Kategoriat: 
Pääkirjoitus

Lakien tulee tukea tavoitteita myös eläinlääkintähuollossa

Valehtelisin, jos väittäisin syntymää iloiseksi neljän puolueen perhetapahtumaksi, sillä sen verran kivuliaaseen yhdenvertaisuus- ja rasismikoliikkiin hoiperteleva hallitus sairastui heti ensi askelillaan.

Se säilyi sentään hengissä eduskunnan äänestysruletin jälkeen. Ja säilynee – paremman puutteessa – jatkossakin, mikäli ministerit eivät ala julkisuudessa toisiaan nokittelemaan ja neuvomaan. Yhdenvertaisuus on sanana ehkä hieman väärin ymmärretty. Ihmiset ovat toki perustuslain mukaan yhdenvertaisia lain edessä, mutta heidät voidaan asettaa eri asemaan iän, sukupuolen, uskonnon, alkuperän, terveydentilan tai mielipiteen takia. Ratkaiseva tekijä on perusteiden hyväksyttävyys.

Yhdenvertaisuuslaki puolestaan velvoittaa viranomaiset edistämään yhdenvertaisuutta, mutta sillekin toiminnalle on omat rajoitteensa. Edistämistoimenpiteiden on oltava viranomaisten toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Jokainen laki on tietysti omanlaisensa, mutta joskus kannattaa miettiä valtiosäännön yleisiä periaatteita useiden eri lakien näkökulmasta, jotta mahdollinen punainen lanka löytyisi.

Laki eläinten hyvinvoinnista astuu voimaan vuoden alusta lähtien, ja uudistetun eläinlääkintähuoltolain voimaantulosta säädetään poikkeuksellisesti asetuksella. Ensin mainitun lain tarkoitus on edistää eläinten hyvinvointia ja suojelua sekä eläinten hyvää kohtelua. Tukeeko jälkimmäinen laki edellistä? En ole varma. Ymmärrän toki perinteisen kunnaneläinlääkärijärjestelmän ja yksityisen sektorin välisen jännitteen. Kilpailuneutraliteetti ja teknologianeutraliteettikin ovat tuttuja asioita monista eri yhteyksistä, mutta eläinten hyvinvointia on ajateltava etupäässä eläinten kautta.

Suomeen on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana virrannut pääomia, joiden avulla eläinten diagnostiikka ja sairauksien hoito on noussut ihmisten hoidon tasolle. Se on kiitoksella todettava. Kääntöpuolena ovat tietenkin kohonneet asiakasmaksut, joihin monilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

Esimerkiksi monet koirat jäävät vaille asianmukaista kipulääkitystä ihan yksinkertaisesti hinnan takia. Taksat ja lääkkeiden hinnanmuodostus eivät sinänsä kuulu kansanedustajille, mutta eläinsuojelu ja siihen liittyvien lakien säätäminen kuuluu.

Eläinlääkintähuoltolaki päivystysvelvoitteineen on yksi tärkeimmistä eläinsuojeluun liittyvistä lainsäädännöistä. Juuri päivystysvelvollisuus ja sitä tukeva arkityön riittävyys erottavat oleellisella tavalla kunnaneläinlääkärijärjestelmän yksityisestä järjestelmästä. En usko, että EU:ssa tätä tosiseikkaa kovin syvällisesti ymmärretään. Mutta se on varmaa, että laki ei päivystä. Sen tekevät eläinlääkärit ympäri Suomea.

Kukaan ei viihdy työssä, jossa ei ole kehittymisen edellytyksiä. Nykypäivänä aika moni myös kaipaa kehittävää työyhteisöä ja kollegoiden tukea.

Uutta eläinlääkintähuoltolakia on jatkuvasti tarkkailtava valtakunnallisen eläinlääkintähuollon toimivuuden näkökulmasta. Mitä sitten mahdollisesti tehdäänkin, lain perusteiden pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä sekä ihmisten yhdenvertaisuutta ja eläinsuojelua käytännön tasolla edistäviä joka puolella Suomea.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 7/2023.

Markku Eestilä

Eläinlääkäri, kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston puheenjohtaja

Jaa Lehti

EU-tuontivaatimusten koulutusta Länsi-Afrikassa

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Eläinlääkärinä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä?

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Aasi ei ole pieni hevonen

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli