Etsii, etsii, eikä soisi löytävänsä

Eläintautitilanne Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna hyvä, ja Suomi on virallisesti vapaa useasta merkittävästä eläintaudista.

Virallisesti tunnustettu tautivapaa asema hyödyttää kansainvälistä eläinkauppaa, ja turvaa maan tautivapautta jatkossakin, kun maahan voi tuoda vain tutkitusti tautivapaita eläimiä.

EU:n eläintautilainsäädännön uudistuksen myötä aiemmin tunnustetut tautivapaudet säilyvät pääosin ennallaan. Uudistus tuo kuitenkin myös uusia mahdollisuuksia, sillä jäsenmailla voi jatkossa olla myös nautojen virusripulista virallisesti vapaa asema, jos maan vapaus taudista on osoitettu komission delegoidun asetuksen 2020/689 vaatimusten mukaisesti.

BVD-tautivapauden seurantaa on Suomessa tehty tutkimalla vuosittain osuus maan lypsy- ja emolehmäkarjoista. Seuranta on 2010-luvulla kattanut valtaosan kaikista lypsy- ja emolehmäkarjoista, mutta pieni osuus tiloista on jäänyt seurannan ulkopuolelle.

Jotta maamme vapaus BVD-taudista voidaan osoittaa lainsäädännön vaatimuksen mukaisesti, vuonna 2021 seuranta laajennetaan kattamaan kaikki lypsy- ja emolehmäkarjat, ja tarvittaessa laajennettu seuranta jatkuu myös vuonna 2022.

Suurin osa seurantanäytteistä kerätään aiempien vuosien tapaan. Lypsykarjoista otetaan tankkimaitonäytteet maidonkeräilyn yhteydessä, ja emolehmäkarjoista otetaan verinäytteitä teurastamoilla.

Verinäytteitä kerätään aiemmasta poiketen myös pienissä nautateurastamoissa, jotta näytteitä saadaan mahdollisimman monelta tilalta.

Maidonkeräilyyn kuulumattomilta lypsykarjatiloilta, tai sellaisilta emolehmäkarjatiloilta, joilta ei vuoden aikana mene lainkaan eläimiä teurastamolle, näytteitä otetaan suoraan tiloilta. Näihin tiloihin kunnan virkaeläinlääkäri on yhteydessä Ruokavirastosta myöhemmin annettavan ohjeistuksen mukaisesti.

Suomessa BVD on ollut vastustettava eläintauti jo pitkään, ja taudin juuriminen pois maamme nautakarjoista toteutettiin 1990- ja 2000-luvuilla, mm. vapaaehtoisen valvontaohjelman avulla. Viimeinen BVD-tapaus todettiin yhdellä lypsykarjatilalla vuonna 2010.

Enimmilläänkin BVD:n esiintyvyys Suomessa on ollut vain muutaman prosentin luokkaa, joten ajoissa aloitetun vastustuksen ansiosta tauti ei koskaan päässyt maassamme yleiseksi. Mikäli BVD todettaisiin nautatilalla, johtaisi se lakisääteisiin rajoituksiin tilan eläinliikenteessä ja toiminnassa, sekä viranomaisen toteuttamiin taudin hävittämistoimiin.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 1/2021.

Tanja Lähteinen

Kirjoittaja on ylitarkastaja Tanja Lähteinen, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osasto.