Lampailla todettiin sorkkamätää

Ruokaviraston tutkimuksissa todettiin syksyllä yhdellä lammastilalla sorkkamätää. Tilalla oli useita ontuvia lampaita, joista osaa oli lääkitty antibiootilla ja joitakin oli lopetettu. Noin kaksi viikkoa ennen taudinpurkausta lampolaan oli tullut lampaita toiselta tilalta. 

Eläinlääkäri otti ontuvien lampaiden tulehtuneista sorkkaväleistä sivelynäytteet, joissa todettiin Dichelobacter nodosus -bakteeri. Bakteerilla ei ollut virulenssigeeniä eli kyseessä oli hyvänlaatuinen sorkkamätä.

Sorkkamätä on D. nodosus -bakteerin aiheuttama tarttuva sorkkavälin ihosta alkava sorkkatulehdus. Dichelobacter nodosus ei pysty tunkeutumaan terveeseen ihoon vaan vaatii tartunnalle altistavan sorkkavälin ihotulehduksen, jonka aiheuttaa märkien olosuhteiden aiheuttama ihon pehmeneminen yhdessä ulosteperäisen Fusobacterium necrophorum -bakteerin kanssa.

Taudinkuvaan vaikuttaa olosuhteiden lisäksi D. nodosus -bakteerikannan taudinaiheutuskyky. Virulentti bakteerikanta (AprV2) tuottaa sarveista hajottavaa proteaasia, joka aiheuttaa etenevän sorkkatulehduksen ja voi hoitamattomana johtaa pahimmillaan sorkkasarveisen irtoamiseen.

Toisaalta hyvänlaatuinenkin sorkkamätä voi märissä olosuhteissa aiheuttaa voimakkaan tulehduksen. Oireena sorkkamädässä on kivulias ontuma yhdessä tai useammassa jalassa, mutta oireettomiakin tartuntoja esiintyy. Taudinpurkaukset ovat tavallisia lämpiminä ja sateisina vuodenaikoina, erityisesti loppukesällä ja syksyllä.

Sorkkamätä leviää tavallisimmin sairaiden tai oireettomana tartuntaa kantavien eläinten mukana. Myös likaiset saappaat ja välineet sekä yhteislaitumet voivat olla tartunnanlähteitä. Dichelobacter nodosus -bakteeri säilyy ympäristössä 1–2 viikkoa, mutta sorkan sarveisessa, kuten leikatuissa sorkan paloissa, bakteeri voi säilyä pitkiäkin aikoja.

Bakteeria voi esiintyä myös nautojen sorkkatulehduksissa ja meillä esiintyneissä sorkkamätätapauksissa lampailla on usein ollut nautakontakti. Naudoista tarttuneilla D. nodosus -kannoilla ei yleensä ole virulenssitekijää, joten ne aiheuttavat lampailla tavallisesti lieväoireisen, niin sanotun hyvänlaatuisen sorkkamädän.

Tärkein ennaltaehkäisevä toimenpide on estää D. nodosus -bakteerin pääsy katraaseen. Eläinostoja suunniteltaessa kannattaa selvittää eläinten lähtötilan sorkkaterveystilanne. Ostoeläimet on syytä pitää eristyksissä vähintään kolme viikkoa, jonka alussa ja lopussa sorkat tarkastetaan. Sorkkakylvetys esimerkiksi 10 % sinkkisulfaatilla ennen katraaseen yhdistämistä on suositeltavaa. Lisäksi huolehditaan koko katraan sorkkahoidosta ja riittävästä kuivituksesta.

Näytteet sorkkamätätutkimukseen otetaan vain tulehtuneista sorkista. Parhaiten näytteenottoon soveltuvat melko tuoreet tulehdusmuutokset, joissa sorkkaväli on karvaton ja ihoa peittää vaalea, tahmainen ja haiseva kuolioerite, joka leviää sorkkavälin sisäsivuille. Eläinlääkäri voi tilata Ruokavirastosta maksuttoman näytteenottopaketin, jossa on tarvikkeet näytteenottoon viiden lampaan tulehtuneista sorkkaväleistä. Sorkkamätänäytteet lähetetään Kuopion toimipaikkaan.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 2/2023.

Teija Kokkonen

Kirjoittaja työskentelee erikoistututkija Ruokavirastossa.