Kategoriat: 
Pääkirjoitus

Kollegiaalisuutta 2020-luvulla

Joulukuun Eläinlääkäripäivillä järjestetty keskustelu kollegiaalisuudesta herätti ajatuksia: onko kollegiaalisuus tällä hetkellä jopa entistäkin tärkeämpää ja samalla aiempaa vaikeampaa. Kollegiaalisuus ei ole itsestäänselvyys, vaan vaatii ajatuksia ja tekoja meiltä kaikilta.

Eläinlääkäriliiton kollegiaalisuussääntöjen mukaan eläinlääkärin tulee osoittaa kollegoilleen suvaitsevaisuutta ja hyvää tahtoa. Kollegoihin tulee suhtautua arvostaen ja samoin kuin toivoisi itseensä suhtauduttavan. Kilpailu eläinlääkinnän kentällä on lisääntynyt ja sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi väittää mitä tahansa. Lisäksi netin kautta saatava valtava määrä enemmän tai vähemmän oikeaa tietoa antaa monesti valheellisen vaikutelman asiantuntijuudesta koulutustaustasta riippumatta.

Monesti on ennenkin todettu, että epäkollegiaalinen käytös kumpuaa usein tietämättömyydestä toisen työn sisällöstä. Tämä johtopäätös vedettiin Eläinlääkäripäivien keskustelussakin. Riskiä epäkollegiaaliselle käytökselle lisää esimerkiksi se, jos kahden kollegan välistä keskustelua yritetään käydä omistajan välityksellä tai ei tiedetä, millaisista olosuhteista lähetepotilasta lähetetään tai millaisissa olosuhteissa tarkastusta on tehty. Kollegiaalisuus ei tarkoita virheiden peittelyä vaan avointa ja rakentavaa keskustelua asianosaisen kanssa, ei asiakkaan tai median välityksellä.

On hyvä muistaa, että samaa lakia voi tulkita ja monesti tulkitaankin eri tavoin ja samanlaista potilastapausta voi hoitaa eläinlääkäristä, omistajasta ja olosuhteista riippuen eri tavoin. Linjojen yhtenäistämiseen täytyy tietysti pyrkiä, mutta vaikka yhtenäistämistä keskusvirasto- tai yksikkötasolta kuinka tehtäisiin, eroja on niin kauan kuin ihmiset tekevät praktiikkaa tai tulkitsevat lakia.

Yhteistyö, kunnioitus ja toisen työn arvostus ovat avainsanoja matkalla vastakkainasettelun vähentämiseen ja parempaan kollegiaalisuuteen. Esimerkiksi remissipalautteet annetaan asiallisesti, neuvoa kysyvälle vastataan ystävällisesti ja eläintenpidon virheisiin puututaan, kun aihetta on, riippumatta omasta tittelistä. Toimintatapoja pyritään yhtenäistämään valtakunnallisesti ja paikallisesti, jotta voidaan palvella asiakasta entistä paremmin. Ja ylipäänsä muistetaan ajatella ja yrittää ymmärtää kollegaa ja hänen asemaansa, kun kulmakarvat kohoavat toisen toimintatavoista kuullessa.

Tärkeää kollegiaalisuuden vaalimista on myös ylläpitää keskustelua ja viettää yhteisiä kahvihetkiä praktikoiden ja valvontaeläinlääkärien, yksityisten ja kunnallisten eläinlääkärien, kokeneiden ja kokemattomien eläinlääkärien, perustason osaajien ja erikoistuneiden välillä. Kollegaan ja hänen työhönsä tutustuminen ja vaikkapa yksinkertainen kuulumisten kysyminen ”Hei, miten sinulla menee?” edistävät yhteisymmärrystä.

Työelämän paineissa turhasta itsekriittisyydestä on hyvä pyrkiä päästämään irti. Armollisuutta peräänkuulutettiin Eläinlääkäripäivien kollegiaalisuuskeskustelussakin. Voisiko kollegiaalisuussäännöt kääntää koskemaan myös itseä? Eli itseensäkin tulisi suhtautua arvostaen ja samoin kuin suhtautuisi kollegaan. ”Ei se mitään.” ”Tsemppiä!” ”Tästä opinkin uutta.” ”Asioilla on taipumus järjestyä.” Niin kollegiaalinen kollega sanoisi sinulle ja niin voi mielestäni sanoa myös itselleen.

Uuden, vuoden alusta kolmivuotiskautensa aloittaneen valtuuskunnan kanssa lähdemme keväällä työstämään Eläinlääkäriliiton toimintasuunnitelmaa vuosille 2021–2023. Keskustelu kollegiaalisuudesta jatkuu varmasti.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 1/2020

Katri Kiviniemi

Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja

Jaa Lehti

EU-tuontivaatimusten koulutusta Länsi-Afrikassa

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Eläinlääkärinä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä?

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Aasi ei ole pieni hevonen

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli