikon iästä lähtien ovat Suomessa välttämättömiä vain pennuille, joilla on tavanomaista korkeampi tartuntariski (esimerkiksi pennut, joilla on puutteellisesti maternaalisia vasta-aineita tai runsaasti koirakontakteja). Muiden pentujen osalta työryhmä arvioi, että 2–3 rokotusta 8–16 viikon iässä riittää.

Tehosterokotukset penikka-tautia, parvoa ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan

Päivitetyssä WSAVA:n rokotussuosituksessa ensimmäistä tehosterokotetta suositellaan jo noin kuuden kuukauden iässä aikaisemman noin kahdentoista kuukauden sijaan. Tämän jälkeen tehosterokotuksia suositellaan kolmen vuoden iässä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Aikaistettu tehosterokotus kuuden kuukauden iässä on tarkoitettu suojaamaan erityisesti sellaiset koiranpennut, joiden maternaaliset vasta-aineet ovat häirinneet rokotesuojan muodostumista vielä 16 viikon iässä.

Ensimmäiset rokotukset annetaan riittävän aikaisin,  jotta voidaan suojata ne pennut, joiden vasta-ainetasot laskevat jo varhain.

Suomessa aikaistettu tehosterokotus on yhtä lailla perusteltu, mutta rokotusohjelmassa tulee kokonaisuudessaan huomioida rabiesrokotteen tehostaminen, jota suositellaan vuoden iässä. Tämä edellyttää erillistä eläinlääkärikäyntiä, jos tehosteet annetaan eri ajankohtina kuuden ja kahdentoista kuukauden iässä.

Suomalainen työryhmä suosittelee kolmoisrokotteen tehostamista kuuden kuukauden iässä. Mikäli pentu ei ole saanut tehostetta kuuden kuukauden iässä, työryhmä suosittelee, että kolmoisrokote tehostetaan viimeistään kahdentoista kuukauden iässä rabiesrokotteen yhteydessä. 

Rabiesrokotus

Suomessa rabiesrokote on perusrokote ja on tärkeää, että kaikki Suomessa oleskelevat koirat on rokotettu raivotautia vastaan. Suomen lainsäädännön mukaan virka- ja metsästyskoirilla on oltava voimassa oleva raivotautirokotus. Lisäksi lähes poikkeuksetta Suomen ulkopuolelle matkustavilta koirilta edellytetään raivotautirokotusta.

Raivotautirokotteet annetaan aikaisintaan kahdentoista viikon iässä yksittäisenä annoksena, ja tehostamista suositellaan vuoden iässä tai vuoden kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta. Tämän jälkeen suurin osa rokotteista tehostetaan kolmen vuoden välein.

Rokottaminen kennelyskää vastaan

Kennelyskä on useamman hengitystieviruksen (kuten parainfluenssavirus, koronavirus, herpesvirus ja adenovirus) ja muutaman bakteeriperäisen taudinaiheuttajan (kuten Bordetella bronchiseptica ja Mycoplasma spp.) aiheuttama sairauskompleksi, jossa aiheuttajat vaihtelevat eri taudinpurkauksissa. On myös tavallista, että useampi edellä mainittu taudinaiheuttaja esiintyy yhtäaikaisesti.

Koska rokotteita on saatavilla vain osaan kennelyskän aiheuttajista, kennel-
yskän vastustaminen rokottamalla ei ole toistaiseksi täysin kattavaa. Kennelyskän aiheuttajaviruksista parainfluenssavirus on edelleen yleisin. Lisäksi Bordetella bronchiseptica -bakteerin aiheuttamia hengitystieinfektioita esiintyy yleisesti. Edellä mainittuja taudinaiheuttajia vastaan markkinoilla on useita rokotteita. Lisäksi tarttuva maksatulehdusrokote (CAV-2) suojaa myös adenoviruksen aiheuttamalta hengitystietulehdukselta. Tällä hetkellä saatavilla olevan tutkimustiedon mukaan limakalvolle paikallisesti annosteltavilla kennelyskärokotteilla saavutetaan luotettavin suoja.

Suomalainen työryhmä katsoo, että kennelyskää vastaan rokottaminen on tarpeellista erityisesti sellaisille koirille, jotka tapaavat säännöllisesti muita koiria ja ovat siten alttiita tartunnalle. Työryhmä suosittelee, että koirat rokotetaan sekä parainfluenssavirusta, että Bordetella bronchiseptica -bakteeria vastaan.

Leptospiroosirokote

Leptospiroosi on maailmanlaajuisesti esiintyvä henkeä uhkaava yleisinfektio ja zoonoosi. Leptospiroosia voidaan ehkäistä rokotuksilla, erityisesti silloin, kun on saatavilla rokotteita, jotka sisältävät niitä seroryhmiä, jotka esiintyvät kyseisellä alueella.

Aikaisemmin Leptospira-rokotteet on luettu lisärokotteiden ryhmään, mutta päivitetty WSAVA:n rokotussuositus suosittelee, että alueilla, joilla leptospiroosia esiintyy, kaikki koirat tulisi rokottaa. Suomessa kotoperäisiä Leptospira-tartuntoja on toistaiseksi varmistettu vain yksittäisiä, mutta tilannetta on hyvä seurata, koska leptospiroosin esiintyvyys on viime vuosina laajentunut kohti pohjoista. Virossa ja Etelä-Ruotsissa leptospiroosia esiintyy jo endeemisenä. 

Valmisteyhteenvedon suhde rokotussuosituksiin

Valmisteyhteenveto on lääkeaineen rekisteröinnin yhteydessä laadittava asiakirja, joka kertoo lääkeaineen käytöstä, turvallisuudesta ja rokotteen kohdalla vasta-aineiden minimikestosta. Tällaisenaan valmisteyhteenveto antaa tiedon rokotteen voimassaolosta ja onkin tärkeää, että kirjattaessa rokotteen voimassaoloa virallisiin asiakirjoihin (esimerkiksi koiran EU-passi), noudatetaan rokotteen valmisteyhteenvedon mukaista voimassaoloaikaa.

Valmisteyhteenvetoa ei ole kuitenkaan laadittu antamaan tietoa koiranpennun optimaalisesta rokotusohjelmasta paikallisen tartuntatautitilanteen näkökulmasta, ja siksi se ei anna tästä asiasta riittävää tietoa. Tästä syystä rokotussuositukset poikkeavat osin valmisteyhteenvedon tiedoista.

Suomessa rabiesrokote on perusrokote ja on tärkeää, että kaikki Suomessa oleskelevat koirat on rokotettu raivotautia vastaan.

Eläinlääkärin tulee lähtökohtaisesti noudattaa valmisteyhteenvedon ohjeita lääkkeen käytöstä, mutta siitä voi poiketa (off label -käyttö), jos eläinten hyvinvointi tai mikrobilääkeresistenssin vastustaminen sitä edellyttää ja poikkeamiselle on eläinlääketieteelliset perusteet. WSAVA:n rokotussuositukset Suomeen sovellettuna tarjoavat eläinlääketieteellisiä perusteita ja tukevat päätöksentekoa tilanteessa, jossa valmisteyhteenvedosta joudutaan poikkeamaan.

Kuva alussa on kuvituskuva: Maternaaliset vasta-aineet voivat häiritä pentujen rokotusvasteen muodostumista, ja yksittäisen pennun maternaalisten vasta-aineiden tasoa on mahdotonta arvioida ilman verinäytetutkimuksia.

Lisätietoa koirien tarttuvista taudeista on Ruokaviraston verkkosivulla.

WSAVA:n rokotussuositusdokumentti on vapaasti saatavilla verkossa.

Squires RA, Crawford C, Marcondes M, Whitley N. 2024 guidelines for the vaccination of dogs and cats – compiled by the Vaccination Guidelines Group (VGG) of the World Small Animal Veterinary Association (WSAVA). J Small Anim Pract. 2024 May;65(5):277-316. doi: 10.1111/jsap.13718.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 6/2024.