Faktaa vai fiktiota?

Tuossa kotirannassa on lasteni nimeämä Kotikivi, kokoaan suurempi kallio, joka toimii turvana ja majakkana uimareille. Vesi vierii vierimistään, ja uiskennellessaan törmää välillä ystävällisten pikkukalojen lisäksi ankeuttajiin, haukiin. Hauki on petokala, ja opportunisti, se syö jopa omia lajikumppaneitaan. Erityisen hyvin sille maistuvat helpot saaliit ja heikosti parveutuvat kalat.

Hauki on kala, jolla on kolme riviä teräviä hampaita, jotka tylsyvät sen iskiessä sameassa vedessä kuvittelemaansa fiktiiviseen säröön kotikivessä. Erehtyy se haukikin.

Liitto on kaikkien eläinlääkärien kotikivi. Se on seissyt kalliona jo vuodesta 1892 edustaen koko alaa. ”Sovussa pienet asiat kasvavat, epäsovussa suuretkin tuhoutuvat” oli jo perustamisvaiheen johtotähtenä. Liiton sääntöjen mukainen ensimmäinen tarkoitus on olla yhdyssiteenä liiton jäsenten kesken ja edistää eläinlääkärikunnan yhteisiä pyrkimyksiä. Yhdessä olemme enemmän! Vaikeatkin asiat pitää tietenkin voida ammattikunnan sisällä keskustella, mutta mielellään asiallisesti ja rakentavassa hengessä. On helppo huutaa niin sanotusti puskista, että liitto ei tee mitään hyvin/oikein/riittävästi, liittoon kuuluminen on turhaa, ja herjata niitä, jotka edelleen idealistisesti uskovat yhteen hiileen puhaltamiseen.

Liitto toimii rehellisesti aina sääntöjensä ja lainsäädännön puitteissa, ja resurssiensa sekä demokraattisesti valtuuskunnassa linjatun toimintasuunnitelmansa mukaan. Lojaalit vanhat ja uudet jäsenet rahoittavat ja mahdollistavat liiton toiminnan, jossa kaveria ei vaan jätetä. Toimintaa valvovat tietenkin sekä tilintarkastaja että luottamustoimiset toiminnantarkastajat.

Ammattikunnallamme on paljon päivänpolttavia huolia, joihin ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Osa polkupyöristä on pyörinyt edunvalvonnassa ja toimintasuunnitelmissa pitkään, tullen yhä uudelleen varastosta baanalle. Uusi mekaanikko voi tietenkin tuoreesta tulokulmasta vääntää mutterin uuteen asentoon, ja jokin vuosia laastaroitu asia nytkähtää positiivisesti eteenpäin paranemisprosessissa.

Toki maailma ympärillämmekin koko ajan muuttuu. Liiton edunvalvonta elää, se on välillä pitkäpiimäistä ja leveällä rintamalla, välillä terävää ja kohdennettua. Se on kuitenkin toimintamoodissa aina, silloinkin kun sinä et sitä näe. Ja kollegasi saamasta vetoavusta sinulle ei voida raportoida pitkälti salassapitosäännösten vuoksi. On siis käytännössä mahdotonta väittää, että toi sai enemmän.

Ulospäin toivoisin ammattikunnan vetävän yhtä köyttä ja ottavan muurina ulkomaailman sonnat vastaan, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Omaan pesään kakkiminen ei pitkään lämmitä, eikä ajan kanssa syntyvä lantapanssari kirvele kuin omalla ärtyneellä iholla. Julkinen agitointi kyseenalaisissa foorumeissa ei hyödytä lopulta kenenkään asiaa; hyviä nostoja kehitetään varmasti parhaiten ammattikunnan sisäisin strategioin, vääriin oletuksiin perustuva louskutus kuluttaa liiton resursseja turhaan eikä edistä yhdenkään eläinlääkärin asiaa, toimii pikemminkin karkottavana myrkkynä sekä näkijöille että tekijöille.

Valtuuskunta on liiton ylin päättävä elin, ja sinne valitaan edustajat demokraattisesti vaaleissa kolmen vuoden välein. Jokaisella liiton jäsenellä on vaaleissa käytettävänään tasaveroisesti sama määrä ääniä, kymmenen. Pitkään toiminnassa mukana olleena pidän tärkeänä, että jokaisen sektorin ja myös jokaisen kolkan asiat tuntevia istuu edustamassa jäsenistöä. Liiton toiminnassa oppii kuitenkin pian, että kukaan ei pitemmän päälle voi edustaa pelkästään oman lähimmän intressiryhmänsä napaa, vaan professio selviää maailman tuulissa ainoastaan rakentamalla siltoja, ei polttamalla niitä.

Vuosi 2025 on Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan vaalivuosi, ja allekirjoittaneelle yhdeksäs valtuuskunnan puheenjohtajana. Kuluva vuosi on myös viimeinen tässä roolissa, sillä omalta osaltani en enää asetu ehdolle, vaan teen tilaa nuoremmille ja hankin vaikka elämän.

Liitto on kyllä antanut paljon enemmän kuin ottanut, vaikka olen pitkästi toistakymmentä vuotta antanut eläinlääkäreiden yhteisille asioille aikaani kymmeniä päiviä ja kymmeniä tuhansia kilometripylväitä vuositasolla. Näin on tehnyt moni muukin aktiivi, pyyteettömästi ja hyvällä pössiksellä. Nyt on sen kuuluisan Jonkun Muun aika lähteä mukaan vaikuttamaan. Se voisit olla juuri Sinä! Omaa tulevaisuutta kannattaa olla rakentamassa. Uudet ystävät, ideat, näkökulmat ja verkostoituminen eivät tee pahaa kenellekään, pienelle ammattikunnalle ne ovat elinehto. Ja jos ei muu sovi juuri nyt sun almanakkaan, muista ainakin syksyllä olla hereillä ja äänestää.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 1/2025.

Hanna Nurmi

Suomen Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja