Lihasioilla tartuntoja suolistossa

Jos lihasikavaiheen sioilla esiintyy ripulioireita ja ulosteessa todetaan verta, niin mahdollisia suolitulehdusten aiheuttajia ovat ensisijaisesti Lawsonia intracellularis, piiskamatotartunta (Trichuris suis) ja meillä jo harvinainen Brachyspira hyodysenteriae (dysenterian aiheuttaja).

Ensimmäisessä tapauksessa tutkittavaksi lähetetyn lopetetun lihasian lähetteessä mainittiin, että yksittäisillä lihasioilla oli kuivikepohjalle siirron jälkeen esiintynyt laihtumista, ruokahaluttomuutta ja ripulioireita.

Silmämääräisessä tutkimuksessa sian ravitsemustilan todettiin heikentyneen ja sian suolessa todettiin voimakas piiskamatotartunta; sekä umpisuolessa että paksusuolessa oli nähtävissä nukkamaisesti vaaleita silmämääräisesti havaittavia limakalvon pinnalla näkyvältä osaltaan noin 1 cm pituisia matoja, joiden ohuempi ja pitempi osa oli kiinni limakalvossa.

Flotaatiotutkimuksessa sian ulostenäytteessä todettiin sian piiskamadon (Trichuris suis) munia yli 100 000 kpl/g. Lisälöydöksenä ulostenäytteessä todettiin jonkin verran sian suolinkaisen (Ascaris suum) munia ja kokkidien ookystia.

Sian piiskamatotartunta voi aiheuttaa suolistotulehduksen, jossa voimakkaimmat muutokset todetaan dysenterian tavoin paksusuolen alueella. Tartuntoja esiintyy tyypillisimmin kuivikepohjakasvatuksessa tai ulkotarhoissa, joissa piiskamadon munia on vaikea poistaa ympäristöstä ja joissa munilla voi olla hyvät mahdollisuudet kehittyä tartuntakykyisiksi.

Piiskamadon munien kehittyminen tartuntakykyisiksi tapahtuu suotuisissa olosuhteissa 4–6 viikossa. Piiskamadon munat ovat ympäristössä erittäin hyvin säilyviä, ja ne voivat säilyä infektiivisinä jopa useita vuosia, tanskalaisessa tutkimuksessa ainakin 9 vuotta. Sian suolessa piiskamadon toukkien kehitys sukukypsiksi ja muniviksi madoiksi kestää 6–7 viikkoa.

Todetussa tapauksessa siat hoidetaan piiskamatoon tehoavalla matolääkkeellä. Ennaltaehkäisyä ajatellen kuivikepohjakarsinoissa ja ulkotarhoissa tulisi kiinnittää huomiota sellaisten alueiden puhdistamiseen, joissa voidaan olettaa olevan erityisen suotuisat olosuhteet piiskamadon ja muiden suolistoloisten munien kehittymiseen.

Toisessa tapauksessa lihasikalasta saatiin tutkittavaksi kasvatuksen loppuvaiheen lihasikojen ulostenäytteitä. Lähetteen mukaan pienellä osalla lihasioista oli havaittu veristä ripulia, ruokahaluttomuutta ja kuumeilua.

Kaikissa tutkituissa ulostenäytteissä todettiin PCR-tutkimuksella paljon Lawsonia intracellularis -bakteereja; pienin todettu määrä oli 31 000 000 kpl/g, ja muissa näytteissä kyseistä bakteeria oli vielä selvästi enemmän.

Nuorilla siitossioilla ja isoilla lihasioilla voi esiintyä L. intracellularis -tartunnan vakavinta akuuttia verenvuotoista muotoa, joka tunnetaan kirjallisuudessa esimerkiksi nimellä haemorrhagic proliferative enteropathy.

Taudinkulku on tässä muodossa nopea, ja yksittäiset siat saattavat jopa menehtyä voimakkaiden suolen limakalvomuutosten seurauksena, ennen kuin niillä havaitaan verta ulosteessa. Edelleenkään ei ole täysin selvää, mitkä altistavat tekijät vaikuttavat siihen, että hieman vanhemmat siat sairastuvat tähän L. intracellularis -tartunnan vakavaan muotoon. Vakavin muoto voidaan diagnosoida patologisessa tutkimuksessa suolimuutosten perusteella.

Diagnoosi voidaan tehdä myös ulostenäytetutkimuksen avulla kuten nyt tutkitussa tapauksessa, jossa ulostenäytteissä ei todettu muita merkittäviä tartuntoja ja näytteissä todettu L. intracellularis -bakteerien määrä oli erityisen suuri. Taudinpurkauksen yhteydessä nopeaa diagnoosia tarvitaan lääkityspäätöksen tekemiseen, jotta antibioottihoidolla ehditään auttaa sairauden alkuvaiheessa olevia oireilevia sikoja paranemaan.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 5/2023.

Taina Laine

Kirjoittaja Taina Laine työskentelee johtavana tutkijana Ruokavirastossa.