Puutiaiset ja puutiaisvälitteiset taudit lemmikeillä Pohjoismaissa

Puutiaiskausi pitenee Pohjoismaissa ilmaston lämmetessä. Tämä mahdollistaa ulkomaisten puutiaislajien vakiintumisen Pohjoismaihin sekä kannan kasvun. Kannan vahvistumista edistävät osaltaan ihmisten toiminta, kuten matkailu ja koirien ja kissojen maahantuonti, kun niitä ei ole käsitelty asianmukaisesti punkkeja vastaan.

Puutiaiskanta ja tautitilanne

Koirat ja kissat voivat tahattomasti luoda puutiaisille mikroelinympäristöjä. Koirien ja kissojen hoitaminen tehokkailla tuotteilla puutiaisia vastaan ei ainoastaan tarjoa suojaa lemmikeille, vaan myös ihmisille, sillä tuotteet vähentävät puutiaiskantaa puutarhoissa, puistoissa ja muissa paikoissa, joissa niin lemmikit, ihmiset kuin puutiaisetkin viihtyvät. Lemmikin hoitamatta jättäminen voi sallia puutiaisen elämänkierron jatkumisen ja näin edistää puutiaisvälitteisten tautien leviämistä.

Puutiaisvälitteisiä tauteja on aiemmin ilmennyt pohjoismaisilla koirilla ja kissoilla vain harvoin ja silloinkin lievänä, mutta eteläisemmän Euroopan puutiaiset voivat aiheuttaa vakavia tauteja sekä eläimille että ihmisille. Koirien ja kissojen lisäksi muuttolinnut voivat viedä puutiaisia uusille alueille. Uusi laji voi vakiintua, jos uuden elinympäristön ilmasto ja isäntäeläimet ovat sille suotuisat.

Kasvava puutiaiskanta ja lisääntynyt altistuminen puutiaisille lisäävät lemmikkien ja ihmisten riskiä altistua puutiaisvälitteisille taudinaiheuttajille ja saada esimerkiksi Borrelia- tai Anaplasma phagocytophilum -bakteeritartunnan tai sairastua puutiaisaivotulehdukseen.

Lemmikin kanssa luonnossa liikkumiseen liittyy paljon terveyshyötyjä. Puutiaisilta tulee suojautua asianmukaisesti, mutta se ei tarkoita luonnossa liikkumisen välttämistä. Valistuksen avulla ihmiset voivat oppia suojautumaan punkeilta kohtuullisin suojakeinoin eli sopivin jalkinein, päivittäisin punkkitarkastuksin ja suojaamalla lemmikit puutiaisia vastaan. Eläinlääkäreillä on tässä merkittävä yhteisen terveyden asiantuntijan ja neuvojan rooli.

Puutiaista tavataan metsissä ja kaupungeissa

Puutiaiset ovat runsastuneet ja levinneet maantieteellisesti laajemmalle Pohjoismaissa 1970-luvulta lähtien. Ilmastonmuutos on muutoksen tärkeimpiä ajureita. Lisäksi vaikuttavat globalisaatio, koirien ja kissojen matkustaminen ja maahantuonti, muutokset villieläinpopulaatioissa ja maankäytön muutokset – myös kaupunkialueilla. Puutiaisten runsastuminen, laajentunut esiintymisalue, lämpimämmästä ilmastosta johtuva pidempi vuotuinen aktiivisuuskausi ja ihmisten kasvanut ulkoilun määrä ovat johtaneet eläinten ja ihmisten puutiaisaltistuksen lisääntymiseen.

Puutiaisten esiintyvyysalue ei laajene ainoastaan metsissä ja maaseudulla: ihminen luo puutiaisille viihtyisää ympäristöä kaupungeissa ja taajamissa esimerkiksi puistoihin, puutarhoihin ja rantojen lähelle. Pitämällä koiria ja kissoja, joista puutiaiset saavat ravintoa, voimme tahattomasti luoda sopivia mikroelinympäristöjä puutarhoissamme ja kaupunkialueilla. Tästä lienee kyse, kun puutiaisia löytyy pohjoisilta alueilta, joilta niitä ei tilastomallien mukaan pitäisi löytyä. Puutiaisten esiintyvyyttä lisää isännäksi sopivien eläinten ja lajien, esimerkiksi kauriiden, runsas määrä. Jotkut isäntälajit vaikuttavat tukevan puutiaispopulaatiota toisia paremmin: laboratoriotutkimuksessa koiraa imeneet puutiaiset tuottivat enemmän toukkia kuin kissaa imeneet. Toisaalta mitä enemmän eläinyksilö altistuu puutiaisille, sitä enemmän sen immuunijärjestelmä niihin reagoi.

Puutiaisten aktiivisuuteen vaikuttavat lämpötila ja paikallisesti paljonkin eroavat mikroilmastot. Maanpinta on yleensä lämpimämpi kuin sääennusteiden lämpötilat, ja kun maa ei ole jäässä, puutiaiset voivat olla aktiivisia. Ravintoa etsivät puutiaiset kestävät paremmin ankaria oloja kuin jo syöneet puutiaiset. Jotkut puutiaislajit voivat pysyä aktiivisena isännän kehon lämmössä hyvinkin kylmässäkin säässä, ja toisaalta puutiaiset sopeutuvat paikallisiin oloihin: ne pärjäävät Pohjois-Euroopassa kylmemmässä kuin Etelä-Euroopassa.

Maantieteellinen esiintyminen

Puutiaislajeista Ixoden –lajien esiintyvyys laajenee pohjoiseen. Taigapuutiainen (I. persulcatus) viihtyy tavallista puutiaista (I. ricinus) kylmemmässä ja pohjoisemmassa. Se on Pohjois-Ruotsin yleisin puutiaislaji ja leviää aggressiivisesti myös koko Suomessa, ei ainoastaan rannikoilla. Taigapuutiaisen esiintyvyyden laajentumisen arvellaan johtuvan sattumasta: minne se päätyy, sinne se voi asettua ja sieltä levitä. Tavallinen ja taigapuutiainen voivat paritella ja tuottaa hybridipuutiaisia, jotka ovat mahdollisesti lisääntymiskyvyttömiä.

Muuttolinnut ja matkustelevat tai maahantuodut koirat ja kissat tuovat puutiaisia kaukaakin. Sopivassa ilmastossa, jossa on olemassa isäntäyhteisö, tarkoittaa sitä, että uudet puutiaislajit voivat vakiintua uusille maantieteellisille alueille. Äskettäin ilmaantuneet lajit voivat jäädä huomaamatta joksikin aikaa. Perinteisen puutiaisseurantatutkimuksen, muun muassa lakanapyynti, lisäksi niitä löytyy tiedotusvälineiden luoman tietoisuuden tuella ja kansalaisten avulla.

Erityisen huolestuttavia ovat Dermacentor-, Rhipicephalus– ja Hyalomma-puutiaiset, jotka eivät vielä ole vakiintuneet Pohjoismaihin. Satunnaisesti näitäkin lajeja kuitenkin löytyy: Tanskassa ja Norjassa on todettu D. reticulatus -puutiaisia ja/tai sen levittämää vakavaa kliinistä Babesia canis -infektiota koirilla, jotka eivät ole matkustaneet. D. reticulatus on vakiintunut muun muassa Latviaan, Liettuaan ja Saksaan; vakiintumista pidetään riskinä Tanskan lisäksi Norjalle, Ruotsille ja Suomelle.

Muuttolinnut ovat tuoneet Pohjoismaihin Hyalomma marginatum – ja H. rufipes -puutiaisia. Ne löytyvät usein hevosia hoidettaessa, sillä niiden aikuismuodot hakeutuvat suuriin eläimiin. Hyalomma-puutiaiset leviävät Etelä-Euroopassa, joten niitä päätynee lintujen mukana alueellemme jatkossa enemmän. Niistä voi tarttua ihmiselle vaarallisia taudinaiheuttajia kuten zoonoottisia Krimin-Kongon ja Alkhurman verenvuotokuumeviruksia. Lisäksi ne voivat tartuttaa hevoselle kliinisesti merkittäviä piroplasma-alkueläimiä. R. sanguineus eli ruskea koiranpuutiainen viihtyy sisätiloissa ja voi vakiintua Pohjoismaihin. Se voi koirakyydin vaihtoehtona matkustaa Etelä-Euroopasta tai muualta maailmasta matkalaukussa. Ruskeaa koiranpuutiaista on tärkeä ehkäistä, koska siitä on vaikea päästä eroon, kun se on vallannut kodin, kennelin tai eläinklinikan. Tämä laji voi levittää taudinaiheuttajia ihmiseen, esimerkiksi riketsiat, ja koiraan tauteja Babesia vogeli, Hepatozoon canis ja Ehrlichia canis.

Riskejä ei ymmärretä

Koiran ja kissan kanssa matkustaminen ja maahantuonti on valitettavasti sallittua ilman ulkoloislääkitystä. Vaadittavat rabiesrokotus ja ekinokokkoosilääkitys eivät estä vektorien ja vektorivälitteisten tautien tuomista. Eläinten siirtäminen ympäri Eurooppaa ei ainoastaan altista niitä itseään puutiaisille, muille vektoreille ja taudeille eteläisillä leveysasteilla, vaan saattaa johtaa ei-kotoperäisten vektorien ja uusien tautien leviämiseen Pohjoismaihin ja siten matkustelemattomien lemmikkien suurempaan ulkolois- ja tautiriskiin. Lemmikkieläinten omistajien koulutusta tarvitaan ja eläinlääkäreillä on tässä merkittävä rooli. Nykyistä useampi omistaja hoitaisi koiransa, jos he ymmärtäisivät esimerkiksi Dermacentor– ja Rhipicephalus-puutiaisiin liittyvän riskin.

NordTick-konferenssissa esiteltiin tuoretta tutkimustietoa Pohjoismaiden koirista ja kissoista löydetyistä puutiaisista. Alueemme puutiaisissa esiintyy yleisesti taudinaiheuttajien RNA:ta tai DNA:ta. Puutiaisten pyyntimenetelmä vaikuttaa löydöksiin: lemmikeistä kerätyistä löytyy enemmän riketsioita kuin lakanalla pyydetyistä. Puutiaisten keruupaikka, esimerkiksi metsä, polku vai lemmikkieläin, vaikuttaa löydettyjen puutiaisten sisältämiin patogeenilajeihin sekä puutiaisten lajeihin, määriin ja elämänvaiheeseen (toukka, nymfi vai aikuinen.) Nämä erot tulisi huomioida jatkotutkimuksissa paremmin.

Suuri vaikutus eläimiin ja ihmisiin

Puutiaisvälitteiset taudinaiheuttajat ja taudit vaikuttavat eläimiin ja ihmisiin. Historiallisesti koiran ja kissan puutiaisvälitteiset taudit ovat olleet Pohjoismaissa harvinaisia ja lieviä. Puutiaisten lajikirjon ja määrän lisääntyessä riski lemmikkien tauteihin ja zoonoottisiin infektioihin kasvaa. Pohjoismaissa esiintyy nykyään muun muassa Borrelia-, Anaplasma phagocytophilum -, Neoehrlichia mikurensis -, riketsia- ja puutiaisaivotulehdusvirus (TBEV) -infektioita. Useimmat tapaukset ovat lieviä tai oireettomia, mutta immuunisuppressiota aiheuttavien hoitojen yleistyminen sekä yhtäaikainen infektoituminen monella puutiaisvälitteisellä taudinaiheuttajalla voivat johtaa yhä useammin vakaviin kliinisiin infektioihin niin ihmisellä kuin eläimelläkin. Tämä on muistettava kliinisessä työssä.

TBEV voi aiheuttaa vakavaa puutiaisaivotulehdusta ihmiselle. Ihmistapausten määrä on viruksen esiintyvyyden ja levinneisyyden kasvun myötä lisääntynyt rokotteen lisääntyneestä käytöstä huolimatta. Koirilta löytyy yleisesti TBEV-vasta-aineita, Ahvenanmaalla jopa 40 prosentilta, mutta kliininen tauti on koiralla hyvin harvinainen: Suomessa on kuvattu yksi tapaus ja Ruotsissa julkaistu yksi.

Yhdysvalloissa kasvanut puutiaismäärä on lisännyt koirien kliinistä borrelioosia, etenkin niveltulehdusta liittyen ilmeisesti genotyyppiin Borrelia burgdorferi sensu stricto. Tätä genotyyppiä esiintyy myös Pohjoismaissa muiden tyyppien ohella. Eri genotyyppien kliinisestä merkityksestä eläimille keskustellaan. Vaikka suurin osa koirien infektioista on oireettomia, lievästi kuumeilevia ja ontuvia kliinisiä borrelioositapauksia nähdään meilläkin. Moni eläinlääkäriasema käyttää pikatestejä ja hoitaa koiria antibiooteilla. Kliininen kuva on tärkeämpi kuin testitulos.

Anaplasma phagocytophilum voi sairastuttaa koirien lisäksi kissoja, hevosia ja muita eläimiä. Kliininen granulosyyttinen anaplasmoosi ei ole koiralla ja kissalla kovin yleinen. Hevosen anaplasmoosioireita ovat kuume, anemia, ataksia ja turvotukset. Ihmisen anaplasmoosi on yleensä oireeton tai lievä sairaus, johon liittyvät väsymys ja lyhyt kuume. Kliininen kuva voi vaihdella A. phagocytophilum -variantin mukaan.

Rickettsia helvetica on Pohjoismaissa kotoperäinen. Sen ei tiedetä olevan patogeeninen koirille tai kissoille. Ihmisinfektiot vaihtelevat oireettomista keskushermosto- ja sydäntulehduksiin. Muitakin riketsialajeja on.

Neoehrlichia mikurensis on äskettäin löydetty taudinaiheuttaja. Koiratartunta on raportoitu, mutta yleisempää kliinistä merkitystä ei tiedetä. Norjassa ihmisten erythema migrans -ihomuutoksista 20 prosentissa löytyi N. mikurensis B. burgdorferi -bakteerin asemesta. Doksisykliini paransi potilaat.

Koirien Babesia canis -infektioiden riski kasvaa Pohjoismaissa, jos D. reticulatus -puutiaisia todetaan. Satunnaisia tapauksia matkustavilla tai maahantuoduilla koirilla diagnosoidaan Suomessakin.

Ruskea koiranpuutiainen on Hepatozoon canis -alkueläimen päävektori. Hepatozoonoosia on diagnosoitu matkustamattomalla ruotsalaiskoiralla, ja taudinaiheuttajaa on tavattu jyrsijöiltä Suomessa. H. canis tarttuu koiran syötyä puutiaisen.

Vakavaa kuumetta ja trombosytopeniaa aiheuttavaa Alongshan-virusta on tavattu Suomessa taigapuutiaisissa yhdessä Anaplasman kanssa. Virus on patogeeninen eläimille ja ihmisille.

Tarvitaan viestintää ja varautumista

Puutiaisia ja puutiaisvälitteisiä tauteja voi ehkäistä, mutta tämä onnistuu vain kun ymmärrys aiheen ympärillä kasvaa. Suurin osa puutiaisvälitteisistä taudinaiheuttajista on patogeenisiä myös ihmiselle. Koska puutiaiset ja puutiaisvälitteiset taudit voivat vaikuttaa sekä eläimiin että ihmisiin yhteisessä ympäristössämme, Yhteinen terveys -lähestymistapa (One Health) on tärkeä. Eläinten omistajat ovat huolissaan koiristaan ja kissoistaan, mutta heidän tulisi huolehtia myös itsestään. Tarvitsemme tasapainoista ja ei-pelottavaa koulutusta ja viestintää, jotta ihmiset osaavat tunnistaa vaarat oikein sekä haluavat ja kykenevät pienentämään riskiään.

Luonnossa ja lemmikin kanssa vietetystä ajasta nauttimisesta koituvia terveyshyötyjä tulee korostaa, sillä puutiais- ja tautiriskin hallitsemiseksi muutama kohtuullinen varotoimi riittää. Varotoimia ovat varovaisuus paljain jaloin tai sandaaleissa liikuttaessa, housunlahkeiden työntäminen sukkiin ja päivittäinen punkkitarkistus – erityisen huolella pitkässä ruohikossa tai heinikossa kävelyn tai pyöräilyn jälkeen. Myös puutarhojen, puistojen, peltojen ja metsien puutiaisriski tulee muistaa.

Koirien ja kissojen ulkoloiskäsittely tehokkailla tuotteilla suojaa eläinten itsensä ohella epäsuorasti ihmisiä tappamalla puutarhan puutiaisia. Jos koiria ja ulkoilevia kissoja ei hoideta, ne saattavat osaltaan tukea puutiaisten elämänkiertoa ja kasvattaa puutiaisvälitteisten tautien esiintyvyyttä ihmisillä ja eläimillä.

Tarvitsemme lisää puutiaisten ja puutiaisvälitteisten tautien järjestelmällistä tutkimusta, seurantaa ja tiedon jakamista. Pohjoismainen, One Health -lähestymistapaan pohjautuva analyysi siitä, mitä tiedämme ja mitä emme ja mitä perustutkimusta tarvitaan sekä analyysimenetelmien validointi ja tutkimusten virtaviivaistaminen olisivat tarpeen. Kansalaiset voivat osallistua ilmoittamalla havainnoistaan verkkosivustojen ja sovellusten kautta.

Eläimet altistuvat puutiaisille enemmän kuin ihmiset, joten eläimiä on järkevää käyttää sentinelleinä ihmisten tartuntariskiä seurattaessa. Esimerkiksi Kuhmon ensimmäisestä puutiaisaivotulehdustapauksesta osoitetun TBE-viruksen emäsjärjestys paljasti viruksen olleen paikalla vuosia ennen ihmistartuntaa. Sentinelliksi sopivat metsäkauris, poro, jyrsijät, laiduntavan lypsykarjan raakamaito, lammas, vuohi, hevonen ja kissa. Koirat saattavat liikkua omistajiensa kanssa liikaa osoittaakseen luotettavasti paikallista tartuntatilannetta.

Eläintautiviranomaisten valmiussuunnittelu keskittyy tuotantoeläimiin. Olisi tärkeää varautua myös koiria, kissoja, hevosia ja ihmisiä uhkaaviin, meille uusiin puutiaisiin ja puutiaisvälitteisiin tauteihin. Valmius- ja toimintasuunnitelmaa edellyttäisivät esimerkiksi Babesia canis koirilla sekä amerikkalaisten ja aasialaisten puutiaislajien ilmaantuminen. Koirien ja kissojen määrä kasvaa, ja yhdessä hevostalouden kanssa ne tuottavat valtavasti liikevaihtoa ja toimeentuloa. Lemmikit ja ihmiset elävät läheisesti yhdessä, mikä edellyttää One Health -lähestymistapaa.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2023.

Pääkuvan on ottanut MSD Animal Health.

Artikkelin tausta
Paula Kinnunen on Eläinlääkärilehden pyynnöstä laatinut tämän artikkelin suomentamalla ja lyhentämällä MSD Animal Healthin laatiman, toukokuussa 2023 julkaistun mietinnön Ticks and tick-borne diseases in dogs and cats in the Nordic countries – what is changing and why? Mietintö pohjautuu johtavien pohjoismaisten puutiaisasiantuntijoiden ja -tutkijoiden keskusteluun tieteellisen NordTick-konferessin yhteydessä kesäkuussa 2022. Keskusteluun osallistui seitsemän tieteellistä asiantuntijaa eri aloilta: eläinlääketiede, lääketiede, biologia, mikrobiologia, ekologia ja epidemiologia. Suomesta mukana olivat uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen ja yliopistonlehtori, akatemiatutkija Eva R. Kallio. Lataa mietintö luettavaksesi. Mietinnössä on linkkejä tutkimustietoon.