Mycoplasma synoviae -infektiot siipikarjalla

Mycoplasma synoviae -infektioita esiintyy useilla lintulajeilla, etenkin kanoilla ja kalkkunoilla. Bakteeri aiheuttaa tyypillisesti subkliinisiä ylähengitysteiden tulehduksia. Yhdessä muiden taudinaiheuttajien kanssa se voi aiheuttaa ilmapussien tulehdusta. Suomessa M. synoviae -tartuntoja on todettu lähinnä harrastesiipikarjassa, mutta joitain kertoja myös tuotantosiipikarjassa. M. synoviae -tartunta kuuluu muihin ilmoitettaviin eläintauteihin, eikä aiheuta viranomaistoimenpiteitä tilalla. Tuotantosiipikarjan osalta siipikarjaelinkeino on yhteisesti sopinut vastustavansa tartunnan leviämistä tuotantosiipikarjaan. Lintujen omistajan tulisikin ilmoittaa positiivisesta löydöksestä Eläinten terveys ETT ry:lle. Harrastesiipikarjassa M. synoviae on erittäin yleinen.

Ylähengitysteiden tulehduksen lisäksi myös muunlaiset taudinkuvat ovat mahdollisia. Bakteerikannalla ja tartuntareitillä voi olla vaikutusta taudinkuvaan ja oireiden voimakkuuteen. M. synoviae voi aiheuttaa yleistynyttä tulehdusta, joka ilmenee yleensä niveltulehduksina. Etenkin kinnernivelet ja jalkapohjat voivat olla turvoksissa. Vakavissa tapauksissa linnut kuihtuvat, kuivuvat ja tulevat apaattisiksi, mutta voivat kuitenkin jatkaa syömistä ja juomista. Vakavat akuutit oireet paranevat hitaasti. Akuutti vaihe voi myös mennä ohi huomaamatta, jolloin parvessa havaitaan vain kroonisesti oireilevia lintuja. Munintakanoilla osa bakteerikannoista voi aiheuttaa myös munankuoren kärjen epämuodostumista ja muninnan laskua.

Taudin itämisaika on tyypillisesti 1–21 päivää. Akuutit oireet nähdään kanoilla tyypillisesti 4–16 viikon ja kalkkunoilla 10–24 viikon iässä, mutta munan kautta saatu tartunta saattaa aiheuttaa oireita jo 6 vuorokauden ikäisillä poikasilla. Vasta-aineita voidaan havaita ennen kuin oireet alkavat.

Ruokavirastossa M. synoviae -tartuntoja tutkitaan vasta-ainetutkimuksilla verinäytteistä sekä PCR-tutkimuksilla sivelynäytteestä. Sivelynäytteet sopivat käytettäväksi taudin akuutissa vaiheessa. Sivelynäyte voidaan ottaa joko elävistä linnuista tai ruumiinavaustutkimuksen yhteydessä. Näyte otetaan pumpulipuikolla ylähengitysteistä. Ruumiinavaustutkimuksissa näyte voidaan ottaa myös nivelestä tai ilmapussista, jossa on muutoksia. Ruumiinavaustutkimuksissa on tartuntaan havaittu liittyvän limaisuutta ja punoitusta ylähengitysteissä. Lisäksi ilmapusseissa voidaan nähdä vaaleaa vaahtomaista eritettä. Yleistyneessä tulehduksessa tyypillisiä muutoksia ovat vaalea tulehduserite nivelissä ja jännetupissa, suurentuneet maksa ja perna sekä munuaismuutokset.

Vasta-ainetutkimuksella voidaan selvittää, onko parvessa tartuntaa. Verinäytteet serologista tutkimusta varten olisi hyvä ottaa vähintään 20 linnusta/parvi. Terveydenseurantatutkimusten yhteydessä vasta-ainemäärityksiä tehdään yleensä oireettomista parvista. Määritys voidaan tehdä myös, jos linnuilla havaittujen oireiden perusteella herää epäily M. synoviae -infektiosta.

Mycoplasma synoviae voi tarttua sekä vertikaalisesti munan kautta että horisontaalisesti suoran tai epäsuoran kontaktin kautta. Samassa tilassa olevat linnut saavat herkästi tartunnan hengitysteiden kautta, joten tartunta on aina parvikohtainen. Tartunnan saaneet linnut jäävät bakteerin kantajiksi loppuiäkseen. Jos taudista halutaan päästä eroon, kaikki parven linnut tulee hävittää, eläinten pitotilat puhdistaa ja desinfioida huolellisesti sekä hankkia uusia lintuja vain tutkitusti terveistä parvista.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 1/2023.

Kuvassa seerumiputkia vasta-ainetutkimusta varten. Kuva: Ruokavirasto.

Joanna Luoma

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Ruokavirastossa.