Kategoriat: 
Ajankohtaista Ruokaviraston tutkimuksista

Neospora caninum nautatilojen luomisten aiheuttajana

Syksyllä vuonna 2023 kolmella lypsykarjatilalla (A, B ja C) havahduttiin lisääntyneisiin luomisiin ja aiheuttajaa päätettiin lähteä selvittämään.

Tilalla A 300 lehmän karjassa oli vuoden aikana todettu 13 luomistapausta. Tilalla B 200 lehmän karjassa luomisia oli kuusi. Tilalla C oli reilu 100 lehmää ja kolmen lehmän oli todettu luoneen lyhyen ajan sisällä. Kaikilla tiloilla luomiset olivat tapahtuneet toisella tai viimeisellä tiineyskolmanneksella.

Tilalla A tilannetta lähdettiin ratkomaan ottamalla kymmeneltä luoneelta lehmältä seeruminäytteet, jotka lähetettiin luomisen syyn selvitystutkimukseen Ruokavirastoon. Yhdeksässä näytteessä todettiin neosporavasta-aineita. Tilalta C lähetettiin tutkittavaksi neljä seeruminäytettä, joissa kahdessa todettiin vasta-aineita. Tältä tilalta saatiin myös luotu sikiö tutkittavaksi. Kyseisen sikiön patologiset muutokset sopivat neosporan aiheuttamaan luomiseen ja luomisen syy varmennettiin sikiön aivokudoksesta tehdyllä PCR-tutkimuksella. Tilojen A ja B välillä oli siirretty eläimiä, joten tauti olisi voinut siirtyä näiden kautta tilalle B. Kaikilla kolmella tilalla lähdettiin selvittämään tartunnan esiintyvyyttä vasta-ainetesteillä.

Näytteitä

Taudin esiintyvyyden tarkempaa selvitystä varten lypsyssä olevista lehmistä otettiin maitonäytteet ja ummessa olevista seeruminäytteet. Tilalla A otettiin yli 130 maitonäytettä ja 25 seeruminäytettä. Näistä 35 näytteessä todettiin neosporavasta-aineita.

Tilalla B maitonäytteitä otettiin yli 200 ja seeruminäytteitä vajaa 60. Näistä yhteensä 15 oli vasta-ainepositiivisia. Tilalta C otettiin lähes 100 seeruminäytettä ja näistä 12 näytteessä todettiin vasta-aineita. Tilojen seroprevalenssi vaihteli siis välillä 6–22 prosenttia. Vasta-aineita muita luomisia aiheuttavia tarttuvia tauteja vastaan ei todettu.

Tilalla C oli esitietojen mukaan esiintynyt neosporaa useita vuosia sitten ja ainakin joku tuolloin karjassa ollut eläin oli siellä vieläkin.

Tilojen luomistilanne on kohtalaisen tyypillinen neosporalle

Etenkin neitseellisessä karjassa neospora voi aiheuttaa luomisaaltoja, joissa yli 10 prosenttia kantavista emistä luo muutaman viikon aikana (epideeminen). Vaihtoehtoisesti tilalla voi esiintyä jatkuvasti keksimääräistä enemmän luomisia (endeeminen). Naudalla tauti on usein oireeton, mutta seropositiivisilla eläimillä on moninkertainen luomisriski verrattuna seronegatiivisiin eläimiin.

Tulee kuitenkin muistaa, että neosporaa kantava eläin voi myös olla seronegatiivinen, sillä niiden vasta-ainepitoisuus vaihtelee. Tämän takia seronegatiivista eläintä ei voida varmuudella pitää neosporasta vapaana.

Vasta-ainediagnostiikka on haastavaa ja kannattaakin katsoa vasta-ainetestin antamaa lukuarvoa eikä pelkästään sitä, ylittyykö testille asetettu positiivisen tuloksen kynnysarvo. Vertaamalla emän ja sen jälkeläisen vasta-ainetuloksia voidaan saada tietoa siitä, voisiko kyseessä olla horisontaalinen vai vertikaalinen tartunta.

Suolistoloisten etsintä

Tilalla C olleen koiran uloste tutkittiin suolistoloisten varalta, mutta sellaisia ei todettu. Tulee kuitenkin pitää mielessä, että tavanomainen flotaatiotutkimus on kovin epäherkkä löytämään neosporan ookystia, sillä niitä erittyy vain muutaman päivän tai viikon ajan tartunnan jälkeen.

Ookystat ovat pienikokoisia (noin 10 µm) eikä niiden havaitseminen siksikään ole helppoa. Tartunta on koirilla tyypillisesti oireeton, joten vasta-aineiden tutkiminen on suositeltavaa, jos sitä epäillään levittäjäksi. Joskus koira voi loisen väli-isäntänä sairastua kuolemaankin johtavaan hermo- ja lihastulehdukseen.

Myös kettujen on todettu saaneen aivotartuntoja, mutta ainakaan toistaiseksi ei pääisänniksi eli ookystien erittäjiksi tunneta muita kuin Canis-suvun koiraeläimiä, eli koira, susi, kojootti ja kultasakaali.

Tautiin ei ole hoitoa, ehkäisy on tärkeää

Neospora tarttuu nautaan joko tartuntaa kantavalta emältä jälkeläiselle tiineyden aikana tai koiraeläimestä peräisin olevasta ookystasta. Hiehovasikat saavat neosporaa kantavalta emältään tartunnan suurella todennäköisyydellä ja voivat siirtää taudin eteenpäin omiin jälkeläisiinsä.

Koiraeläimet (Suomessa ensisijaisesti koirat ja sudet) erittävät neosporan ookystoja ulosteessa, mikäli ne ovat päässeet syömään sikiöitä tai jälkeisiä, jossa on ollut neosporan kudoskystoja. Mikäli ookystat päätyvät rehuun tai veteen, ne voivat tartuttaa laajan osan karjasta. Olisikin tärkeää, että koiraeläinten pääsy laidunpelloille estetään ja rehuheinä leikataan vähintään 12 senttimetrin korkeuteen. Lisäksi neosporapositiivisten eläinten hiehojälkeläisiä ei tule käyttää jalostukseen tai myyntiin.

Luodut sikiöt tai jälkeiset on siivottava pois mahdollisimman pian luomisen jälkeen, jotta koiraeläimet eivät pääse niitä syömään. Neosporan esiintymistä tilalla on syytä aktiivisesti seurata, ja tilanne on hyvä huomioida erityisesti eläinkaupassa, sillä laajasti karjaan levinneen infektion hävittäminen on hankalaa. 

Luomisen syyt moninaisia ja neospora yksi mahdollinen aiheuttaja

Mikäli tilalla esiintyy tavanomaista enemmän luomistapauksia, tulisi niiden syytä lähteä selvittämään. Paras tieto saadaan, kun luotuja sikiöitä ja niiden jälkeisiä lähetetään patologiseen ruumiinavaustutkimukseen.

Lisäksi olisi tärkeää tutkituttaa luoneiden lehmien seeruminäytteet merkittävimpien tartunnallisten luomisten aiheuttajien varalta. Ruokaviraston luomisen syyn selvityspakettiin sisältyy 5–10 seeruminäytteen tutkiminen neospora-, brusella-, Chlamydia abortus-, Q-kuume-, BVD- ja IBR-vasta-aineiden varalta. Neosporavasta-aineiden tutkimiseen soveltuvat myös maitonäytteet.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 1/2024.

Thomas Grönthal

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana eläinterveystutkimustksikössä.

Jaa Lehti

EU-tuontivaatimusten koulutusta Länsi-Afrikassa

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Eläinlääkärinä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä?

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Aasi ei ole pieni hevonen

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli