Julkisesti tuotetut järjestämisvastuuta täydentävät eläinlääkäripalvelut 

Aiemmissa Eläinlääkärilehden kirjoituksissa on käsitelty, miten uusi eläinlääkintähuoltolaki määrittelee julkisesti tuotettujen eläinlääkäripalveluiden järjestämisvastuun sekä sen vähimmäis- ja enimmäislaajuuden.

Lisäksi alueen asukkaille sekä alueella pidettäville eläimille voidaan tarjota joitain järjestämisvastuun ylittäviä palveluita eli täydentäviä palveluita. Niistä säädetään uuden eläinlääkintähuoltolain 17 §:ssä. Tässä pykälässä säädetään myös täydentäviä palveluita koskevasta yhtiöittämispoikkeuksesta.

Puhuttaessa kunnasta tarkoitetaan tässä artikkelissa palveluiden järjestäjää, joka voi olla yksittäinen kunta, kuntayhtymä, yhteistoiminta-alue tai hyvinvointialue.

Millaisia palveluita voidaan tarjota täydentävinä palveluina? 

Itse laki ei tarkemmin määrittele, mitä toimenpiteitä täydentäviin palveluihin voi sisältyä. Kyse on palveluista, jotka eivät sisälly kunnan järjestämisvastuuseen. Edes järjestämisvastuun enimmäislaajuuteen ei sisälly esimerkiksi pieneläinten hätäleikkauksia, kuten pyometraleikkauksia, torsioleikkauksia tai koirien sektiota.

Esimerkiksi pieneläinten ja hevosten kuvantamistutkimukset eli röntgen- ja ultraäänitutkimukset eivät sisälly järjestämisvastuuseen, kuten eivät koirien sterilisaatioleikkauksetkaan. Näitä palveluita voidaan kuitenkin yleensä tarjota täydentävinä palveluina markkinaperusteisesti hinnoiteltuna. Lain esitöissä mainitaan täydentävien palveluiden esimerkkinä parempien diagnostisten menetelmien käyttö sekä tietyt leikkaukset. 

Eläinten omistajien tulisi hankkia erikoistason hoito alueen yksityisiltä palveluntarjoajilta. 

 

Uuden eläinlääkintähuoltolain esitöissä todetaan, että täydentävillä palveluilla on tarkoitus lisätä kunnalliseen järjestelmään sellaista joustavuutta, jonka avulla voidaan esimerkiksi tietyissä tilanteissa välttää sairaiden eläinten siirrot muualle jatkohoitoon.

Tällaisesta tilanteesta voisi olla kyse esimerkiksi silloin, kun koiran pyometra ensin diagnosoidaan ultraäänitutkimuksella päivystyksessä ja sitten leikataan kunnassa, eikä koiraa lähdetä kuljettamaan mahdollisesti satoja kilometrejä lähimmälle avoinna olevalle yksityiselle klinikalle, jossa leikkaus voitaisiin suorittaa.

Pitkälle menevät erikoistason palvelut seura- ja harrastuseläimille kuitenkin jäävät täydentävienkin palveluiden ulkopuolelle, eikä kunta lähtökohtaisesti voi niitä toimintaa yhtiöittämättä järjestää. Tarkkaa rajaa näille palveluille ei kuitenkaan ole määritetty. Tällaisia palveluita voisivat olla esimerkiksi sairaalatasoinen tehohoito ja ortopedinen kirurgia. 

Lain mukaan kunnalla tulee olla täydentäviä palveluita, kuten muitakin tarjottavia palveluita, varten asianmukaiset, toiminnan laadun ja laajuuden edellyttämät toimitilat ja työvälineet sekä toiminnan edellyttämä henkilökunta. Perusteluissa tarkennetaan, että henkilökuntaa koskeva vaatimus korostuu erityisesti, jos kunta tarjoaa sellaisia vaativia toimenpiteitä, joita normaalisti suorittavat erikoiseläinlääkärit tai joihin tarvitaan avustajia. 

Eläinlääkintähuoltolain mukaan täydentäviä palveluita voidaan tarjota yhtiöittämättä, kunhan tarjonta on sisällön ja mitoituksen puolesta oikeasuhtaista ottaen huomioon järjestäjän lain mukaiset tehtävät sekä yksityisten eläinlääkäripalvelun tuottajien järjestäjän alueella tarjoamat palvelut.

Päätös täydentävien palveluiden tarjoamisesta ja niiden laajuudesta ja sisällöstä kuuluu kunnalle.

Täydentävien palveluiden tarjoaminen on mahdollistettu, jotta eläinlääkintähuolto saadaan toimimaan järkevänä kokonaisuutena sekä järjestäjän että alueen asukkaiden kannalta. Samalla tulee kuitenkin myös ottaa huomioon alueen yksityinen palveluntarjonta. 

Eläinlääkintähuoltolain 17 §:n perusteluissa todetaan, että eläinten omistajien tulisi hankkia erikoistason hoito lähtökohtaisesti alueen yksityisiltä palveluntarjoajilta. Lisäksi todetaan, että yhtiöittämispoikkeuksen ja täydentävien palveluiden mahdollistamisen tarkoitus ei ole, että kunnat järjestävät erikoistasoisia eläinlääkäripalveluja suurella volyymilla tai lähtevät laajentamaan toimintaansa.

Näillä palveluilla tulisi olla kunnallisessa toiminnassa korkeintaan rajattu, täydentävä rooli. Esitöissä korostetaan myös, että kunnallisen eläinlääkintähuollon tehtävänä on turvata asukkaiden tarpeita vastaavat toimivat eläinlääkäripalvelut, ei kilpailla yksityisen palveluntuotannon kanssa.  

Päätös täydentävien palveluiden tarjoamisesta ja niiden laajuudesta ja sisällöstä kuuluu kunnalle. Täydentävien palveluiden järjestäminen ja järjestämisen oikeasuhtaisuus tulisi aina pystyä perustelemaan. Jos kunta päättää tarjota järjestämisvastuuta täydentäviä palveluita, voi se itse päättää, missä laajuudessa se näitä palveluita lain asettamissa rajoissa tarjoaa. Laki ainoastaan rajaa täydentävien palveluiden järjestämistä, ei luo velvoitteita järjestää niitä.

Lisäksi täydentävät palvelut on aina hinnoiteltava markkinaperusteisesti, mikäli kyse ei ole syrjäisestä markkinapuutosalueesta. Näillä syrjäisillä alueilla myös erikoistasoisten palveluiden laajempi järjestäminen ja tuettu hinnoittelu on yhä mahdollista. Näilläkään alueilla ne eivät kuitenkaan kuulu lakisääteiseen järjestämisvastuuseen eikä kunnan ole pakko niitä tarjota. 

Yhtiöittämispoikkeus 

Alun perin uudessa eläinlääkintähuoltolaissa ei ollut säädetty yhtiöittämispoikkeusta, ja tällöin järjestämisvastuun ylittäviä palveluita olisi ollut mahdollista tarjota vain satunnaisesti ja vähäisissä määrin ilman toiminnan yhtiöittämistä. Tämä olisi kuitenkin voinut johtaa siihen, että ainakin osa alueista ei olisi tarjonnut näitä täydentäviä palveluita lainkaan, vaikka niille olisi ollut tarve.  

Tästä syystä säädettiin yhtiöittämispoikkeus, joka mahdollistaa täydentävien palveluiden tarjoamisen, kunhan lain oikeasuhtaisuusvaatimus täyttyy. Mikäli täydentävien palveluiden tarjonta on ylimitoitettua eikä yhtiöittämispoikkeukseen liittyvä vaatimus oikeasuhtaisuudesta siten täyty, voi kilpailu- ja kuluttajavirasto yhä kilpailulain edellytysten täyttyessä velvoittaa kuntaa yhtiöittämään toiminnan. 

Kuva alussa: Täydentäviä palveluita voidaan tarjota yhtiöittämättä, jos tarjonta on sisällöltään ja laajuudeltaan oikeasuhtaista. Tämä arvioidaan suhteessa
järjestäjän lakisääteisiin tehtäviin ja alueella toimivien yksityisten palveluntuottajien tarjontaan. Kuvituskuva. Kuva: iStock.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 6/2025.

Veera Kurenlahti

Kirjoittaja on Suomen Eläinlääkäriliiton asiantuntijaeläinlääkäri.