Kategoriat: 
Ajankohtaista Ruokaviraston tutkimuksista

Diagnostiikan kuulumisia

Naudan koronavirus (bovine coronavirus, BCV) aiheuttaa naudoille kolmea taudinkuvaa, aikuisten nautojen niin sanottua talviripulia, hengitystietulehdusta kaikenikäisille naudoille ja pikkuvasikoiden ripulia. Talviripuli ja hengitystietulehdus ovat olleet meillä yleisesti tunnettuja tautimuotoja pitkään, pikkuvasikoiden ripulilöydökset sen sijaan ovat olleet harvinaisia.

Koronavirus yleistyi huomattavasti vasikoiden ripulinäytteissä vuonna 2019. Osaltaan tähän vaikutti käyttöön otettu PCR-­tutkimus, mutta myös ELISA-­testissä positiivisia näytteitä oli aiempia vuosia enemmän.

Vasikkaripulien aiheuttajina rotavirus ja Cryptosporidium parvum ovat yleisimmät löydökset, mutta koronavirus on viime vuoden tapaan ollut tänä vuonnakin kolmanneksi yleisin aiheuttaja.

Seuraavassa muutamia tyypillisiä koronavirusripulitapauksia vasikoilla: Reilun kolmen viikon ikäinen hapanjuotolla ollut ternivasikka oli lopettanut imemisen, alkanut ripuloida ja kuollut parissa päivässä. Vasikalla todettiin kuivuminen ja voimakas suolistotulehdus. Ripulin aiheuttajaksi todettiin naudan koronavirus.

Ison lypsykarjatilan vasikoilla ilmeni ripulia, kuumetta ja nopeaa kunnon heikkenemistä. Myös tilan lypsylehmillä oli ollut ripulia, sierainvuotoa ja kuumetta sekä maidontuotannon laskua. Tutkimuksiin lähetetyllä viikon ikäisellä vasikalla todettiin naudan koronavirus sekä vähän C. parvum -alkueläimiä.

Emolehmätilan kolmeviikkoinen vasikka löytyi kuolleena. Joillakin vasikoilla ollut ripulia. Avauksessa vasikalla todettiin suolistotulehdus, ripuli ja kuivuminen, suolesta todettiin naudan koronavirus.

Toisella emolehmätilalla osalle vasikoista tuli ripuli jo syntymää seuraavana päivänä, osalle 3–4 päivän iässä. Avattu neljän päivän ikäinen vasikka oli kuivunut ja sillä todettiin koronavirusripuli. Ripulitutkimuksiin tuli ulostenäyte lypsykarjatilalta ,jossa noin 10 päivän ikäisten vasikoiden oireena oli juomattomuus, heikkous ja ripuli, joka oli osalla vasikoista veristä. Lisäksi vasikoilla esiintyi yskää ja sierainvuotoa. Ulostenäytteessä todettiin naudan koronavirus ja vähän C. parvum -alkueläimiä.

Jos ripulia esiintyy useilla vasikoilla, on tärkeää tutkia tarpeeksi näytteitä, jotta kaikki tilalla mahdollisesti esiintyvät ripulin aiheuttajat saataisiin selville. Yhdestä ikäryhmästä otetaan vähintään viiden vasikan yksilöulostenäytteet. Näytteitä ei yhdistetä.

Näytteet otetaan tyypillisesti oireilevista lääkitsemättömistä vasikoista taudin alkuvaiheessa. Kustakin vasikasta tarvitaan vähintään ruokalusikallinen näytettä, jotta sitä riittää kaikkiin tutkimuksiin. Jos vasikoita on kuollut, voidaan niitä lisäksi tarpeen mukaan lähettää patologiseen tutkimukseen.

On kuitenkin hyvä huomata, että esimerkiksi rotavirus ei aina enää löydy kuolleesta vasikasta. Avauksessa saadaan kuitenkin yleiskuvaa vasikoiden terveydentilasta ja todetaan myös mahdolliset muut sairaudet, kuten keuhkotulehdus tai napatulehdus, joten tutkimukset täydentävät toisiaan.

Vasikkaripulinäytteille on Ruokavirastossa saatavana valmiit näytepakkaukset, joissa on näytepussit, ohje, lähete ja osoitetarrat sekä palautusmaksu valmiiksi maksettu. Pakettien tilaus tehdään nettisivun lomakkeella. Tilaa paketteja valmiiksi, jotta voit antaa niitä asiakkaillesi tarvittaessa.

Porsaiden ja vanhempien sikojen niveltulehdusten hoitoon suositellaan penisilliinivalmisteita. Pikkuporsaiden tulehtuneista nivelistä löytyy usein erilaisia streptokokkibakteereja, joihin penisilliinin pitäisi tehota hyvin. Joskus tilalla voi kuitenkin herätä epäilys siitä, että lääkitysvaste ei ole paras mahdollinen.

Porsastuotantotilalta lähetettiin näytteeksi viisi imevää porsasta, joista yhdelläkään ei todettu pikkuporsaille tyypillistä selkeää märkäistä niveltulehdusta. Kolmella porsaalla todettiin etupolvien iholla hiertymää, ja hiertyneen kudoksen alla pehmytkudoksessa turvotusta ja flegmonityyppisiä muutoksia.

Kaikkien näiden porsaiden näytteissä todettiin Staphylococcus hyicus ja Streptococcus dysgalactiae ssp. equisimilis. Yhdellä porsaalla todettiin pelkästään hiertymää etupolvien iholla, ja tämän porsaan ihonäytteissä todettiin S. hyicus.

Yhdellä porsaista todettiin pään iholla myös tyypillisiä porsasrupeen viittaavia ihomuutoksia. Yhdellä porsaalla yksittäisessä nivelessä todettiin kudosvauriota, jota ympäröivässä kudoksessa todettiin tulehduksellista turvotusta. Tässäkin näytteessä todettiin S. dysgalactiae ssp. equisimilis.

Streptokokkinäytteistä ei pääsääntöisesti tehdä herkkyysmäärityksiä. Staphylococcus hyicus kuuluu bakteereihin, joista herkkyysmääritys on aiheellinen.

Tutkitussa tapauksessa tilan S. hyicus ­kanta todettiin penisilliinille resistentiksi. Tämä sopi lähetteen esitietoihin, joiden mukaan penisilliini ei ollut tehonnut kaikkiin porsaiden jaloissa esiintyneisiin tulehduksiin.

Toiselta tilata lähetettiin tutkittavaksi avaamattomia niveliä nuorista kasvavista sioista. Yhdessä näytteessä etupolven etupinnalla todettiin ihonalainen märkäpaise, josta bakteriologisessa tutkimuksessa eristettiin S. hyicus puhtaana. Toisessa näytteessä polvinivelen nivelkalvoilla todettiin proliferatiivisia muutoksia, ja nivelkalvot olivat paikoitellen punertavat.

Polvinivelessä todettiin Streptococcus agalactiae ­bakteeria. Kahdessa näytteessä todettiin silmämääräisesti polvinivelessä lieviä tulehdusmuutoksia ilman mainittavaa nivelnesteen lisääntymistä; kummassakaan ei todettu erityistä tyypillistä niveltulehduksen aiheuttajaa.

Tämänkin tilan S. hyicus ­bakteerista tehtiin herkkyysmääritys, joka osoitti bakteerin olevan penisilliiniresistentti.

Streptokokkibakteereja esiintyy terveidenkin sikojen elimistössä. Bakteerit voivat aiheuttaa pikkuporsaille niveltulehduksia ja muita tulehdusmuutoksia tilanteissa, joissa porsaiden vastustuskyky on normaalia heikompi esimerkiksi liian vähäisen ternimaidon saannin seurauksena. Riittävä maidonsaanti, puhtaus ja sopiva ympäristön lämpötila vaikuttavat porsaiden vastustuskykyä parantavasti.

Jos porsaiden tulehdusmuutoksista löytyy stafylokokkibakteereja, eristetyistä kannoista tehdään mikrobilääkeherkkyysmääritys. Staphylococcus hyicus on porsasruveksi kutsutun porsaiden ihotulehduksen aiheuttaja, ja myös tätä bakteeria voi esiintyä terveillä sioilla. Bakteeri voi aiheuttaa tulehduksen vaurioituneeseen ihoon.

Porsaiden nahistelun seurauksena syntyneet ihonaarmut tai esimerkiksi etupolvien hiertymät voivat olla altistavia tekijöitä ihotulehduksen kehittymiselle. Satunnaisesti stafylokokkibakteereja, kuten S. hyicus, löytyy myös sikojen niveltulehdusten aiheuttajina.

Stafylokokkien mahdollinen osuus iho­ ja niveltulehdusten aiheuttajina on hyvä pitää mielessä erityisesti silloin, jos tulehduksellisiin jalkamuutoksiin liittyy ihovaurioita samalla eläimellä. Tulehdusten ennaltaehkäisyssä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota tekijöihin,joiden avulla tilalla voidaan ennaltaehkäistä porsaiden ihovaurioita.

Ruokavirastoon toimitettiin tutkittavaksi neljän viikon ikäisiä kalkkunoita tilalta, jossa oireena oli ainoastaan lintujen äkillisesti noussut kuolleisuus.

Kuolinsyynselvityksessä todettiin kuolioiselle suolistotulehdukselle tyypilliset muutokset: laajentunut ohutsuoli, joka oli erityisesti alkuosastaan nesteentäyteinen, limakalvoltaan kuolioinen ja niin sanotusti froteepyyhemäinen. Suolessa todettiin Clostridium perfringens ­bakteeri ja runsaasti kokkideja.

Kuolinsyynselvitykseen toimitetussa siipikarjassa todetaan säännöllisen epäsäännöllisesti kuolioista suolistotulehdusta. Tavallisimmin kuolioinen suolistotulehdus todetaan kalkkunoilla, mutta sitä todetaan satunnaisesti myös broilereilla ja munintakanoilla.

Tyypillisimmin kalkkunat sairastuvat 4–12 viikon iässä. Oireena on usein vain äkillisesti noussut, joskus korkeakin, kuolleisuus. Krooninen tauti aiheuttaa lintujen epätasaista kasvua ja tulehdusmuutoksia maksaan.

Taudille altistavat stressi, korkea rehunkulutus, voimakas ruokinta ja suolen limakalvon vaurioituminen esimerkiksi kokkidioosin seurauksena. Munintakanoilla kuolioista suolistotulehdusta on todettu pääosin vain kokkidioosin yhteydessä, mutta myös kuolioista suolistotulehdusta sairastaneiden kalkkunoiden näytteissä todetaan tavallisesti korkeita kokkidimääriä.

Suolen limakalvon vaurioituminen edistää suolen normaalimikrobistoon kuuluvan C. perfringens -bakteerin lisääntymistä ja toksiinien tuottoa suolessa. Lintu voi saada bakteerin myös ympäristöstä.

Näytteissä todetaan yleisimmin enterotoksiinia tuottamaton C. perfringens tyyppi A. Enterotoksiinia tuottava C. perfringens tyyppi A nimetään nykyisin tyyppi F:ksi. Sitä on todettu Ruokavirastossa yksittäisissä näytteissä, mutta sen merkitystä siipikarjalla ei vielä tunneta.

Kuolioinen suolistotulehdus aiheuttaa tuotantotappioita paitsi kuolleisuuden, myös parven epätasaisen kasvun ja maksahylkäysten muodossa. Taudin ennaltaehkäisyssä oleellista on stressin välttäminen, ruokinnan optimointi sekä kokkidien torjunta.

Kuva: Ihon hiertymä voi altistaa porsaan paikalliselle Staphylococcus hyicus -bakteerin aiheuttamalle ihotulehdukselle. Kuva: Ruokavirasto.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 8/2020.

Taina Laine, Paula Syrjälä ja Riikka Kaarto

Kirjoittajina ovat erikoistutkijat Taina Laine ja Paula Syrjälä sekä tutkija Riikka Kaarto.

Jaa Lehti

Kenpä tietäis sen

Kategoriat: 
Pääkirjoitus

EU-tuontivaatimusten koulutusta Länsi-Afrikassa

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Eläinlääkärinä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä?

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli