Työhyvinvointia parityöstä
Lääkärisopimuksen eläinlääkäriliitteeseen saatiin neuvoteltua merkittäviä parannuksia, kuten lepoon liittyviä elementtejä uudesta työaikalaista ja päivystysvapaiden kertyminen. Aiheesta kerrotaan tarkemmin verkkosivuillamme sekä seuraavassa Eläinlääkärilehdessä.
Kollegat ovat ilokseni olleet laajalti tyytyväisiä sopimuksen myötä virallisesti parantuneisiin kunnaneläinlääkärien lepoaikoihin. Sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan liitteeksi on lisäksi laadittu työhyvinvointikannanotto, jossa liitto ja Kuntatyönantaja (KT) yhdessä kannustavat sekä työnantajia että eläinlääkäreitä tunnistamaan kunnallisen eläinlääkärin työn myönteiset voimavarat ja panostamaan voimavarojen vahvistamiseen.
Kannanotossa merkittävää on, että KT yhdessä liiton kanssa korostaa parityöskentelyä keinona tukea työssä jaksamista erityisesti kunnallisilla valvontaeläinlääkäreillä. Eläinlääkäriliitto on pitkään ajanut valvontaeläinlääkärien oikeutta työskennellä työparin kanssa. Parityöskentely lisää liiton näkemyksen mukaan työturvallisuutta, työhyvinvointia ja työnteon tehokkuutta. Työparin tulisi pääsääntöisesti olla toinen eläinlääkäri. Mikään muu ammattiryhmä ei tee vastaavissa tehtävissä käyntejä asiakkaiden luo ilman työparia. Liitolla on suositus valvontaeläinlääkärin tehokkaan työskentelyn edellytyksiksi, joka on liiton verkkosivuilla.
Valvontaeläinlääkärien parityöskentelystä keskusteltiin myös toukokuussa MMM:n eläinlääkäripalvelutyöryhmän kokouksessa. Eläinsuojeluvalvonnan kustannukset ovat viime vuosina nousseet suhteessa enemmän kuin tehtyjen tarkastusten määrä on noussut. Syyksi on esitetty valvontaeläinlääkärien parityöskentelyn lisääntymistä. Laskelmia parityöskentelyn vaikutuksesta valvontakustannuksiin ei kuitenkaan ole tehty eikä se ole helposti mahdollista nykytilanteessa, jossa tietojärjestelmiä työn tueksi ei ole.
Sellaisen tason saavuttaminen, jossa tarkastusten määrä ei nouse, vaikka saadaan lisää resursseja valvontaan, on nähtävä valvonnan kannalta myönteisenä asiana. Silloin pystytään keskittymään määrän sijaan valvonnan laadun ja yhdenmukaisuuden kehittämiseen. Voidaan myös paneutua laajoihin kokonaisuuksiin, joissa tarvitaan useamman eläinlääkärin työpanosta ja yhteistyötä poliisin kanssa. Kokeneet, tehtävässään pysyvät viranhaltijat ovat tärkeitä valvontatyön tehostamisen kannalta. Valvontaeläinlääkärien on saatava tehdä työnsä rauhassa, jotta he jaksavat samassa tehtävässä pitkään.
Suoritteet eli tarkastusten määrä eivät kerro koko totuutta valvonnan vaikuttavuudesta. Vaikuttavassa eläinsuojeluvalvonnassa tarkastuksia tehdään, määräyksiä annetaan ja kiireellisiin toimenpiteisiin ryhdytään. Mutta lisäksi valvotaan määräysten noudattamista, tehdään tutkintapyyntöjä poliisille ja mennään oikeuteen todistamaan, jotta rikoksiin syyllistyneet saavat tuomion tekemästään rikoksesta ja eläintenpitokieltoa eläinten suojaksi. Kirjallisten töiden määrä on lisääntynyt ja ne vievät paljon aikaa. Myös kouluttautuminen ja muuttuvaan lainsäädäntöön ja uusiin ohjeisiin perehtyminen on välttämätöntä.
Objektiivisen vertailutiedon saamista tietojärjestelmistä joudutaan odottamaan vähintään muutama vuosi. Sillä välin täytyisi pyrkiä selvittämään muilla keinoin, millaisia eroja on niiden yksiköiden välillä, joissa tehdään ja joissa ei tehdä parityötä. Tärkeitä päätöksiä eläinsuojelu- ja eläintautivalvonnan tulevaisuuden järjestelyistä ei pidä tehdä puutteellisilla tiedoilla vedettyjen johtopäätösten perusteella.
Valvonnan järjestelyt liittyvät laajemmin koko ympäristöterveydenhuollon järjestämiseen. Sitä ollaan jälleen kerran selvittämässä, kun ympäristöterveydenhuolto ei ole ainakaan ensimmäisessä vaiheessa menossa maakuntien järjestettäväksi. Valvonnan järjestämistä helpottaisivat suuremmat yksiköt ja useammat viranhaltijat samassa yksikössä. Eläinsuojelu- ja eläintautivalvonnan kannalta sote-yhteyden säilyttäminen jouhevoittaisi työtä kiireellisissä tapauksissa, jotka koskevat esimerkiksi zoonooseja tai sosiaalihuollon asiakkaita. Toivottavasti monialaiset maakunnat toteutuvat tulevaisuudessa, jotta kaikki yhteistyöedut saadaan hyödynnettyä.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2020.
Katri Kiviniemi
Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja