Voimaa verkostosta – asiantuntijaksi kasvaminen Evidensiassa 

Eläinlääkärin työ on muuttunut viime vuosina ja vuosikymmeninä nopeasti. Eläinlääketiede kehittyy suurin harppauksin ja pieneläinlääketieteessä on nykyisin mahdollisuus varsin pitkälle menevään diagnostiikkaan ja hoitoon.  

Samaan aikaan lemmikkien asema perheessä on muuttunut. Lemmikki nähdään yhä useammin perheenjäsenenä, jonka hyvinvointiin halutaan panostaa, ja asiakkaiden odotukset hoidon tuloksista ovat kasvaneet. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa eläinlääkäriltä vaaditaan usein hyvin syvällistä osaamista tietyltä erikoisalalta.  

Miten erikoisosaamista voi hankkia? 

Valmistuessaan eläinlääkäri on moniosaaja, jolla on valmiudet mitä erilaisempiin tehtäviin, mutta ei vielä syvällistä osaamista eikä luonnollisesti myöskään kokemusta eläinlääketieteen eri erikoisaloista. Jos eläinlääkäri haluaa suuntautua pieneläinten hoitoon, hän voi suorittaa kansallisen pieneläinsairauksien erikoistumiskoulutuksen. Tämä koulutus antaa hyvän pohjan monipuoliseen pieneläinpraktiikkaan, mutta ei välttämättä syvällistä osaamista suppeampaan erikoisalaan.  

Kansainvälinen erikoistuminen eli niin sanottu diplomaattitutkinto on yksi väylä tulla spesialistiksi tietyllä erikoisalalla. Tarvitsemme Suomeen ehdottomasti lisää diplomaattitutkinnon suorittaneita eläinlääkäreitä, sillä he ovat usein suunnannäyttäjiä omalla erikoisalallaan ja vievät eläinlääketiedettä eteenpäin. Valitettavasti mahdollisuudet diplomaattitutkinnon suorittamiseen Suomessa ovat edelleen hyvin rajatut. 

Pieneläinlääketieteessä on tarve kansalliselle erikoisalakohtaiselle erikoistumiskoulutukselle.

Käytännössä pieneläinlääkärit hankkivat eri erikoisalojen osaamista täydennyskouluttautumalla ja työssä oppimalla. Koska esimerkiksi ortopediassa ei ole määritelty vaadittavaa osaamisen tasoa, osaamisen taso vaihtelee.  

Tämän vuoksi asiakkaan voi olla vaikea löytää sopivaa osaajaa, ja kollegat pohtivat, kenelle haastavan potilastapauksen voisi lähettää, elleivät tunne kollegoitaan henkilökohtaisesti. Mielestämme Suomessa olisi pieneläinlääketieteessä tarve kansalliselle erikoisalakohtaiselle erikoistumiskoulutukselle, ainakin keskeisempien erikoisalojen osalta. 

Evidensian sisäinen erityisosaamisen määrittely 

Ongelman ratkaisemiseksi Suomen Evidensian Clinical Board eli asiantuntijaeläinlääkärien ryhmä on lähtenyt sisäisesti määrittelemään Evidensian erityisosaamisen tasoa. Clinical Boardissa on yhdeksän edustajaa pieneläinlääketieteen eri osa-alueilta (esimerkiksi kardiologia ja ortopedia) sekä kaksi hoitajaedustajaa.  

Määrittelyn yhtenä tavoitteena on ollut tunnistaa nykyiset erityisosaajat entistä paremmin ja ohjata heille erityisosaamista vaativia potilaita. Toinen tavoite on ollut luoda läpinäkyvä ja selkeä polku erityisosaamisen saavuttamiseksi, sillä eläinlääkäreillä on praktiikassakin usein halu urakehitykselle. 

Evidensian sisäisessä määrittelyssä on painotettu koulutuksen ohella työkokemusta. Erityisosaajalla tulee olla kattava ymmärrys erikoisalaansa liittyvästä perus- 
eläinlääketieteellisestä ja kliinisestä tiedosta, ja hänen tulee noudattaa työssään tieteelliseen näyttöön perustuvia tutkimus- ja hoitomenetelmiä.  

Yleisenä pohjakoulutussuosituksena on pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärikoulutus. Lisäksi edellytetään riittävästi korkeatasoista ja monipuolista omaan erikoisalaan liittyvää täydennyskoulutusta vahvan teoriapohjan saavuttamiseksi.  

Koulutus ei kuitenkaan yksin riitä. Jotta erityisosaaja hallitsisi myös käytännön työn, tarvitaan vähintään viiden vuoden, ortopediassa kahdeksan vuoden, monipuolinen työkokemus omalta erikoisalalta. Potilaista ainakin 50 prosentin tulee olla oman erikoisalan potilaita sisältäen myös vaativia lähetepotilaita. 

Erikoisalakohtaiset osaamisvaatimukset on koottu niin sanottuihin EPA-taulukoihin. EPA tulee sanoista entrustable professional activity, luotettavasti osoitettu pätevyys, ja sillä tarkoitetaan kyseiselle erikoisalalle ominaisen toiminnon (valvottua) suorittamista. Taulukko on työkalu erikoisalakohtaisen pätevyyden ja sen kehittymisen arviointiin ja itsearviointiin.  EPA-taulukkoa käytetään muun muassa erikoislääkärikoulutuksessa erikoistujan osaamisperustaiseen arviointiin.  

EPA-taulukko on osoittautunut hyödylliseksi myös eläinlääkärien työelämässä tapahtuvassa suunnitelmallisessa osaamisen kehittämisessä. Mallia esittelevät Favier, Proot, Matiasovic, Roos, Knaake, van der Lee ja muut kirjoittajat artikkelissaan, jonka lisätiedot löytyvät kirjoituksen lopusta. 

Verkostoidean synty 

Sisäinen erityisosaamisen määrittely on auttanut tunnistamaan erityisosaajia Evidensian eri yksiköissä ympäri Suomen. Se on auttanut tunnistamaan myös johonkin erikoisalaan perehtyviä eläinlääkäreitä ja luomaan koulutuspolun erityisosaajaksi.  

Samalla on havaittu, että etenkin pienemmillä klinikoilla eläinlääkäri on varsin usein yksin vastuussa tietyn erikoisalan vaativien potilaiden hoidosta. Tämä on haastava tilanne erityisesti perehtymässä oleville eläinlääkäreille. Heräsi ajatus siitä, miten työyhteisö voisi paremmin tukea asiantuntijaksi kasvamista. 

Mikään ei tunnu yhdistävän kahta eläinlääkäriä niin paljon kuin kiinnostus yhteiseen ammatilliseen aiheeseen. Tämä oivallus johti erikoisalakohtaisten verkostojen ideaan. Erikoisalakohtaisen verkoston toimintaa pilotoitiin dermatologian osalta keväällä 2023. Pilotti täytti ja osittain myös ylitti odotukset, joten päätimme lähteä systemaattisesti rakentamaan verkostoja keskeisimmille erikoisaloille.  

Vuonna 2024 toimi jo viisi verkostoa: akuutti- ja tehohoidon, dermatologian, kardiologian, pehmytosakirurgian sekä sisätautien verkostot, ja vuoden 2025 alussa aloittivat ortopedian ja suu- ja hammassairauksien verkostot. Kehitysputkessa ovat yleispieneläinlääketieteen ja hoitotyön verkostot. 

Verkoston merkitys asiantuntijaksi kasvamisessa 

Evidensian erikoisalakohtaiset verkostot yhdistävät eri toimipisteissä toimivat mutta samasta erikoisalasta kiinnostuneet eläinlääkärit yhteiseksi kollegayhteisöksi. Verkoston vetäjänä toimii aina kyseisen erikoisalan Clinical Boardin jäsen.  

Erityisosaajat voivat halutessaan toimia mentoreina perehtyjille, jotka tähtäävät suunnitelmallisesti kyseisen erikoisalan erityisosaajiksi. Myös kaikki muut eläinlääkärit voivat halutessaan osallistua verkoston tapaamisiin, ja verkostojen toimintaa kehitetään tarjoamaan hyödyllistä sisältöä myös uran alkuvaiheessa oleville eläinlääkäreille sekä heille, jotka tekevät monipuolista pieneläinpraktiikkaa tähtäämättä kapean erikoisalan erityisosaajaksi. 

Erityisosaamista tarvitaan, mutta sen kehittämiseen kaivataan kansallista rakennetta. 

Verkostojen toiminnan runkona ovat kuukausittaiset virtuaaliset tapaamiset ja vuosittainen kasvokkain tapahtuva koulutuspäivä. Vuoden 2025 verkostopäivä oli korkeatasoinen koulutustapahtuma, jossa yhteisen osuuden lisäksi erikoisalakohtaiset huippuluennoitsijat maailmalta luennoivat viidessä rinnakkaisessa luentokokonaisuudessa. Samalla verkoston jäsenet pääsivät tapaamaan toisiaan. 

Kaikki nämä koulutustapahtumat tukevat myös erikoiseläinlääkärikoulutusta. Kuukausittaisissa tapaamisissa on verkoston sisäisesti sopima vaihtuva teema, esimerkiksi mielenkiintoisten potilastapausten esittäminen, tieteellisten julkaisujen läpikäynti tai kirjallisuuskatsaus ennalta sovitusta aiheesta. Verkoston jäsenet osallistuvat itse aktiivisesti virtuaalitapaamisten sisällön tuottamiseen. Lisäksi kullakin verkostolla on keskusteluryhmä Evidensian sisäisessä intranetissä, missä voi esittää kysymyksiä ja konsultoida matalalla kynnyksellä. 

Keskeinen osa verkostotoimintaa on mentorointi. Erityisosaaja ja perehtyjä tapaavat joko mentorin tai perehtyjän klinikalla ja hoitavat potilaita yhdessä. Asiantuntijaksi kasvamisessa seniorituki on äärimmäisen arvokasta ja auttaa perehtyjää kehittymään ammatillisesti. Mentorointikäyntien aikana siirtyy sellaista hiljaista tietoa, jota ei voi saada pelkästään luennoilla istumalla tai kursseja käymällä.  

Yhdessä tekeminen ja harjoitteleminen on tärkeää etenkin kädentaidoissa mutta auttaa yhtä lailla vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen kasvamisessa sekä toimintamallien ja ammatillisen kulttuurin omaksumisessa. 

Erikoisalakohtainen verkosto muodostaa vahvan kollegayhteisön 

Koulutuksellisen annin lisäksi erikoisalojen verkostoilla on tärkeä merkitys työhyvinvoinnille. Kollegatuki, konsultaatioapu ja yhdessä oppiminen ovat merkityksellisiä työuran kaikissa vaiheissa.  

Työuran edetessä tiedon jakaminen, yhteisten toimintamallien luominen ja oman erikoisalan kehittäminen korostuvat. Uransa alkuvaiheessa olevien eläinlääkäreiden kannustaminen ja tukeminen sekä vahva ja aktiivinen kollegayhteistyö motivoivat erityisosaajia myös työuran huipulla ja seniorivaiheessa. Tässä kaikessa verkostoilla on merkittävä rooli.

Kuva alussa: Kardiologian verkoston perehtyjiä ja mentoreita verkostopäivässä. 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 5/2025.