Julkisesti tuotettujen eläinlääkäripalveluiden hinnoittelu uuden lain mukaan 

Uusi eläinlääkintähuoltolaki muuttaa joiltain osin julkisten eläinlääkäripalveluiden hinnoittelua. Vielä voimassa olevan vanhan eläinlääkintähuoltolain aikana hinnoittelu on kunnan itse järjestämien palveluiden osalta perustunut lähinnä taksakorttiin, minkä lisäksi kunta on voinut periä klinikkamaksun kattamaan toimitiloista ja työvälineistä sekä avustavan henkilökunnan palkkauksesta aiheutuvia kustannuksia vastaanotolla hoidettavista potilaista.

Kunnaneläinlääkäri on itse voinut vaikuttaa toimenpiteiden hinnoitteluun melko paljon taksakortin asettamissa rajoissa. Puhuttaessa kunnasta tarkoitetaan tässä artikkelissa palveluiden järjestäjää, joka voi olla yksittäinen kunta, kuntayhtymä yhteistoiminta-alue tai hyvinvointialue. 

Kuntalain mukaan kunnan tuottamat, kilpailluilla markkinoilla tarjottavat palvelut tulee hinnoitella markkinaperusteisesti. Velvollisuus markkinaperusteiseen hinnoitteluun ei siten tule eläinlääkintähuoltolaista vaan kunta- ja kilpailulaista. Kilpailluilla markkinoilla toimimista ei myöskään ole erillisen lain, kuten eläinlääkintähuoltolain, perusteella järjestettävien palvelujen tuottaminen.

Uuden eläinlääkintähuoltolain 9 §:n mukaiseen järjestämisvastuuseen kuuluvia palveluita voidaan siten yhä tuottaa subventoituun hintaan kuten tähänkin asti.  Tämä koskee kuitenkin vain järjestämisvastuuseen sisältyviä palveluita ja tämän ylittävät palvelut tulee hinnoitella markkinaperusteisesti. Vain syrjäisillä markkinapuutosalueilla järjestämisvastuuseen kuulumattomat palvelut voidaan hinnoitella samoilla periaatteilla kuin lakisääteiset järjestämisvastuuseen kuuluvat palvelut, koska tällöinkään ei toimita kilpailluilla markkinoilla. 

Täydentävät palvelut, kuten koirien sterilisaatiot ja keisarileikkaukset, tulee hinnoitella markkinaperusteisesti. 

Markkinaperusteisella hinnoittelulla tarkoitetaan sitä hintatasoa, jonka suuruiseksi vastaava yksityinen toimija hinnoittelisi palvelut. Hinnoittelun vertaaminen yksityisiin toimijoihin ei kuitenkaan riitä, vaan hinnoittelulla tulisi pyrkiä liiketaloudellisesti kannattavaan toimintaan. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan hinnoittelussa on siten lähtökohtaisesti otettava huomioon muuttuvat ja kiinteät kustannukset, tulot, investointimenot, rahoituskulut sekä kohtuullinen tuotto toimintaan sitoutuneelle pääomalle.

Tällaisia kuluja ovat muun muassa kunnaneläinlääkärin palkka ja vastaanottojen kiinteistöihin liittyvät kustannukset. Kiinteistä kuluista, investointimenoista ja rahoituskuluista tulee ottaa huomioon se osa, joka vastaa kilpailluilla markkinoilla harjoitetun toiminnan osuutta. Lakisääteisten eli järjestämisvastuuseen sisältyvien palveluiden tuottamista ei katsota kilpailluilla markkinoilla toimimiseksi. Päivystyksen, akuuttien potilaiden takia väljemmäksi järjestetyn aikataulun ja tuottamattomien lakisääteisten töiden kulujen osuutta ei siis tarvitse sisällyttää markkinaperusteiseen hintaan.

Yksittäisen potilaan tietyn toimenpiteen hinnoittelua tärkeämpää on kilpailluilla markkinoilla harjoitetun toiminnan kokonaisuuden markkinaperusteisuus. Tarkempi ohje kunnille hinnoittelun käytännön toteuttamisesta on tekeillä. 

Kuten järjestämisvastuun ja koko kunnan palveluvalikoiman määrittäminen, myös hinnoittelun periaatteista päättäminen on kunnan eli työnantajan vastuulla. Yksittäisen kunnaneläinlääkärin ei tule yksin joutua arvioimaan, hinnoitellaanko jokin toimenpide markkinaperusteisesti vai tapahtuuko toiminta kilpailuilla markkinoilla.  

Järjestämisvastuuseen kuuluvien palveluiden hinnoittelu 

Järjestämisvastuuseen kuuluvat palvelut voidaan hinnoitella kuten tähänkin asti sillä poikkeuksella, että kunnan tulee lain voimaan tultua periä palveluista klinikkamaksu silloin, kun eläintä hoidetaan vastaanotolla. Klinikkamaksusta tulee siis pakollinen. Käytännössä eläinlääkäri laskuttaa potilaan omistajalta taksakortin mukaisen palkkion ja tämän lisäksi asiakkaalta peritään klinikkamaksu kunnalle.  

Muutos aikaisempaan on kuitenkin se, että lain tullessa voimaan asiakkaalta peritty klinikkamaksu siirtyy suoraan kunnalle, eikä sitä enää kierrätetä eläinlääkärin tilin ja kirjanpidon kautta, kuten monissa kunnissa on toimittu. Tämä on todettu erikseen lain klinikkamaksuja koskevan 15 §:n perusteluissa. Klinikkamaksujen suuruudesta ei säädetä eläinlääkintähuoltolaissa ja kunta voi itse päättää niistä. Maksun tulee kuitenkin olla asiakkaiden kannalta kohtuullinen eikä se voi ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia.  

Laki vaatii klinikkamaksun perimistä vain silloin, kun potilas tulee hoidettavaksi vastaanotolle. Sitä ei siis tarvitse periä, mikäli eläinlääkäri menee potilaan luokse esimerkiksi tilakäynnille. 

Täydentävien palveluiden ja lain 8 § kuuluvien, mutta järjestämisvastuun ulkopuoliseksi määriteltyjen palveluiden hinnoittelu 

Lain 8 § toimenpidelistan ulkopuoliset täydentävät palvelut tulee hinnoitella markkinaperusteisesti. Velvoitetta näiden palveluiden järjestämistä ei ole säädetty kunnille, joten niitä tuotettaessa toimitaan kilpailluilla markkinoilla. Täydentäviä palveluita voivat olla esimerkiksi koirien sektiot, märkäkohtuleikkaukset ja sterilisaatiot.

Eläinlääkäri laskuttaa potilaan omistajalta taksakortin mukaisen palkkion ja tämän lisäksi asiakkaalta peritään klinikkamaksu kunnalle.  

Vastaavasti, mikäli osa 8 § listan yleisen edun kannalta välttämättömistä eläinlääkäripalveluista on jätetty kunnan järjestämisvastuun ulkopuolelle, tulee näistä palveluista periä markkinaperusteinen hinta. Kunta voi päättää tehdä tällaisen rajauksen järjestämisvastuuseen, mikäli näitä palveluita on alueella riittävästi saatavilla yksityiseltä sektorilta.  

Käytännössä markkinaperusteisen hinnan veloittaminen tapahtuu siten, että eläinlääkäri veloittaa asiakkaalta taksakortin mukaisen toimenpidepalkkion kuten tähänkin asti. Tämän lisäksi asiakkaalta veloitetaan kunnalle klinikkamaksu tai muu kunnan määrittämä maksu siten, että kokonaishinta on markkinaperusteinen. Palvelun kokonaishinta siis sisältää sekä eläinlääkärin että kunnan osuuden.  

Toisin kuin järjestämisvastuuseen kuuluvista palveluista, markkinaperusteisesti hinnoiteltavien palveluiden osalta kunnan tulee aina periä asiakkaalta oma osuutensa. Näin tulee toimia siis myös silloin, kun eläinlääkäri menee hoitamaan potilasta esimerkiksi tallille.

Tällaisia markkinaperusteisesti hinnoiteltavia palveluita, joiden osalta eläintä hoidetaan sen pitopaikassa ovat yleensä esimerkiksi hevosten lisääntymispalvelut. Ohje markkinaperusteisen hinnoittelun toteuttamisesta on tekeillä. 

Kuva alussa: Kunnan tehtävä on ohjata hinnoittelua ja määritellä järjestämisvastuunsa – eläinlääkärin tueksi tarvitaan selkeät käytännöt. Kuvituskuva

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 3/2025.

Veera Kurenlahti

Kirjoittaja on Suomen Eläinlääkäriliiton asiantuntijaeläinlääkäri.