Kategoriat: 
Ajankohtaista Ruokaviraston tutkimuksista

Sisämaan kalanviljelylaitoksilla kalojen yersinioosia ja IPN-virustartuntoja

Bakteeria todettiin ensi kerran sisämaassa vuonna 2020 Kymijoen vesistöalueella ja vuoden 2022 aikana kahdella eri kalanviljelylaitoksella Iijoen ja Oulujoen vesistöalueilla. Vuonna 2023 Y. ruckeri biotyypin 2 bakteeria on todettu Suomen sisävesialueella kolmella uudella laitoksella Kymijoen ja Kemijoen vesistöalueilla.

Lisäksi Kymijoen vesistöalueella on todettu tänä vuonna uutena myös tarttuva haimakuoliotauti (IPN) genoryhmän 6 tartunta. IPN genoryhmän 6 tartuntoja on vuorostaan todettu aikaisemmin yksittäisinä tapauksina sisämaassa vuosina 1989 ja 2002. Nyt todettujen uusien tartuntojen alkuperä on tuntematon.

Biotyypin 2 aiheuttamaa yersinioosia on ennen vuotta 2020 esiintynyt Suomessa ainoastaan merialueilla, pääosin Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Tauti todettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2005, ja se on todennäköisesti levinnyt suomalaiseen kalanviljelyyn elävän kalan tuonnin mukana.

Yersinia ruckeri -bakteerin aiheuttama tauti on maailmanlaajuisesti yleinen viljeltävillä kaloilla. Sitä on diagnosoitu lukuisista eri kalalajeista sekä makeassa että merivedessä.

Yersinia ruckeri on kalojen suolistobakteeri, joka aiheuttaa yersinioosin eli ERM-taudin (Enteric Redmouth Disease). Yersinia ruckeri -kantojen ominaisuudet ja taudinaiheuttamiskyky vaihtelevat. Suomessa merialueilta on eristetty kahta eri biotyyppiä (1 ja 2) Yersinia ruckeri -bakteereita. Biotyyppi 2 eroaa taudinaiheuttamiskyvyltään sisämaassa ja luonnonkaloilla tavatuista biotyyppiin 1 kuuluvista kannoista, jotka eivät ole aiheuttaneet merkittäviä ongelmia sisävesilaitoksillamme.

Yleisinfektiona yersinioosi on krooninen tauti, joka aiheuttaa jatkuvaa matalaa kuolleisuutta. Tauti voi puhjeta, jos kroonisesti sairaat kalat stressaantuvat esimerkiksi käsittelyjen, korkean veden lämpötilan tai huonon veden laadun seurauksena. Taudin myöhemmässä vaiheessa kaloilla ilmenee ihonalaisia verenvuotoja ja niiden silmät saattavat pullistua.

Tyypillisiä oireita ovat myös pistemäiset verenvuodot kalan sisäelimissä ja lihaksissa sekä turvonnut ja hauras perna. Vuosina 2022 ja 2023 sisämaassa tavatut biotyypin 2 taudinpurkaukset ovat aiheuttaneet kaloissa kuolleisuutta ja tyypillisiä verenpurkaumia erityisesti pään alueella.

Kaiken kokoiset kalat voivat sairastua, mutta 50–200 gramman painoiset kalat ovat tartunnalle herkimpiä. Herkimpänä lajina pidetään kirjolohta. Tartunnan säilyttäjinä toimivat terveet taudinkantajat, joita voivat olla sekä viljellyt että luonnonkalat.

Tauti tarttuu suorassa kontaktissa kalojen välillä sekä ulosteen ja veden välityksellä. Tehokkaimmin tauti leviää siirrettäessä elävää kalaa. Desinfioidun mädin siirrossa leviämisvaaraa ei ole.

Yersinioosia voidaan hoitaa rehuun sekoitetuilla antibiooteilla, mutta teho on usein lyhytaikainen, koska parveen jää taudin kantajia ja tauti puhkeaa usein uudelleen. Tautia vastaan on olemassa rokote, joka on yleisesti käytössä ennen kalojen siirtoa merialueelle. Lue lisää yersinioosista Ruokaviraston verkkosivulla www.ruokavirasto.fi klikkaamalla seuraavia linkkejä: eläimet, eläinten terveys ja eläintaudit, eläintaudit, kalat ja ravut sekä lopuksi yersinoosi.

Sisämaassa Kymijoen vesistöalueella on todettu tänä vuonna myös tarttuva haimakuoliotauti (IPN) genoryhmän 6 tartunta. IPN genoryhmän 2 tartuntaa on esiintynyt viljellyissä kaloissa vuodesta 2012 vuosittain sekä sisämaassa että merialueilla. IPN genoryhmän 5 tartunnat ovat Suomen sisävesialueella lakisääteisesti vastustettavia, ja niitä esiintyy Suomessa ainoastaan merialueella.

IPN genoryhmän 6 tartuntoja on todettu aikaisemmin sisämaassa viljellyissä kaloissa vuosina 1989 ja 2002. Virusta on myös löydetty yksittäisiä kertoja luonnonkaloista. Genoryhmän 6 IPN -virusta ei pidetä tällä hetkellä vakavana taudinaiheuttajana kaloille, mutta toisaalta sitä on tutkittu vähän. Tarkemmin tietoja IPN taudista löytyy Ruokaviraston verkkosivuilla www.ruokavirasto.fi klikkaamalla seuraavia linkkejä: eläimet, eläinten terveys ja eläintaudit, eläintaudit, kalat ja ravut sekä lopuksi ipn.

Yersinioosi ja IPN:n genoryhmistä muut kuin 5 kuuluvat Ruokavirastolle kuukausittain ilmoitettaviin kalatauteihin. Taudit eivät ole ihmiselle vaarallisia.

Kalatautien leviäminen sisävesistöissämme on huolestuttava suuntaus. Tautien leviämisen estämiseksi on toimijoiden hyvin tärkeää huomioida bioturvatekijät. Erityisen huolellinen on syytä olla siirrettäessä elävää kalamateriaalia laitosten välillä sekä istutuksiin.

Eläviä kaloja ostettaessa on tärkeää pyytää myyvältä laitokselta todistus tehdyistä kalatautitutkimuksista. Kuljetuskaluston huolellinen puhdistus tulee varmistaa.

Pääkuvassa Yersinioosin aiheuttamia ihonalaisia verenvuotoja kirjolohen kurkulla. Kuva: Ruokavirasto.

Toisesssa kuvassa Yersinia ruckeri -kasvustoa verimaljalla. Kuva: Ruokavirasto.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 6/2023.

Anna Maria Eriksson-Kallio, Tuija Kantala, Kirsti Pelkola, Marjukka Rask, Jussa-Pekka Virtanen, Tiina-Korkea-aho ja Tuulia Enbom

Kirjoittajat erikoistutkijat Anna Maria Eriksson-Kallio, Tuija Kantala, Kirsti Pelkola, Helsinki; Marjukka Rask, Jussa-Pekka Virtanen, Oulu; Tiina-Korkea-aho ja Tuulia Enbom, Kuopio, Eläinterveystutkimuksen yksikkö.

Jaa Lehti

EU-tuontivaatimusten koulutusta Länsi-Afrikassa

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Eläinlääkärinä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä?

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Aasi ei ole pieni hevonen

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli