Ajankohtaista märehtijöiden sinikielitaudista 

Sen aiheuttaa orbivirus, josta tunnetaan 24 vastustettavaa serotyyppiä sekä joitakin uusia, epätyypillisiä serotyyppejä. Tautia esiintyy sekä kotieläiminä pidetyissä että luonnonvaraisissa märehtijöissä ja kamelieläimissä (alpakka, laama). Ihmiseen tauti ei tartu. Suomessa sinikielitautia ei ole toistaiseksi todettu. 

BT on EU-lainsäädännössä tällä hetkellä C-luokan tauti ja Suomella on siitä virallisesti vapaa asema. Taudin luokitus kuitenkin muuttuu 15. heinäkuuta 2026, jolloin tauti siirtyy D-luokan taudiksi. D-luokan taudeille ei EU-lainsäädännössä ole vastaavia tautivapauksia, joten Suomenkin BT-vapaa asema päättyy viimeistään muutoksen myötä.

Taudista vapaan aseman päättymisen jälkeen BT ei enää ole lainsäädännön nojalla vastustettava tauti, eikä sen mahdollinen toteaminen johda viranomaismääräyksiin tai rajoituksiin tilan toiminnassa. BT-epäilyistä on aina ilmoitettava virkaeläinlääkärille, ja toistaiseksi kaikki epäilyt tutkitaan valtion varoin. 

BT:n historiaa Euroopassa 

Ennen vuotta 1998 Euroopassa ei juurikaan todettu BT-tapauksia, ja tätä aikaisemmin oli kuvattu vain muutamia satunnaisia taudin leviämisiä Välimeren alueen maissa. Elokuussa 2006 todettiin Hollannissa BTV-8, tämän ollessa ensimmäinen BT-tapaus pohjoisemmassa Euroopassa. BTV-8 levisi useisiin maihin, myös Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan. 

Sinikielitaudin luokitus muuttuu 15. heinäkuuta 2026.

Ensimmäiset BTV-serotyypin 3 tapaukset todettiin Hollannissa syyskuun alussa 2023. Kyseinen virus poikkesi aiemmin Italiassa todetusta BTV-3 kannasta, eikä sen alkuperä ole selvinnyt. Samana syksynä tapauksia todettiin myös Belgiassa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa. 

Kesällä 2024 virus alkoi levitä uudelleen Hollannissa ja tapausmäärät kasvoivat nopeasti loppuvuoden aikana. Tartuntoja todettiin huomattavasti enemmän kuin vuonna 2023, ja virus levisi laajasti Euroopassa. Syksyllä 2024 tautia todettiin myös Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Tanskassa tautia esiintyi koko maassa, Norjassa etelärannikolla (eteläkärki ja Ruotsin rajan läheinen alue), ja Ruotsissa ainoastaan maan eteläosassa, pääosin länsirannikolla. 

Vuonna 2025 BTV-3:n tapausmäärät vähenivät voimakkaasti, ja esimerkiksi Hollannissa ei raportoitu lainkaan tautitapauksia polttiaiskaudella 2025. Myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tapauksia todettiin vain vähän. Virus kuitenkin levisi jonkin verran itään: tapauksia todettiin Puolassa uusilla alueilla, syyskuussa 2025 myös ensimmäistä kertaa Unkarissa ja lokakuussa 2025 Liettuassa. Taudin leviäminen jatkui Britteinsaarilla. Pohjois-Irlanti raportoi ensimmäiset tapaukset joulukuussa 2025 ja Irlanti tammikuussa 2026. 

Sinikielitaudin kliiniset oireet vaihtelevat serotyypistä, eläinlajista ja rodusta riippuen. Viime vuosina Euroopassa kiertänyt BTV-3 on aiheuttanut vakavia oireita lampailla, mutta oireita on havaittu myös naudoilla, jotka ovat joillekin serotyypeille vähemmän herkkiä kuin lampaat. Osa serotyypeistä voi tarttua sikiöön istukan kautta, ja useissa maissa onkin raportoitu vasikoista, joilla on todettu sikiöaikaisen BTV-3 tartunnan seurauksena erityisesti aivojen kehityshäiriöitä. 

Seurantaa tehty Suomessa jo pitkään 

Suomessa BT-diagnostiikka perustuu viruksen tai sille syntyneiden vasta-aineiden osoittamiseen. Tauti on ollut osa nautatautien aktiivista seurantaohjelmaa vuodesta 2007 lähtien, ja seurantaa on toteutettu muun muassa tutkimalla teurastamoilla kerättyjä emolehmäkarjojen verinäytteitä vasta-aineiden varalta. 

BT-tutkimukset sisältyvät myös luomisen syyn tutkimuksiin: luomistapauksissa kerätyt sikiöt sekä vasta-ainetutkimuksiin lähetetyt veri- ja maitonäytteet tutkitaan samalla BT:n varalta. Lisäksi taudin poissulkemiseksi tehtiin viime vuoden aikana kliinisiin oireisiin perustuvia näytteenottoja 16 tilalta. 

Syksyllä 2025 Varsinais-Suomessa toteutettiin tehostettua BT-seurantaa. Seurannassa kerätyistä tankkimaitonäytteistä kolmen tilan näyte reagoi vasta-ainetestissä, minkä vuoksi tiloilla tehtiin jatkotutkimuksia eläinnäytteistä. Kliinisiä oireita ei ollut havaittu.

Kahdella tilalla tautiepäily voitiin sulkea pois, mutta yhdellä tilalla todettiin vasta-aineita kahdessa eläimessä ilman viruksen osoittamista. EU:n vertailulaboratorion analyysit vahvistivat eläimillä olevan BTV-3-vasta-aineita. 

Löydös viittaa siihen, että tartuntakykyisiä polttiaisia on todennäköisesti käynyt alueella ja yksittäiset eläimet ovat altistuneet virukselle. Laajempaa leviämistä tai viruksen talvehtimista alueella ei kuitenkaan ole tapahtunut. 

Rokottaminen sinikielitautia vastaan 

BTV-rokotteet ovat serotyyppispesifisiä. BTV-3-rokotteet tulivat markkinoille melko pian epidemian alettua keväällä 2024, aluksi poikkeusmenettelyin.  

Suomessa rokottaminen sinikielitautia vastaan sallittiin kesällä 2025 Ahvenanmaalla ja maaliskuussa 2026 rokotuskielto kumottiin myös Manner-Suomesta. Rokottaminen on tiloille vapaaehtoista ja omakustanteista. 

Rokottaminen sinikielitautia vastaan sallittiin ensiksi osassa Suomea kesästä 2025 lähtien.

Perussääntönä lääkitsemislainsäädännössä on, että eläinlääkäri rokottaa eläimet tai se tapahtuu hänen valvonnassaan. Eläinlääkäri voi tarvittaessa luovuttaa BTV-3-rokotetta omistajalle yksittäisten eläinten uusintarokotuksiin. Jos nautatila kuuluu terveydenhuoltojärjestelmään ja lääkkeiden varalle luovutuksen ehdot täyttyvät, eläinlääkäri saa luovuttaa rokotteita varalle. Tämä koskee myös ensimmäistä rokotuskertaa. 

Ennen rokotteiden luovuttamista tai varalle luovuttamista kannattaa kuitenkin keskustella pitopaikan kanssa siitä, tarvitaanko eläinten rokotuksista heti tai mahdollisesti myöhemmin todistus esimerkiksi eläinnäyttelyitä, vientiä tai kotimaan myyntiä varten.

Jos rokotuksesta tarvitaan virallinen todistus, eläinlääkärin on aina joko rokotettava eläin itse tai ainakin oltava paikalla todistamassa rokotusta. Erityistilanteessa (esimerkiksi päätetään suojata jonkin alueen eläimiä massarokotuksin taudin saavuttua Suomeen) Ruokavirasto ohjeistaa lääkkeiden jakelusta erikseen. 

Leviämistä on vaikea estää ja ennustaa 

Pääasiassa polttiaisten välityksellä leviävänä viruksena BT:n epidemiologiaan vaikuttavat voimakkaasti ilmasto-olosuhteet, kuten lämpötila, kosteus ja tuuli. Tämän vuoksi taudin leviämisen estäminen on haastavaa, erityisesti jos infektiivisiä polttiaisia on runsaasti. 

Eläinten altistumista polttiaisille voidaan vähentää pitämällä eläimet sisätiloissa polttiaisten aktiivisimpana aikana, iltahämärästä aamunkoittoon, sekä poistamalla eläinten ympäristössä polttiaisten lisääntymiselle suotuisia paikkoja, kuten seisovan veden kertymiä. Hyönteismyrkyt tai -karkotteet eivät estä tehokkaasti taudin leviämistä eläintilaympäristössä, eikä niiden laajamittaista käyttöä siksi suositella taudin torjuntakeinona.   

On vaikeaa arvioida, saapuuko tauti Suomeen tulevalla polttiaiskaudella. Riskiin vaikuttaa merkittävästi lähialueiden tautitilanne, erityisesti Ruotsissa ja Baltian maissa. Voimakas taudin leviäminen näillä alueilla lisää myös riskiä taudin leviämiselle Suomeen. 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 3/2026.

Saija Kalenius, Tanja Lähteinen, Laura London ja Jaana Vuolle

Kirjoittajista Saija Kalenius ja Tanja Lähteinen työskentelevät Ruokaviraston eläinten terveyden ja lääkitsemisen yksikössä. Laura London ja Jaana Vuolle työskentelevät Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikössä.