Kategoriat: 
Ajankohtaista Ruokaviraston tutkimuksista

Citykanien taudit

Pääkaupunkiseudun villikaniinipopulaatiossa on kesällä 2020 kiertänyt kaksi vakavaa tautia ja korkeaa kuolleisuutta aiheuttavaa virusta.

Jo keväällä todettiin vuoden ensimmäiset RHD-tapaukset, ja heinäkuun alussa varmistui ensimmäistä kertaa Suomessa kaniinien myksomatoosi Espoosta löydetyssä kaniinissa. Taudin nopeaan tunnistukseen päästiin yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa, ja tästedes virastolla on toimiva diagnostiikka. Myksomatoosia on todettu myös lemmikkikaniineissa.

RHD (rabbit haemorrhagic disease) eli kaniinien verenvuotokuume ilmaantui pääkaupunkiseudun villikaniineihin vuonna 2016. Siitä lähtien tautitapauksia on todettu myös lemmikkikaneissa eri puolilla maata.

Villikaniineissa isompi epidemia havaittiin seuraavan kerran vuonna 2019. RHD:n aiheuttaja on kalikiviruksiin kuuluva Lagovirus europaeus. Suomessa esiintyy uudempi RHD-viruksen muoto, RHDV2 (L. europaeus GI.2). RHD-viruksen kohde-elin on maksa, jossa virus aiheuttaa voimakkaan nekroottisen hepatiitin.

Tautiin kuolleessa kaniinissa ei yleensä näy ulospäin erityisiä löydöksiä, lähinnä veristä nestettä sierainten ympärillä. Oireena voi olla esimerkiksi kuumetta, neurologisia oireita tai keltaisuutta. RHD-virus leviää kaikissa tartunnan saaneen eläimen eritteissä ja säilyy hyvin ympäristössä.

Myksomatoosi on poxviruksiin (Leporipoxvirus-suku) kuuluvan myksoomaviruksen aiheuttama tauti. Virus on peräisin Atlantin toiselta puolen, missä sitä esiintyy endeemisenä Pohjoisja Etelä-Amerikan Sylvilagus-suvun kaniineissa.

Niissä virus aiheuttaa lievän, itsestään rajoittuvan taudin, joka oireilee nahkaan muodostuvina fibroomina. Eurooppalaisessa kaniinissa (Oryctolagus cuniculus) myksomatoosi on vakava yleistynyt sairaus, joka oireilee muun muassa nahan kasvannaisina, silmäluomien tulehduksena ja yleiskunnon heikentymisenä.

Pienillä poikasilla kuolema voi tulla hyvin nopeasti (perakuutti muoto), mutta vanhemmilla tauti usein pitkittyy. Virus on immunosuppressiivinen, ja sekundaarisia bakteeritulehduksia esiintyy usein silmissä ja nahassa sekä keuhkoissa.

Myksoomaviruksen leviämisessä vertaimevät hyönteiset ovat avainasemassa, vaikka virus tarttuu myös suorassa kontaktissa kaniinien välillä. Myös kanikirppujen tiedetään levittävän virusta.

Molemmat virukset ovat jo pitkään esiintyneet luonnonvaraisissa kaniineissa muualla Euroopassa, myös naapurimaassamme Ruotsissa. Olikin vain ajan kysymys, milloin nämä herkästi leviävät virukset päätyvät pääkaupunkiseudun elinvoimaiseen kaniinipopulaatioon. Lemmikkikanien rokotukset kannattaa siis tästedes pitää koko maassa ajan tasalla.

Kuva: Mikä on kaniinilla, kun ei se hyppää pois? Oireet voisivat viitata myksomatoosiin. Kuva: Tiina Nokireki.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 6/2020.

Marja Isomursu, Minna Nylund ja Tiina Nokireki

Kirjoittajina ovat erikoistutkijat Marja Isomursu, Minna Nylund ja Tiina Nokireki.

Jaa Lehti

Kenpä tietäis sen

Kategoriat: 
Pääkirjoitus

EU-tuontivaatimusten koulutusta Länsi-Afrikassa

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Eläinlääkärinä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä?

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli