Vieläkö on babesioita?

Omistaja toi Kouvolan  eläinsairaalan päivystykseen  syksyllä 2022 vähän yli 1-vuotiaan kuumeisen ja vaisun jakutianlaikanartun. Omistaja oli tuonut koiran Suomeen jalostuskäyttöön edellisenä päivänä Venäjältä, eikä oireiden kestosta tai alkamisajankohdasta ollut saatavilla tarkempaa tietoa.

Yleistutkimuksessa koiran limakalvot olivat vaaleat ja sillä oli korkea kuume, 41,1 °C. Emättimestä valui hieman punertavaa limaista eritettä, mutta kohdun ultraäänitutkimuksessa ei havaittu normaalista poikkeavaa. Koirassa oli kiinni useita punkkeja, joista osa näytti nopealla tarkastelulla kuviointinsa perusteella kuuluvan Dermacentor-sukuun.

Koiran verinäytteissä havaittiin muun muassa kohtalainen anemia sekä valkosolujen ja verihiutaleiden alhainen määrä. C-reaktiivinen proteiini oli selvästi koholla (181 mg/ l viiterajojen ollessa 0,0–10,0 mg/ l). Elinarvot olivat normaalit. Punkkivälitteisten tautien SNAP 4Dx -pikatesti oli testattavien tautien (Anaplasma, Borrelia, Ehrlichia ja Dirofilaria immitis -sydänmato) osalta negatiivinen. Verisivelyssä todettiin myös verihiutaleiden määrän ole van alhainen, ja samalla havaittiin useiden punasolujen sisällä Babesia canis -alkueläimeltä näyttäviä inkluusioita.

Koira lähetettiin babesioosiepäilynä toiseen eläinsairaalaan lääkityshoitoon. Sille annettiin nahanalaista nesteytystä ja imidokarbidipropionaattia (Imizol 120 mg/ ml) 6,6 mg/ kg ihonalaisesti annosteltuna. Lisäksi koiralle annosteltiin atropiinia (At- ropin 1 mg/ ml) imodokarbin sivuvaikutusten varalta 0,035 mg/ kg ihonalaisesti.

Kotiin koiralle määrättiin parasetamolilääkitys (Pamol F 10 mg/ kg suun kautta 1–3 krt/ vrk) annettavaksi tarvittaessa kuumeen alentamiseksi. Punkkeja vastaan koira sai fluralaneeria (Bravecto).

Koira tuotiin alkuperäiseen eläinsairaalaan kontrollikäynnille ja uusintalääkitykselle kahden viikon kuluttua ensimmäisestä lääkityskerrasta. Koiran vointi oli normalisoitunut kaksi päivää ensimmäisen lääkityksen jälkeen ja jatkunut siitä saakka hyvänä.

Kontrollikäynnillä koiran vointi todettiin selvästi pirteämmäksi kahden viikon takaiseen verrattuna ja verinäytteissä havaittiin enää vain lievä retikulosyyttien kohonnut määrä sekä erittäin lievä neutrofilia ja monosytoosi. C-reaktiivinen proteiini oli viiterajoissa 4,7 mg/ l. Lääkitykset annettiin samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.

Koiran verinäytteet lähetettiin ensimmäisen käynnin jälkeen tutkittaviksi IDEXX-laboratorioon ja Ruokavirastolle. IDEXXin tutkimuksissa Babesia gibsoni -määritys (IFA) oli negatiivinen. Babesia canis –vasta-aineet (ELISA) olivat 6,6 viiterajan ollessa < 14, mikä tulkitaan negatiiviseksi.

Koska kyseessä todennäköisesti oli akuutti infektio, vasta-aineet eivät luultavasti olleet vielä kohonneet. Babesia-vasta-aineet veressä nousevat yleensä vasta noin 10–14 vuorokauden kuluttua tartunnasta.

Ruokaviraston tutkimuksissa todettiin Babesia-suvun DNA:ta koiran viikon postissa matkanneesta EDTA-verinäytteestä. Ruokaviraston menetelmä monistaa babesioiden 18S rRNA -geeniä,joka koodaa yhtä osaa aitotumallisten eliöiden ribosomien pienestä alayksiköstä.

Käytetyillä alukkeilla monistuu juuri Babesia-suvulle tyypillinen tuote, mutta menetelmä ei erottele eri babesialajeja toisistaan. Geenin ympäröivät alueet ovat hyvin konservoituneet, joten lajintunnistukseen voidaan mahdollisesti käyttää universaaleja alukkeita, jos tunnistus on tarpeen.

Babesiat ovat yksisoluisia alkueläimiä, jotka kuuluvat Apicomplexa-pääjakson Piroplasmorina-alalahkoon, josta tulevat yleisnimitykset piroplasma ja piroplasmoosi.

Nimi juontuu merotsoiittien päärynänmuodosta. Babesiat lisääntyvät suvullisesti pääisännissään punkkilajeissa, jotka saavat tartunnan infektoituneen selkärankaisen väli-isännän verestä. Babesiat siirtyvät punkkisukupolvelta toiselle naaraan tuottamien munien sisällä. Babesiat hakeutuvat punkin sylkirauhasiin, josta ne päätyvät selkärankaisen väli-isännän verenkiertoon punkin ruokaillessa ja päätyvät lisääntymään suvuttomasti jakautumalla punasoluissa. Lopulta punasolut infektion seurauksena repeävät vapauttaen merotsoiitteja, jotka infektoivat lisää punasoluja.

Punasolujen hallitsematon repeytyminen johtaa hemolyyttiseen anemiaan, hemoglobinemiaan ja hemoglobinuriaan, joista viimeinen voi näkyä virtsan muuttumisena geneerisen kolajuoman väriseksi tai punaiseksi (”punatauti”).

Babesiainfektiot on yhdistetty myös sekundaariseen immuunivälitteiseen hemolyyttiseen anemiaan (IMHA), jossa elimistön oma puolustus tunnistaa loisinfektion muuntamat punasolujen pintarakenteet vieraiksi. Lievä anemia aiheuttaa heikotusta ja voi aiheuttaa syömättömyyttä sekä muita epämääräisiä oireita, vakava anemia voi johtaa jopa kuolemaan. Babesioosi voi myös nostaa korkeankin kuumeen.

Ilmaston lämmetessä babesioiden isäntäpunkkilajien odotetaan levittäytyvän pohjoiseen ja niiden aktiivisen kauden pidentyvän, mikä johtanee myös niiden levittämien tautien yleistymiseen. Babesialajit ovat melko lajispesifisiä sekä punkki- että väli-isäntälajien suhteen.

Esimerkiksi tärkein koirien babesioosin aiheuttaja Babesia canis suosii erityisesti nykyisin lähinnä keskieurooppalaista Dermacentor reticulatus -punkkia. Sitä onkin Suomessa toistaiseksi tavattu vain matkustavilla tai tuontitaustaisilla koirilla.

Suomen suurissa punkkitutkimuksissa 2010- ja 2020-luvuilla vain muutamista tavallisista Ixodes ricinus -punkeista todettiin babesioiden DNA:ta, enimmäkseen peuroihin mieltynyttä lajia B. venatorum. Taigapunkeista (Ixodes persulcatus) ei viitteitä babesioista todettu.

Nautojen babesioosi eli punatauti oli Suomessa yleinen tauti viime vuosituhannella, mutta viimeisten kymmenien vuosien aikana joko tautitapaukset tai niistä ilmoittaminen ovat vähentyneet olemattomiin. Uskomme, ettei punkkivälitteisten tautien esiintyvyys tulevaisuudessa ainakaan vähene nykyisestä, joten Ruokaviraston parasitologian prosessi haluaa kehittää diagnostiikkaansa.

Haluaisimme erityisesti tutkia verinäytteitä sellaisilta naudoilta, joilla on todettu tyypillisiä punataudin oireita tai verisivelylöydöksiä. Meille voi kuitenkin tarjota myös hevosten Theileria equi -epäilynäytteitä sekä koirien babesioosiepäilynäytteitä.

Käytetty menetelmä ei toistaiseksi sovellu yksinään diagnoosin varmistamiseen, mutta voi tukea diagnosoimista varsinkin taudin akuutissa vaiheessa, jolloin ei vasta-aineita veressä vielä havaita. Mikäli kiinnostuit tai sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan: jussa-pekka. virtanen@ruokavirasto.fi.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 8/2022.

Jussa-Pekka Virtanen, Janni Jäske

Kirjoittajina ovat erikoistutkija ja erikoistuva eläinlääkäri Jussa-Pekka Virtanen, Ruokavirastosta ja erikoistuva eläinlääkäri Janni Jäske Kouvolan Eläinsairaalasta.