Kategoriat: 
Ajankohtaista Ruokaviraston tutkimuksista

Iso maksamato on Suomessa harvinainen

Märehtijöiden lisäksi se voi tarttua muiden muassa sikoihin, hevosiin, jäniseläimiin, jyrsijöihin ja ihmisiin. Pääisännät saavat tartunnan nielemällä vesi- tai rantakasveihin tarttuneita metakerkariatoukkia, prosessi avataan oheisessa kuvassa.

Kollega Olli Sorvettula totesi Eläinlääkärilehdessä julkaistussa artikkelissaan vuonna 1969 ison maksamadon viihtyvän Suomessa erityisesti savimailla laiduntavilla naudoilla, mikä lienee ollut yhteydessä väli-isännän, pikkulimakotilon (Galba truncatula) esiintymiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön tekemän Eläinlääkintälaitoksen vuosikertomuksen mukaan 1960-luvun puolivälissä yli 10 prosenttia aikuisten nautojen maksoista hylättiin lihantarkastuksessa ison maksamadon vuoksi ainakin osittain. Sittemmin hylkäykset vähenivät, ja 1970-luvun alkupuolella teurastetuilla naudoilla isoa maksamatoa todettiin vuosittain noin 1 prosentilla.

Viime vuosina tartunta on todettu noin 0,01–0,02 prosentilla teurasnaudoista. Koska muualla Pohjois-Euroopassa nautojen faskioloosi on yhä yleisemmin tavattava nouseva infektio (emerging infection), halusimme lisävalaista Suomen tilannetta maksan näkyvistä muutoksista riippumattomalla testillä. 

Otimme joulukuun 2018 ja joulukuun 2019 välisenä aikana kerätyt tankkimaitonäytteet 660 satunnaisesti valitulta maitotilalta sekä 1944 teurastamoverinäytettä 309 emolehmätilalta ja 1120 näytettä 95 lammastilalta. Näytteistä määritettiin faskio­lavasta-aineet kaupallisella ELISA-testillä. Vasta-aineita löytyi kolmelta maitotilalta ja kolmelta emolehmätilalta, mutta ei yhdeltäkään lammastilalta. Vähäiset vasta-ainelöydökset sijoittuivat Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan, eikä yksikään ollut Länsi-Suomen happamilta alunamailta.

Kaikkiaan vähäiset havainnot eivät mahdollista pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta on huomattava, että pikkulimakotiloa pidetään happamuudelle herkkänä. Euroopassa rikkidioksidipitoiset happosateet aiheuttivat viimeistään 1960-luvun aikana merkittäviä kalakuolemia ja metsätuhoja, mutta sittemmin rikkipäästöjä on saatu merkittävästi vähennetyksi.

Mikä aiheutti ison maksamadon katoamisen lähes olemattomiin Suomesta 1960-luvun jälkeen? Happosateetko vai rantalaidunnuksen lopettaminen? Eikö länsirannikolla ole isolle maksamadolle elinmahdollisuuksia? Puutiaisten levittämän naudan punataudin (Babesia divergens) samanaikainen perikato viittaa siihen, että metsä- ja rantalaidunnuksen väheneminen saattoi koitua molempien kohtaloksi.

Vielä 1960-luvulla eläinlääkärien kuukausi-ilmoituksissa oli liki 5000 punatautitapausta vuodessa, nyt ei ole joka vuonna yhtään.

Varmoja vastauksia kysymyksiin ei ole tiedossamme, mutta jonkinlaisia osatotuuksia on löydettävissä pohdinnoista artikkelissamme A survey for antibodies against Fasciola hepatica in cattle and sheep in Finland indicates a low level of exposure, joka julkaistiin Acta Veterinaria Scandinavica -julkaisusarjassa kesällä 2023.

Julkaisu on avoimesti saatavilla, kuten kaikki Actan artikkelit.

Kuvassa ison maksamadon elämänkierto. Pääisäntänä kuvassa kyyttölehmä ja väli-isäntänä pikkulimakotilo. Kuva: Heini Gröning.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 7/2023.

Heini Gröning

Kirjoittaja on tutkija Heini Gröning, tuotanto- ja seuraeläinpatologian jaosto, nykyinen työpaikka Kuopion Eläinlääkärikeskus.

Jaa Lehti

EU-tuontivaatimusten koulutusta Länsi-Afrikassa

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Eläinlääkärinä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä?

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Aasi ei ole pieni hevonen

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli