Millaista yhteistä terveyttä?

Siksi ihmisten, eläinten ja ympäristön terveyttä kannattaa tutkia ja hoitaa yhdessä. Tietoisuus tästä on syventynyt nopeasti koronapandemian aikana, ja esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö korosti One Health -lähestymistapaa puhuessaan YK:n yleiskokoukselle.

Yhteisen terveyden ongelmat ovat monimutkaisia ketjuja luontokadosta teho-osastojen kuormitukseen. Vastaavasti tutkimus ja ratkaisut ovat monitieteisiä ja kansainvälisiä. Helsingin yliopistoon perustettiin vuonna 2018 HOH Helsinki One Health -verkosto, joka yhdistää tutkijoita ja opettajia viidestä tiedekunnasta ja kolmesta tutkimuslaitoksesta. Una Europa, kahdeksan eurooppalaisen yliopiston liitto, nosti keväällä 2021 yhteisen terveyden viidenneksi fokusalueekseen. Alueen ohjausryhmään koottiin biotieteiden ja kliinisten tieteiden tutkijoiden lisäksi muun muassa etiikan, historian, taloustieteen, antropologian ja psykologian asiantuntijoita.

Una One Healthin ohjausryhmä otti tehtäväkseen miettiä, millaista tutkimusta ja koulutusta yhteisen terveyden alueella pitäisi tehdä, jotta se palvelisi vuoden 2050 maailmaa. Ryhmä aloitti kartoittamalla yhteisen terveyden historiallisia ja nykyisiä ajureita antibioottien keksimisestä Euroopan unionin kehitykseen ja päätyi niiden pohjalta kolmeen yhteisen terveyden tulevaisuutta keskeisesti määrittävään akseliin. Ensiksi: kansainvälinen yhteistyö voi syventyä tai valtiot voivat eristäytyä ajamaan paikallisia etuja. Toiseksi: luottamus päätöksentekijöihin ja asiantuntijoihin voi vahvistua tai haurastua. Kolmanneksi: tutkimus voi olla vapaata tutkijalähtöistä tiedettä tai ulkoa ohjattua, nopeisiin sovelluksiin tähtäävää toimintaa.

One Health -ohjausryhmän jäsenillä oli varmasti yhtenevä mielipide toivotusta suunnasta kullakin akselilla, mutta takeita sellaisesta tulevaisuudesta ei ole. Niinpä ryhmä mietti ratkaisuja, jotka ohjaisivat kehitystä suotuisaan suuntaan, mutta toimisivat myös kehityksen kulkiessa toisin. Ratkaisuilla on paljon yhteistä YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitteen kanssa, tärkeimpänä hyvä koulutus.

Jo perusopetuksessa voidaan auttaa oppilaita havaitsemaan yhteisen terveyden haasteiden laaja-alainen luonne ja merkitys. Ammatti- ja jatkokoulutuksen pitäisi tukea eri tieteenaloilta tulevien asiantuntijoiden kykyä työskennellä yhdessä ja ymmärtää toisiaan. Kuten pandemia on osoittanut, tutkimustieto ei auta, ellei se vaikuta päätöksentekoon ja väestön käyttäytymiseen. Tärkeää on siis myös oppia viestimään päättäjille ja kansalaisille.

Luottamus tieteeseen kasvaa, kun aineistot, analyysimenetelmät ja tulokset ovat vapaasti saatavissa avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti. Massiiviset tietoaineistot ja laskennalliset menetelmät tuottavat uudenlaista tietoa, mutta tilaa pitää jäädä myös esimerkiksi paikallisten ilmiöiden syvälliselle ymmärtämiselle. Kiinnostusta ja luottamusta tieteeseen lisää myös esimerkiksi kansalaistiede, joka antaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua tutkimustiedon keruuseen ja käsittelyyn.

Koulutuksen ohella keskeistä on löytää keinoja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Slummiutuminen ja epätasainen rokotuskattavuus eivät lisää yhteistä terveyttä, eikä ulkopuolisuuden kokemus kannusta toimimaan yhteisen edun hyväksi. Turvallisen ruoan ja veden tuottaminen kaikille kestävin menetelmin on yhteisen terveyden tärkeimpiä haasteita.

HOH Helsinki One Health tekee osansa haasteiden ratkaisemiseksi auttamalla alan toimijoita löytämään toisensa. Ota yhteyttä, vaikka Eläinlääkäripäivillä.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 7/2021.

Topi Tanskanen

Helsingin yliopiston HOH Helsinki One Health -verkoston tutkimuskoordinaattori, psykologian tohtori