Eläinten potilastietojen säilyttäminen

Eläinlääkärilehden Juristi vastaa -palstalla julkaistavassa kolmiosaisessa sarjassa tarkastellaan ensin potilastietojen säilyttämisen vähimmäisaikoja, sitten säilyttämisaikoja rajaavaa lainsäädäntöä ja viimeisessä osassa erityistilanteita sekä kenelle vastuu potilastietojen säilyttämisestä kuuluu.

Katso eläinlääkärin ammatinharjoittamislakia

Eläinlääkärin velvollisuudesta laatia ja säilyttää tutkimiaan ja hoitamiaan eläimiä koskevat potilasasiakirjat säädetään eläinlääkärin ammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) 15 §:ssä. Potilasasiakirjoista, niiden sisällöstä ja säilyttämisestä säädetään tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön potilasasiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä antamassa asetuksessa (6/EEO/2000).

Asetuksen 3 §:n mukaan: ”Potilaskortistoon on merkittävä ainakin seuraavat tiedot: 1) eläimen tai eläinten omistajan ja haltijan nimi sekä yhteystiedot; 2) eläimen tai eläinryhmän tunnistamiseksi tarpeelliset tiedot; 3) esitiedot tarpeellisilta osin; 4) näytteiden, röntgenkuvien ja muiden vastaavien eläimen terveydentilaa koskevien selvitysten lähettäminen muualle tutkittavaksi tai lausuttavaksi; 5) löydökset tai diagnoosi; 6) eläimelle tai eläimille annettu tai määrätty hoito lääkityksineen; sekä 7) toimenpiteen päivämäärä ja toimenpiteen suorittaja.” Näiden lisäksi tulee säilyttää eläintä koskevat röntgenkuvat sekä muut vastaavat kuvannettavat tutkimustulokset, jos näitä ei ole luovutettu eläimen omistajalle. Luovuttamisesta tulee tehdä merkintä potilaskortistoon.

Vuoden 2026 alussa voimaan tulevan uuden eläinlääkintähuoltolain kanssa tulee voimaan myös ammatinharjoittamislain muutos

Uudistuksen yhteydessä potilastietojen vähimmäissäilytysajan vaatimus siirtyy asetustasolta lakiin. Säilytysaika ei ole muuttumassa, ja se on yhä vähintään kolme vuotta viimeisten eläintä koskevien merkintöjen tekemisestä. Lain tasolla säädetään nykyistä tarkemmin siitä, mitä potilastietojen tulee sisältää.

Lain 15.1 § mukaan potilastietoihin sisältyvät keskeiset potilaan tunnistamista, sen terveydentilan määrittämistä sekä annettua hoitoa tai lääkitystä koskevat tiedot ja asiakirjat. Merkittävä lakiuudistukseen liittyvä muutos on se, että vastuu potilasasiakirjojen säilyttämisestä siirrettäisiin eläinlääkärin ammatin harjoittajalta sille palveluntarjoajalle, jonka palveluksessa ne syntyvät.

Muista myös lääkekirjanpito

MVarsinaisten potilastietojen lisäksi tulee huomioida myös eläinlääkärin pitämä lääkekirjanpito, joka saattaa käytännössä olla osa potilastietoja. Laissa eläinten lääkitsemisestä säädetään eläinlääkärin velvollisuudesta pitää lääkekirjanpitoa. Sen 21.1 § mukaan ”Eläinlääkärin on pidettävä kirjaa hankkimistaan, eläimelle antamistaan, annettavaksi määräämistään, luovuttamistaan sekä hävittämistään lääkkeistä.”

Tarkemmin tästä kirjanpidosta säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eläinlääkärin lääkekirjanpidosta (22/14).

Vuoden 2022 alussa lääkitsemislakiin tehtiin muutoksia EU:n eläinlääkintäasetuksen aiheuttamien muutosten integroimiseksi kansalliseen lakiin. Lain 21 §:n toiseen momenttiin lisättiin säädös eläinlääkärin velvollisuudesta pitää yksityiskohtaista kirjanpitoa lääkkeiden vähittäismyyntiä säätelevän eläinlääkeasetuksen 103 artiklan 3 kohdan a–f alakohdan mukaisesti.

Kolmanteen momenttiin nostettiin aiemmin asetustasolla ollut vaatimus kirjanpidon säilyttämisestä vähintään viiden vuoden ajan. Muusta lääkekirjanpidosta poiketen erillistä huumausainekirjanpitoa pitää kuitenkin säilyttää kuusi vuotta sen vuoden lopusta, jonka aikana se on laadittu. Tästä säädetään huumausainelain (373/2008) 30 §:ssä.

Säilytysaika

Eläinten potilastietoja tulee siis lain mukaan säilyttää vähintään siihen asti, kunnes viimeisen merkinnän tekemisestä potilastietoihin on kulunut kolme vuotta. Lääkekirjanpidon osalta potilastietoja tulee säilyttää vähintään viisi vuotta ja huumausainekirjanpidon osalta kuusi vuotta.

On hyvä huomata, että sanamuodon ”vähintään” mukaan säädöksiä tulkittaessa voidaan katsoa, että sekä suoraan potilastietojen säilyttämisajasta että lääkekirjanpidosta on säädetty vähimmäissäilytysaika.

Lisäksi potilastietojen kolmen vuoden vähimmäissäilytysaika lasketaan viimeisten merkintöjen tekemisestä. Aikaisempien käyntien tietojen vähimmäissäilytysaika saattaa siis olla huomattavasti pidempi kuin kolme vuotta.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 7/2024.

Veera Kurenlahti

Asiantuntijaeläinlääkärijuristi, ELL, ON, Suomen Eläinlääkäriliitto

Kun kaipaat työsuhdejuristiemme apua, voit olla sähköpostitse yhteydessä lakipalveluumme. Voit kysyä juristeilta neuvoa työ- ja virkasuhdejuridiikkaan liittyvissä asioissa tai kysymyksissä, olitpa sitten palkansaaja- tai yrittäjäjäsen. Ole yhteydessä hyvissä ajoin, lakipalvelussa voi olla ajoittain ruuhkaa.