Diagnosoinnin prosessi eläinlääkärin työssä
Diagnosoinnin prosessi eläinlääkärin työssä
Diagnosointi on keskeinen osa eläinlääkärin työtä eläinten hoidossa. Eläinlääkärin ammattia säätelevän lain mukaan vain eläinlääkäri on oikeutettu päättämään eläimen eläinlääketieteellisistä tutkimuksista, taudinmäärityksestä, hoidoista ja lääkityksistä (29/2000, 2§).
Diagnosoinnin ensimmäinen vaihe
Diagnosointi on prosessi, jossa eläinlääkäri pyrkii selvittämään eläimen sairauden tai terveysongelman syyn. Se perustuu eläimen esitietoihin, kliinisiin tutkimuksiin ja diagnostisiin menetelmiin, kuten näytteenottoon (esimerkiksi veri- ja virtsanäytteet) ja kuvantamiseen (esimerkiksi röntgenkuvaukset, ultraäänitutkimukset). Tavoitteena on tunnistaa oireiden aiheuttaja, arvioida hoitovaihtoehtoja ja seurata eläimen toipumista.
Eläimille on ominaista peittää sairastaminen ja siihen liittyvät oireet. Tämä voi johtaa siihen, että eläimen omistaja ei huomaa eläimen sairautta ennen eläinlääkärissä käyntiä, jolloin lievistä oireista saattaa paljastua vakavampia sairauksia. Eläimen omistajalla voi olla vaikeuksia tunnistaa esimerkiksi hitaasti eteneviä tiloja, koska hän elää eläimen kanssa päivittäin.
Tarkentavat tutkimukset tärkeitä
Eläinlääkärin tekemät tarkentavat tutkimukset ovat suuressa merkityksessä oikean diagnoosin saamiseksi. Oireiden ja sairauden vakavuuden mukaan saatetaan aloittaa oireenmukaista hoitoa jo ennen tarkkaa diagnoosia.
Eläinlääkäri laatii tutkimusten perusteella mahdollisten diagnoosien listan, joka täsmentyy suunniteltujen tarkentavien tutkimusten avulla.
Suunnitelma esitetään ja niiden merkitys selitetään omistajalle, jonka kanssa päätetään tilannekohtaisesti, miten edetään. Suunnitelma koostuu suosituksista, mitä eläinlääkäri näkee tarpeelliseksi tehdä, jotta diagnoosi tarkentuu. Tutkimukset voivat sisältää esimerkiksi veri- ja virtsanäytetutkimuksia, irtosolu- ja koepalatutkimuksia, sekä diagnostista kuvantamista ja tähystystä.
Voidaan myös päättää, että aloitetaan hoitokokeilulla ennen tarkkaan diagnoosiin pääsemisestä, tämäkin on joissain tilanteissa sopiva diagnostinen menetelmä.
Diagnoosiin vaikuttavat myös muut tekijät
Joissakin tilanteissa tutkimuksia ei voida tehdä ensimmäisellä käynnillä, ja omistajalle ehdotetaan uutta käyntiä. On tärkeää huomioida, että tutkimusten toteuttaminen voi olla vaikeaa omistajan taloudellisten rajoitusten, resurssien puutteen tai etäisyyksien vuoksi. Tässä tapauksessa eläinlääkäri tekee yhdessä omistajan kanssa uuden suunnitelman.
Lääketieteessä ei aina päästä tarkkaan diagnoosiin, vaikka kaikki tutkimukset voitaisiin tehdä. Tämä koskee myös eläinlääketiedettä. Tällöin hoitopäätökset tehdään oireiden ja todennäköisimpien diagnoosien perusteella, ja niitä mukautetaan hoitovasteen mukaan.
Mistä apua?
Eläinlääketieteen asiantuntijat voivat selventää, kuinka eläinlääketieteessä edetään tutkimuksista diagnoosiin ja miksi tarkentavat tutkimukset ovat usein välttämättömiä oikean diagnoosin saamiseksi.