Naudan kystikerkoosihanke aloitettu lihantarkastuksen helpottamiseksi

Hankkeessa otetaan teurastamoilla näytteitä normaalin lihantarkastuksen ohessa ja lisäksi tarkastuseläinlääkäreitä lisäkoulutetaan kystikerkoosimuutosten tunnistamisessa.

Nautateurastamoissa tarkastus­ eläinlääkäreinä työskentelevien toivotaan lähettävän matalalla kynnyksellä tutkimukseen näytteitä kystikerkoosimuutosepäilyistä. Myös muiden eläinlääkärien toivotaan lähettävän näytteitä, mikäli löytävät naudoista epäilyttäviä muutoksia.

Kystikerkoosin aiheuttaa naudalle Taenia saginata ­loisen, ihmisen väkäsettömän kapean heisimadon, kystikerkus eli toukkarakkula, joita muodostuu naudan lihaksistoon ja sydämeen. Pääisäntä eli ihminen saa tartunnan syömällä raakaa tai riittämättömästi kypsennettyä kystikerkuksia sisältävää naudanlihaa.

Väli­isäntänä toimiva nauta puolestaan saa tartunnan aina ihmisen ulosteeseen erittyvistä loisen munista, esimerkiksi niillä saastuneiden rehun tai veden välityksellä. Loinen ei tartu naudasta toiseen tai ihmisten välillä. Ihmisellä tartunta on yleensä oireeton tai aiheuttaa lievää ruoansulatuskanavan oireilua. Vakavammissa muodoissa voi esiintyä myös allergisia reaktioita, haimatulehdusta, suolitukoksia sekä sappiteiden ja ­rakon tulehduksia.

Kystikerkuksen löytämiseksi tehtävien poskiviiltojen tekeminen pään käsittelyineen on lihantarkastuksen raskaimpia työvaiheita. Lisäksi viillot vähentävät päänlihan arvoa. Lihantarkastuksen yhteydessä kystikerkoosin vuoksi tehtävistä poski­ ja sydänviilloista on nykyisin uuden EU­lainsäädännön myötä mahdollista luopua kaikkien alle 8 kuukauden ikäisten ja laiduntamattomien alle 20 kuukauden ikäisten nautojen osalta.

Lisäksi uusittu lainsäädäntö antaa mahdollisuuden luopua kokonaan näistä viilloista, mikäli loisen esiintyvyyden voidaan osoittaa olevan erityisen vähäistä ja tästä on tehty riskianalyysi. Laiduntamistiedon lisäämistä ketjuinformaatiolomakkeeseen selvitetään parhaillaan.

Naudan kystikerkoosi huomataan vasta lihantarkastuksen yhteydessä, kun poskilihasten tai sydämen viilloista löytyy kystikerkusmuutoksia. Kystikerkus on infektiivinen noin 10 viikon kuluttua siitä, kun nauta sai tartunnan. Kystikerkukset ovat soikeita, läpikuultavia nesteentäyttämiä vaaleita rakkuloita, halkaisijaltaan noin ½–1 cm.

Rakkulan sisällä on erotettavissa yksi valkea toukka, joka ihmisen suoleen päädyttyään kasvaa kolmessa kuukaudessa aikuiseksi monen metrin mittaiseksi madoksi, joka tuottaa yli 150 000 munaa vuorokaudessa. Madon on havaittu voivan elää ihmisen suolessa jopa 25 vuotta, mahdollisesti pitempäänkin

Suomessa kystikerkoosia on todettu naudalla äärimmäisen harvoin ja silloinkin löydökset ovat olleet yksittäisiä. Tärkein keino kystikerkoosin ehkäisyssä on estää loisen leviäminen nautoihin hyvän hygienian avulla.

Maatiloilla etenkin ihmisperäisten jätevesien ja ­lietteiden hallinta on olennaista. Ne eivät saa päästä leviämään pelloille esimerkiksi tulvien mukana. Taenia saginata ­loisen munat ovat hyvin kestäviä ja ne voivat säilyä ympäristössä puolikin vuotta. Viileät ja kosteat olosuhteet parantavat säilyvyyttä.

Munat selviävät hengissä tavanomaisista mekaanisista ja biologisista jäteveden käsittelyistä, mutta hyvin toimivasta jätevedenpuhdistamosta niiden ei pitäisi päästä ympäristöön, vaan ne jäävät lietteeseen.

Myös infektoituneet työntekijät voivat levittää tartuntaa karjaan tehokkaasti ja huomaamattaan taudin vähäisten oireiden takia. Navetassa työskentelevien ja vierailevien tulisikin erityisesti huolehtia hygieniasta, etenkin mikäli heillä on yhteyksiä alueille, joissa kystikerkoosia esiintyy yleisemmin, kuten Balkanin niemimaalle sekä tiettyihin osiin Aasiaa ja Afrikkaa.

Kystikerkoosihanke tehdään yhteistyössä Ruokaviraston lihantarkastuksen, eläintautibakteriologian ja patologian sekä riskinarvioinnin yksiköiden kanssa vuosien 2019­2022 aikana. Hankkeen rahoittavat Makera ja Ruokavirasto.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 3/2020.

Suvi Joutsen ja Petra Pasonen

Lisätietoja: Marjatta.Rahkio@Ruokavirasto.fi (lihantarkastus) Antti.Oksanen@Ruokavirasto.fi (loinen, näytteet) Pirkko.Tuominen@Ruokavirasto.fi (riskinarviointi)