Sikainfluenssaa todettiin yhdeksällä tilalla vuonna 2021

Ruokavirastossa on tutkittu sikojen influenssa A-viruksia jo vuosien ajan. Se perustuu passiiviseen seurantaan ja influenssaa tutkitaan sairaudensyynselvitysnäytteistä.

Elävistä eläimistä otetut sierainlimanäytteet voidaan lähettää tilalta suoraan virologiseen tutkimukseen. Influenssavirustutkimuksia voidaan tehdä myös patologiseen tutkimukseen lähetettyjen sikanäytteiden keuhkokudoksista.

Vuonna 2018 totesimme sioilla influenssa A-tapauksia kahdella tilalla, vuonna 2019 tapauksia oli 19 tilalla, vuonna 2020 yhdeksällä tilalla ja vuonna 2021 samoin yhdeksällä tilalla. Vuonna 2021 tutkittiin näytteitä 36 tilalta.

Suomessa on todettu sioilla sikojen oman influenssa A H1N1 -virustyypin lisäksi myös pandeemista (H1N1)2009-virustyyppiä ja Suomessa ihmisillä todettua H1N1-virustyyppiä. Näytteistä on tyypitystä varten sekvensoitu influenssa A-viruksen HA (hemagglutiniini) – ja NA (neuraminidaasi) -geenejä, sikojen omaa tyyppiä olevista viruksista pääosin vain NA-geeni.

Viruskantojen esiintymisen seuraamiseksi vuosina 2018–2021 sekvensoitiin ja tyypitettiin yhteensä 31 sikojen influenssa A-virusnäytettä. Näinä vuosina valtatyyppinä on ollut sikojen oma H1N1-tyyppi (27/ 31 tyypitetyistä),joka tunnetuista geenipankkiin (NCBI GenBank) tallennetuista viruskannoista muistuttaa eniten Belgiassa villisiasta vuonna 2012 eristetty kantaa.

Tätä H1N1-alatyypin virusta todettiin meillä ensimmäisen kerran loppuvuonna 2018 lähetetystä näytteestä. Vuosina 2018 ja 2020 todettiin molempina lisäksi yhdestä näytteestä ihmisillä todettua tyyppiä oleva H1N1-virus, ja vuosina 2019 ja 2021 molempina yksi sellaista sikojen omaa tyyppiä oleva H1N1-virus, jota on todettu Suomessa aiemminkin, jo vuosina 2009–2010.

Influenssa A-viruslöydöksiä todettiin patologiseen tutkimukseen lähetetyissä sikanäytteissä, joissa oli erilaisia lähetetietoja. Valtaosa tapauksista todettiin loppuvuon- na syyskuusta alkaen. Muutamissa näyt- teissä, joissa lähetetiedoissa oli mainittu voimakkaat hengitystieoireet, influenssa A-virustartunta oli ainoa löydös todetun keuhkotulehduksen yhteydessä.

Todettujen tapausten yhteydessä oli myös tapauksia, joissa influenssavirusta todettiin yhdessä selkeiden Actinobacillus pleuropneumoniae -bakteerin aiheuttamien keuhkotulehdusmuutosten kanssa tai yhdessä akuutin suolinkaisinfektion yhteydessä, jolloin viruksen lisäksi myös vaeltavat suolinkaistoukat vaurioittivat keuhkokudosta.

Influenssa A-virustartuntoja todettiin lisälöydöksenä myös esimerkiksi muutamissa sellaisissa näytteissä, jotka oli lähetetty tutkittavaksi ensisijaisesti suolistotulehdusoireiden aiheuttajan selvittämiseksi. Influenssa A-virus todettiin sian keuhkoissa akuutin voimakkaan keuhkotulehduksen yhteydessä.

Influenssa A-virukset voivat aiheuttaa sikatiloilla selkeitä taudinpurkauksia, jotka voivat liittyä kaikkiin sikoihin tai tiettyyn ikäryhmään. Jos tilan sioilla on yleisesti ottaen vastustuskykyä sikainfluenssavirustartuntaa vastaan, on myös mahdollista, että oireisia sikainfluenssatartuntoja todetaan vain yksittäisillä sioilla tai influenssatartunta aiheuttaa sioille vain lieviä keuhkomuutoksia.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 2/2022.

Jonna Kyyrö, Tuija Kantala ja Taina Laine

Kirjoittajat ovat erikoistutkijat Jonna Kyyrö, Tuija Kantala ja Taina Laine.