Minä eläinlääkärinä: ammatillisen identiteetin muotoutuminen
Liiton puheenjohtajana pääsen tapaamaan merkittävästi enemmän eläinlääkäreitä kuin olen aiemmin kohdannut ja olen alkanut pohtia omaa eläinlääkäriyttäni. Mikä on ammatillinen identiteettini ja liittyykö siihen toiveita, haasteita tai pelkoja?
Ammatillinen identiteetti muodostuu käsityksestä itsestä suhteessa omaan työhön ja ammattiin. Oman toiminnan arvioimisen lisäksi tarvitaan ymmärrystä työstä ja ammatista. Ammatillisen identiteetin kehittyminen alkaa jo opiskeluaikana ja jatkuu läpi työuran. Se rakentuu uuden oppimisen kautta ja vuorovaikutuksen myötä. Kokemukset ja kasvava itsetuntemus muokkaavat tätä kehitystä.
Opintojen alussa kuva eläinlääkäreistä on hyvin rajallinen. Opintojen edetessä tietojen ja osaamisen lisäksi kehitämme eläinlääkäri-identiteettiämme. Tämä kehitys tapahtuu omaksumalla ammatin sosiaalisia piirteitä, kuten termit, ammattislangin ja tavat; eläinlääkärikulttuurin. Opetushenkilökunnan lisäksi ovat keskeisessä roolissa pidemmällä opinnoissa olevat, joilta välittyy nuoremmille opiskelijoille myös ammattiin kuuluvia eettisiä sääntöjä ja perinteitä. Opintojen aikana on olennaista saada käsitys eläinlääkärin ammatin moninaisuudesta. Eläinlääkärikoulutus antaa lukemattomia mahdollisuuksia yksilöllisille urapoluille.
Ammatillinen identiteetti rakentuu kokemuksista, jotka liittyvät työn merkityksellisyyteen, saavutuksiin ja pettymyksiin. Kokemukset muodostavat yksilöllisen suhteen työhön ja ammattiin. Myönteiset kokemukset tai palaute ovat tärkeitä rakennettaessa myönteistä kuvaa ammatilliseen identiteettiin. Ne myös voimistavat identiteettiä, jolloin se kestää paremmin sisäiset ja ulkoiset haasteet. Myönteinen ammatti-identiteetti tukee työssä jaksamista.
Toisaalta ammatillinen identiteetti voi joutua koetukselle, jos työn takia tai työn ulkopuolisten tekijöiden vuoksi tulee eteen työnvaihto. Uusi työ, vaikkakin saman ammatin sisällä, aloittaa muutosprosessin, jossa vanha identiteetti alkaa vaiheittain muokkautua ja laajentua lopulta kattaakseen myös uuden alueen. Vaikka tällaista muutostarvetta ei tulisikaan, on välillä hyvä pysähtyä ja haastaa kuvaa omasta ammatillisesti identiteetistä.
Ammatti-identiteetin rakentumiseen vaikuttaa koko työyhteisö. Identiteetti sisältää käsityksen ammatillisesta osaamisesta, kokemuksen osallisuudesta ja roolista työyhteisössä. Työelämässä yhteisön tuki on tärkeää. Kokemuksien vaihto tai mentorointi kokeneemman eläinlääkärin kanssa voi vahvistaa ammatillisen identiteetin kehittymistä. Samalla kuva omasta ammatista tarkentuu. Työuraansa aloittavan on tärkeä saada tukea ja itseluottamusta vahvistavia onnistumisen kokemuksia, mutta kannustavat sanat ovat tärkeitä jokaiselle riippumatta työuran vaiheesta. Samaistuttavat roolimallit antavat uutta intoa ja näkemystä, joiden avulla voi kehittää omaa tapaa toimia työssä, työyhteisöissä ja siten viedä omaa ammatti-identiteettiä haluamaansa suuntaan.
Yksilöllisten ammatillisten identiteettien kautta muodostamme kuvia eläinlääkäriydestä. Tapa, jolla puhumme ammatistamme ja arvostamme sitä, heijastuu ulospäin. Tämä vaikuttaa siihen, millaisen kuvan eläinten omistajat, elinkeinonharjoittajat ja yhteiskunta saavat eläinlääkäreistä. Pohdin, millaisen vaikutelman itse annan eläinlääkäriydestä toiminnallani ja tavallani kuvata omaa eläinlääkäriyttäni? Toivon, että panokseni lisää ammattimme arvostusta ja tekee eläinlääkärien moninaiset roolit näkyvämmiksi.
Hankien sulamista odottaen.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 2/2024.
Mikko Turku
Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja