Hyväksytty hallituksen kokouksessa 18.6.2010. Tietojen ajanmukaisuutta seurataan.
Eläinlääkäriliiton täydennyskoulutussuositus käsittelee täydennyskoulutuksen osallistumismahdollisuuksia, määrää, sisältöä ja rahoitusta. Suosituksen mukaan jokaisella eläinlääkärillä tulee olla oikeus työnantajan kustannuksella työpaikan ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen vähintään 10 päivää vuodessa.
Eläinlääkärinammatin harjoittajan ammattitoiminnan päämääränä on eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen, parantaminen ja kärsimysten lievittäminen, sekä kansanterveyden säilyminen ja elintarvikkeiden turvallisuus (laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta 13 §). Eläinlääkärinammatin harjoittajan on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti.
Eläinlääkärillä on toiminnassaan korostunut ammatillinen vastuu. Täydennyskoulutus onkin eläinlääkärin eettinen velvollisuus koko hänen ammattiuransa ajan.
Ammatinharjoittamislain mukaan eläinlääkärin on pyrittävä jatkuvasti kehittämään koulutustaan (13 §). Tämä velvollisuus koskee sekä eläinlääkäripraktiikassa että hygieenikkotehtävissä toimivia eläinlääkärinammatin harjoittajia.
Eläinlääkärinammatin harjoittaja on lisäksi velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin (18 §).
Eläinlääkärin työnantajan tulee luoda edellytykset sille, että ammatinharjoittaja voi osallistua tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Myös tämä säännös koskee kaikkia eri eläinlääkäritehtävissä toimivia eläinlääkärinammatin harjoittajia.
Koulutuksen määrä
Laissa eläinlääkärinammatin harjoittamisesta ei oteta kantaa täydennyskoulutuksen määrään muutoin kuin toteamalla, että koulutusta on jatkuvasti kehitettävä ja sitä on oltava tarvittava määrä. Koulutuksen määrää arvioitaessa viiteryhmänä toimivat lääkärit. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi 11.4.2002 todetaan, että terveydestä vastaavalle henkilöstölle järjestetään täydennyskoulutus, joka peruskoulutuksen pituudesta sekä työn vaativuudesta ja toimenkuvan muuttumisesta riippuen on keskimäärin 3–10 päivää vuodessa. Lääkäreiden osalta tämä tarkoittaa 10 päivän vuosittaista täydennyskoulutusta.
Eläinlääkärin työn vaativuus on huomattava ja peruskoulutus pitkä. Tieteellisen tiedon lisääntyminen, toimintaa ohjaavien muuttuvien säädösten hallitseminen ja alan jatkuva kehittyminen saavat aikaan pysyvän kouluttautumistarpeen. Eläinlääkäreille tulee taata vuosittain samat vähintään 10 täydennyskoulutuspäivää kuin lääkäreille.
Vuositasolla 10 koulutuspäivää on minimivaatimus. Monet vaativat työtehtävät ja kokonaan uusien taitojen oppiminen edellyttävät pitkäjänteistä ja vaativaa kouluttautumista. Tietyillä aloilla ja eläinlääkäreillä koulutustarve saattaa siis tilapäisesti tai jatkuvasti olla huomattavasti vähimmäisvaatimusta suurempi.
Täydennyskoulutukseen kuuluu erilaisiin työpaikan ulkopuolisiin koulutustilaisuuksiin osallistuminen. Yhtenä kouluttautumismuotona eläinlääkäri voi kehittää ammattitaitoaan seuraamalla kollegansa työskentelyä muualla kuin omalla työpaikallaan. Lisäksi jatkuvan kouluttautumisen vaatimus edellyttää alan kehityksen seuraamista
jokapäiväisessä työssä. Työpaikalla tulee olla mahdollisuus perehtyä alan kirjallisuuteen ja lehtiin, seurata eläinlääketieteellisiä tietokantoja, konsultoida kollegoja, osallistua tieteelliseen keskusteluun sekä suorittaa oman toiminnan itsearviointia.
Jatkuva kouluttautuminen edellyttää työnantajalta paitsi resursseja (esimerkiksi kirja- ja lehtitilaukset), myös työajan järjestämisestä eläinlääkärin omatoimista opiskelua varten.
Koulutuksen sisältö
Eläinlääketieteen jatkuvasta kehittymisestä johtuu, että peruskoulutuksessa omaksutut tiedot ja menetelmät vanhenevat nopeasti, ja eläinten sairauksista ja niiden hoidosta sekä elintarvikehygieniasta ja siihen liittyvistä seikoista syntyy kaiken aikaa uutta tietoa. Täydennyskoulutuksen sisällön ei tarvitse olla sama kaikilla
eläinlääkäreillä. Täydennyskoulutuksessa tulee ottaa huomioon eläinlääkärin itsensä, hänen työnantajansa, potilaiden, alueen eläinlääkintähuollon ja laajemminkin koko yhteiskunnan muuttuvat tarpeet.
Täydennyskoulutuksen sisältö tulee määritellä jokaiselle eläinlääkärille erikseen. Onnistuneen koulutuksen lähtökohta on eläinlääkärin omakohtainen koulutustarve ja motivaatio. Täydennyskoulutustarpeet vaihtelevat eri eläinlääkärien välillä riippuen eläinlääkärin toimipaikasta, erikoisalasta ja uravaiheesta.
Eläinlääkäreille tulisi laatia yksilöllinen täydennyskoulutussuunnitelma, jonka toteutumista seurataan. Eläinlääkäri voi käyttää täydennyskoulutukseen osallistumisensa dokumentointia hyödyksi esimerkiksi työpaikkaa hakiessaan tai yksilöllisiä palkkaneuvotteluja käydessään. Eläinlääkärillä olevan erityisosaamisen tulee näkyä palkkauksessa.
Koulutuksen rahoitus
Eläinlääkärien ammattitaidon ylläpitämisestä ja kehittämisestä hyötyvät ennen kaikkea potilaat, työnantajat ja eläinlääkintähuolto kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi rahoituksen tulee pääosin tulla työnantajan ja yhteiskunnan taholta. Täydennyskoulutusinvestoinnit ovat tavanomaisia eläinlääkintähuollon menoja.
Yksityisellä sektorilla yrittäjänä toimiva eläinlääkäri joutuu vastaamaan pääosin itse täydennyskoulutuksensa aiheuttamista kustannuksista. Täydennyskoulutuksen kautta hankittua erityisosaamista voidaan myös ottaa huomioon palkkioperusteena.
Koulutukseen osallistumista varten työnantajan tulee myöntää palkallinen vapaa sekä korvata matka-, koulutus- yms. kustannukset. Kunnaneläinlääkärille tulee maksaa työnantajan määräämän tai hyväksymän koulutuksen ajalta hygieenikon peruspalkka alennettuna 15 prosentilla, mikäli eläinlääkärin oma palkka on tätä alhaisempi. Provisiopalkkaa saavalle tulee maksaa palkka keskimääräisen ansiotason mukaisena.
Tarvittaessa koulutukseen osallistumisen mahdollisuus tulee turvata sijaisjärjestelyin.