Kohtaamiset työssä – mielenrauhaa vai kaaosta? 

Myös oma työyhteisömme on moninainen: taustat, työtavat ja elämäntilanteet vaihtelevat. Yhteisen suunnan löytäminen ei aina ole helppoa. Miten erilaiset odotukset ja toimintatavat saadaan sovitettua yhteen? Työni tuo jatkuvasti eteen uusia tilanteita ja olenkin päässyt seuramaan, miten eritavoin ihmiset niihin reagoivat ja oppinut samalla omasta toiminnastani. 

Luottamuksen ja toimivan yhteistyön rakentaminen vie aikaa. Se vaatii pysähtymistä, keskustelua ja halua ymmärtää toisen näkökulmaa. Erityisesti kiiretilanteissa, kuten erityistilanteita hoidettaessa, huomaa nopeasti, että omat oletukset eivät aina pidä paikkaansa. Ihminen usein luulee tietävänsä, miten asia etenee, mutta juuri sen hetken pienetkin yksityiskohdat voivat muuttaa lopputulosta.

Joku toinen näkee tilanteen aivan eri kulmasta, ja kiireessä sanat voivat lipsahtaa vähemmän rakentaviksi. Tällöin tuttujen yhteistyökumppaneiden merkitys korostuu. Kun toisten toimintatavat ovat tuttuja, väärinymmärryksiä tulee vähemmän ja yhteistyö sujuu jouhevammin. 

Sama pätee myös arjen kohtaamisiin työyhteisössä. On helppoa tarkastella tilannetta vain omasta kokemuksesta käsin. Ärsyyntyä siitä, ettei oikeaa viestintäkanavaa valittu, tieto ei tullut ajoissa tai työtehtävä siirrettiin minun hoidettavakseni juuri silloin, kun pöydällä oli jo valmiiksi kasa asioita. On helppoa ajatella, että toisen olisi pitänyt ymmärtää jotakin, joka itselle on itsestään selvää. 

Rauhan laskeuduttua, olisi hyvä pysähtyä miettimään, olisinko voinut toimia toisin? Olisiko jokin toinen reaktio tuottanut paremman lopputuloksen? Joskus voi olla tarve myös palata anteeksipyynnön kera. Reflektointi on arvokas taito. Sen kautta opimme itsestämme, toisistamme ja siitä, miten voimme seuraavalla kerralla toimia viisaammin.  

Minulle on jäänyt erityisen hyvin mieleen työkaverini samaa palaute, jossa kerrottiin hänen onnistuneen luomaan jännittävässä tarkastustilanteessa tarkastuksen kohteena olleelle toimijalle mielenrauhaa. Mielestäni palaute oli hieno, ja siitä tuli minulle tavoite hankalien kohtaamisten varalle: miten voisin itse toimia niin, että tilanteeseen syntyisi rauhallinen ja luottavainen tunnelma?  

Pohdimme työpaikallani hiljattain työyhteisöämme ja sille asettamiamme tavoitteita. Vaikka aina on tunnistettavissa kehitettäviä asioita, oli kuitenkin mukavaa huomata, että monet asiat ovat edenneet ja työyhteisön hyvinvointiin on panostettu. Keskustelun päätteeksi pohdimme, mitä konkreettista kukin meistä voisi tehdä, jotta työyhteisöstämme tulisi vieläkin mukavampi. Listalle nousi monenlaisia ideoita keksien tarjoamisesta ja kiitoksen antamisesta aina aitoon läsnäoloon työkavereille. 

Jokainen meistä tuo kohtaamiseen oman persoonansa ja odotuksensa. Välillä onnistumme, toisinaan emme. Aina emme onnistu kohtaamaan toista niin kuin hän olisi toivonut. Voisitko tällä viikolla kokeilla jotain pientä tapaa, jolla tekisit työkaverin päivästä hieman paremman tai parhaimmillaan loisit mielenrauhaa hankalaa tilanteeseen? 

Toimin tänä vuonna Eläinlääkäriliiton hallituksen varapuheenjohtajana. Olen jo nyt hallitustyössä kokenut monenlaisia uusia kohtaamisia ja päässyt keskustelemaan niin hankalista kuin hurjan mielenkiintoisista aiheista. Olen kohdannut ihania kollegoita, joihin en ehkä muuten olisi tutustunut. Toivon, että tämä varapuheenjohtajavuosi tuo tullessaan lisää näitä kohtaamisia ja ehkä hieman myös sitä mielenrauhaa. 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 3/2026.

Nelli Gartman

Suomen Eläinlääkäriliiton hallituksen varapuheenjohtaja