Punkkeja pytonilla

Käärme oli noin vuoden ikäinen ja pituudeltaan 60 senttimetriä. Ruumiinavaustutkimuksessa käärmeen iholla kiinnittyneenä todettiin runsaasti, jopa satoja, pieniä, kooltaan pistemäisestä noin 1 millimetriin vaihtelevia ulkoloisia, jotka suoramikroskopoinnilla todettiin melko lailla kanapunkin näköisiksi punkeiksi.

Käärmeellä todettiin ruumiinavaustutkimuksessa punkkien aiheuttaman anemian lisäksi myös kohtalainen märkäinen keuhkotulehdus sekä maksan lieväasteinen rasvoittuminen.

Todennäköisimmin käärmeen kuolinsyynä on ollut voimakkaan punkkitartunnan aiheuttaman anemian sekä keuhkotulehduksen yhteisvaikutus. Keuhkotulehdus ei ole harvinainen sairaustila erityisesti eksoottisilla, lämpimien alueiden eläimillä Suomen ilmasto-olosuhteissa.

Epäsopivat ympäristöolot heikentävät eläimen vastustuskykyä. Jopa sisätiloissa optimaalisten ympäristöolosuhteiden luominen on usein vaikeaa muun muassa vedon ja ilmankosteuden vaihtelun vuoksi.

Löydetyt punkit todettiin morfologisesti käärmepunkeiksi (Ophionyssus natricis), joka on lemmikkikäärmeillä yleisimmin tavattava punkkilaji. Ne ovat väriltään vaihtelevia ja pienikokoisia mutta tarkoin silmin nähtäviä ulkoloisia ja ne päätyvät terraarioon yleensä uuden eläimen tai virikkeen kautta.

Punkkeja voi nähdä erityisesti suomujen tyvissä sekä silmäsuomujen reunoilla ja niitä voidaan todeta myös vesiastiassa tai käärmeen käsittelyn jälkeen käsittelijän käsissä. Punkit lisääntyvät kohtalaisen nopeasti, koko elämänkierto kestää vain 10–32 päivää, ja ne viihtyvät hyvin terraarion lämpötila- ja kosteusolosuhteissa.

Voimakas punkkitartunta aiheuttaa käärmeelle tyypillisesti kutinaa, anemiaa ja heikkoutta, koska punkit aterioivat imemällä käärmeestä verta. Käärme voi käydä normaalia enemmän kylpemässä yrittäessään päästä eroon punkeista ja anemian aiheuttama heikkous voi vähentää ruokahalua. Käärme saattaa myös olla normaalia hermostuneempi tai aggressiivisempi.

Kyseisiä punkkeja esiintyy erityisesti käärmeissä mutta ne voivat loisia myös muissa matelijoissa, lisäksi yksittäisissä tapauksissa punkkien on kuvattu tarttuneen ihmiseen ja aiheuttaneen paikallisia ihomuutoksia.

Käärmepunkkeja tavataan villissä luonnossa erityisesti lähes kaikkialla tropiikissa, mutta myös esimerkiksi Venäjällä. Suomessakin esiintyy lähisukuinen sisiliskojen loinen Ophionyssus saurarum.

Punkkien häätämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota eläimen ympäristön puhdistamiseen, sillä punkkeja esiintyy runsaasti terraarion rakenteissa ja virikkeissä. Punkit voivat myös liikkua ulos terraariosta, joten pelkkä käärmeen ja terraarion puhdistus ei aina riitä tartunnan poistamiseksi.

Ilmankosteudesta riippuen punkit voivat elää huoneympäristössä jopa viikkoja ja liikkua useita senttimetrejä päivässä.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2023.

Kuvassa käärmepunkki. Kuva: Ruokavirasto.

Henna Pekkarinen ja Veera Karkamo

Kirjoittajat ovat erikoistutkioita Ruokavirastossa.