Vähemmän on enemmän

Hän haaveili jo eläkelaitumista, myös edunvalvonnan osalta, vaikka oli sporttisen ja aktiivisen ihmisen perikuva, iloinen ja innostunut. Liiton toukokuussa kokoontuneessa valtuuskunnassa hän tuoreeltaan piirteli meille ratkaisuhenkisesti visioitaan, ja kokouksen jälkeisellä viikollakin vielä yhdessä tulevaisuutta pohdimme. Tieto pysäyttää, liikuttaa, järkyttää, menee tunteisiin.

Valtuuskunnan seminaarissa pohdittiin liiton suuria tavoitteita eläinlääkintähuoltolain muutosprosessissa. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä on perkaamassa lainsäädäntöä läpi, ja vielä tämän vuoden puolella alkanee tulla ratkaisuja suunnasta. Kunnaneläinlääkärijärjestelmän kohtalonkellot soivat. Nyt on käsillä se, muuttuuko systeemi siirtymäajalla kaikkien elävän lääkäreiden toimeentuloa, motivaatiota ja jaksamista lisäävään suuntaan, vai jatkuuko vanhan systeemin liitoksissaan natina ja ainainen kitinä. Laskeeko aurinko seesteisesti horisontin taakse, vai ajaako maailma meidät myrskyyn, jonka lähestymistä emme kaikenkattavassa kiireessämme edes havaitse?

Allekirjoittanutta pelottaa, ja niin varmaan muitakin. Muutos on iso asia ja sen hahmottaminen vaikeaa. Miten parannetaan työhyvinvointia, samalla säilyttäen työn kannustavuus ja motivaatio? Miten saadaan päivystystyön kuormittavuus tasolle, josta normaali ihminen normaali elämässään pystyy selviytymään? Miten saadaan kilpailusta reilua ihan kaikille osapuolille? Miten huolehditaan kaikkien tulotasosta, niin että tehdystä työstä saadaan oikeudenmukainen korvaus? Entäpä eläinten oikeus hoitoon?

Valtuuskunta katsoi, että ympärivuorokautinen päivystys kaikille eläinlajeille kaikkialla maassa on tärkeä kulmakivi. Isossa osassa maata tähän tarvitaan kunnan virkaeläinlääkäreitä. Eläintautiasiat ovat paikoin ohkaisella alustalla jo nyt, ja maassamme kummittelevat monien eläintautien uhkakuvat, tuoreimpana lintuinfluenssa ja IHN. Millaisen riskitason hyväksymme Suomessa? Valvonnan ja praktiikan yhteyden katkeaminen huolestuttaa. Päivystysten kustannukset on jatkossakin ainakin osassa maata katettava yhteiskunnan varoilla. Palkkausta tulisi painottaa reilusti päivystysaikaan, jotta epämukavina ajankohtina työskentely olisi motivoivaa ja houkuttelevaa, ja järjestelmä reilu myös päivystäjille. Yliopiston rooli on turvattava nyt ja tulevaisuudessa. Ammattitaidon ja osaamisen säilyttämiseen ja parantamiseen pitää maalata linjat.

Nykysysteemi kunnissa ei ole haasteineen kovin terve, mutta sen myöntäminen on minullekin vaikeaa. Ei kyse ole edes lopulta siitä, haluammeko me entiset nuoret muutosta vai emme. Kyse lienee enemmän siitä, että muutos on pakko uskaltaa tehdä, koska tulevat sukupolvet, maailma ympärillämme, kilpailulainsäädäntö ja ammattikunnan sisäinen yhteys ja eheys. Oman hyvinvointinsa päälle ymmärtää vasta moni oravanpyörästä pois hypännyt, mentyään vuodet jatkuvan aika- ja univajeen sumussa. Väsymykseen tottuu niin, ettei sitä enää itse havaitse. Uusimmasta kunnaneläinlääkäreiden virkaehtosopimuksen mukaisesta viikonloppupäivystystä edeltävästä pakkolevostakin alkoivat haukut muuttua kiitoksiksi vasta, kun lepoa oli muutama kuukausi harjoiteltu. Eri asia on sitten se, millainen työaika- ja palkkaratkaisu on paras ja toimivin tilanteessa, jossa on lappilaisittain ”pari muuttujaa” matkassa.

Sitten joskus on nyt, elää elämäänsä. ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.”

Hyvää kesää.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2021.

Hanna Nurmi

Suomen Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja