Julkiset eläinlääkintäpalvelut ja järjestämisvastuu uuden lain mukaan 

Puhuttaessa kunnasta tarkoitetaan tässä artikkelissa palveluiden järjestäjää, joka voi olla yksittäinen kunta, kuntayhtymän yhteistoiminta-alue tai hyvinvointialue. Järjestämisvastuulla tarkoitetaan eläinlääkäripalveluita, joita kunnan tulee lain mukaan tarjota. Sen sisällöstä säädetään uuden eläinlääkintähuoltolain 9 §:ssä.  

Eläinlääkintähuoltolain 8 §:n palveluiden laajuus 

Uuden eläinlääkintähuoltolain 8 §:ssä taas on listattu kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvien palveluiden enimmäislaajuus. Listassa on lueteltu tarjottavat palvelut sekä joidenkin palveluiden osalta se, mille eläinlajeille niitä tulee tarjota. Kaikkien kuntien tulee järjestää 8 §:n palvelut elintarvike- ja turkistuotantoeläimille sekä kiireellinen eläinlääkärinapu. Tämä on järjestämisvastuun vähimmäislaajuus.

Osa lain 8 §:n listan palveluista kunnan on siis aina tarjottava ja osasta kunta päättää itse kuuluvatko ne sen järjestämisvastuuseen. Kunta siis tekee päätöksen järjestämisvastuun laajuudesta ja tarjottavista palveluista. Ennen päätöksen tekoa kunnan tulee huomioida alueellinen markkinatilanne ja tehdä arvio siitä, missä määrin yksityinen tarjonta on riittävä vastaamaan alueen asukkaiden tarpeisiin saada lain tavoitesäännöksessä mainitut yhdenvertaiset, toimivat ja kohtuuhintaiset eläinlääkäripalvelut.  

Järjestämisvastuuseen kuuluvat palvelut voivat olla julkisesti tuettuja eli niiden tuottojen ei tarvitse täyttää palveluiden tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Näiden lisäksi kunta voi tarjota 8 §:n listan ulkopuolisia palveluita niin sanottuina täydentävinä palveluina markkinaperusteisella hinnalla, mutta ei enää tuettuina palveluina. Toistaiseksi ennen uuden lain voimaantuloa kaikki kunnaneläinlääkärien tarjoamat palvelut ovat olleet julkisesti tuettuja.  

Järjestämisvastuu vanhan eläinlääkintähuoltolain mukaan 

Uusi laki rajaa kuntien lakisääteisen eläinlääkäripalveluiden järjestämisvastuun selvemmin kuin vanha laki. Vielä voimassa olevassa nykyisessä laissa järjestämisvastuun rajaus on väljä ja tulkinnanvarainen. Vanhan lain mukaan kunnan on järjestettävä arkipäivisin virka-aikana saatavilla oleva peruseläinlääkäripalvelu asukkaidensa pitämiä kotieläimiä varten sekä sellaisten yhteisöjen pitämiä kotieläimiä varten, joilla on kotipaikka sen alueella.

Muita kotieläimiä kuin hyötyeläimiä varten tämä palvelu on kuitenkin järjestettävä vain, jos palvelua ei ole muuten saatavilla yhteistoiminta-alueella. Tämän lisäksi kunnan on järjestettävä kiireellistä eläinlääkärinapua alueellaan olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokaudenaikoina.  

Peruseläinlääkäripalvelu määritellään vanhassa laissa eläinlääkäripalveluksi, jota annetaan eläinlääketieteellisen yleistutkimuksen tai kliinisen tutkimuksen perusteella eläintenpitopaikoissa tai tavanomaisissa eläinlääkärin vastaanottotiloissa, ei kuitenkaan eläimen pitämistä hoidettavana eläinlääkärinavun antamista tai siihen liittyvää tutkimusta varten.  

Kiireellisenä eläinlääkärinapuna taas pidetään äkillisesti ja vakavasti sairastuneen tai vahingoittuneen eläimen eläinlääketieteellistä yleistutkimusta tai kliinistä tutkimusta, ensiavun luonteisia hoitotoimenpiteitä ja eläimen lopettamista eläinsuojelullisin perustein. Järjestämisvastuun epämääräinen määrittely on johtanut merkittävään vaihteluun siinä, millaisia palveluita kunnat ovat tarjonneet.  

Palveluntarjonta uuden lain tullessa voimaan  

Uusi laki ei muuta sitä, kenelle palveluita tarjotaan. Järjestämisvastuuseen kuuluvia palveluita tulee yhä olla saatavilla niitä kotieläimiä varten, joiden omistajan tai haltijan asuin- tai kotipaikka on järjestäjän alueella. Eläinten pitopaikassa annettavien eläinlääkäripalvelujen tulee olla saatavilla järjestäjän alueella pidettäviä kotieläimiä varten. Kiireellistä eläinlääkärinapua on kuitenkin annettava kaikille järjestäjän alueella oleville kotieläimille, jollei voida pitää olosuhteisiin nähden kohtuullisena, että eläin viedään saamaan eläinlääkärin apua järjestämisvastuussa olevan järjestäjän alueelle. 

Uudessa laissa järjestämisvastuuseen enimmillään sisällytettävät palvelut määritellään lain 8 §:ssä. Säännöksessä on määritelty ne palvelut, jotka katsotaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kansanterveyden kannalta välttämättömiksi eläinlääkäripalveluiksi ja jotka siten tulee turvata tarvittavilta osin julkisina palveluina. Näitä palveluita ovat esimerkiksi rokotukset, loishäädöt, terveydenhuoltokäynnit, perustasoinen ensiapuluonteinen hoito ja eläimen lopetus.  

Uusi laki ei muuta sitä, kenelle palveluita tarjotaan.   

Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin silloin, kun alueen yksityiset palveluntarjoajat eivät tarjoa näitä palveluita riittävissä määrin tai kohtuullisella hinnalla, tulee kunnan ne tarjota. Kohtuullinen hinta ei kuitenkaan tarkoita taksakortin hintaa vaan ennemminkin maan yleistä hintatasoa yksityisillä palveluntarjoajilla.  

Samalla lista määrittää kunnan järjestämisvastuun enimmäislaajuuden. Kunnalla ei siis ole lakisääteistä velvollisuutta tarjota tämän listan ulkopuolisia palveluita. Käytännössä kunta voi päättää, että kunnaneläinlääkärit eivät tee esimerkiksi koirien sterilisaatioleikkauksia, koska tämä toimenpide ei sisälly laissa määriteltyyn järjestämisvastuuseen.  

Uuden lain järjestämisvastuu tarkemmin

Uuden lain 9 §:ssä säädetään järjestämisvastuusta tarkemmin. Järjestämisvastuun laajuus määräytyy alueellisesti. Kunnan tulee järjestää järjestämisvastuun vähimmäislaajuuteen sisältyvät palvelut tai sopia niiden järjestämisestä yksityisen palveluntarjoajan kanssa.

Muiden 8 §:n palveluiden osalta kunnan tulee itse määritellä niiden kuuluminen järjestämisvastuuseen laissa määriteltyjen periaatteiden mukaan. Palvelu voidaan sisällyttää järjestämisvastuuseen esimerkiksi siksi, ettei sitä ole ollenkaan tarjolla yksityisenä palveluntarjontana tai siksi, että palvelua ei ole saatavilla riittävästi tai sen tarjonnan kattavuus ei ole riittävä esimerkiksi aukioloaikojen osalta. Myös kunnan oman toiminnan turvaaminen voi olla syy sisällyttää palvelu järjestämisvastuuseen.  

Esimerkiksi pieneläinten rokotukset ovat palveluita, joita kunnan ei välttämättä tarvitse tarjota, mikäli niitä on alueella muuten riittävästi saatavilla yksityisiltä palveluntarjoajilta. Pieneläinten rokotusten osalta tarjontaa on yksityisellä puolella lähes koko Suomessa.  

Järjestämisvastuun laajuus määräytyy alueellisesti.

Laki tunnistaa kunnaneläinlääkärien nykyisen palkkausjärjestelmän vaatimukset, ja että kunnaneläinlääkäreillä tulee olla riittävästi töitä myös virka-aikana. Siksi järjestämisvastuun laajuutta määritettäessä on mahdollista huomioida koko eläinlääkintähuollon toimivuus eli käytännössä se, että eläinlääkärit myös pysyvät kunnissa töissä. Siten pieneläinten rokotukset voidaan sisällyttää järjestämisvastuuseen tällä perusteella. 

Vaikka nämä 8 §:ään sisältyvät, mutta minimin ylittävät palvelut olisi rajattu järjestämisvastuun ulkopuolelle, voi kunta silti tarjota niitä markkinaperusteisella hinnalla. Kunnalla on siis mahdollisuus tarjota pieneläinten rokotuksia, vaikka ne olisi päätetty jättää varsinaisen järjestämisvastuun ulkopuolelle. Tällöin niistä kuitenkin veloitetaan markkinaperusteinen hinta.

Täydentävät palvelut uuden lain mukaan

Uuden eläinlääkintähuoltolain 8 §:n palveluiden ohella kunta voi järjestää täydentäviä palveluita ilman yhtiöittämisvelvollisuutta. Vaatimuksena on kuitenkin, että näiden palveluiden tarjoamiseen liittyvä toiminta on sisältönsä ja mitoituksensa puolesta oikeasuhtaista ottaen huomioon järjestäjän lain mukaiset tehtävät sekä yksityisten eläinlääkäripalvelun tuottajien järjestäjän alueella tarjoamat palvelut. Laista tulevaa velvoitetta tällaisten palveluiden järjestämiseen ei kuitenkaan ole.

Täydentävät palvelut tulee hinnoitella markkinaperusteisesti. Tällöin asiakas maksaa eläinlääkärille toimenpiteestä taksakortin mukaisen hinnan, ja ylittävä osuus menee kunnalle. Täydentäviä palveluita voivat olla esimerkiksi koirien sterilisaatioleikkaukset, koirien sektiot ja ultraääni- tai röntgentutkimukset. 

Kunta voi tulevaisuudessakin sopia järjestämisvastuuseen kuuluvien palveluiden järjestämisestä yksityisen palveluntuottajan kanssa, mutta kunnan tulee sopimusta tehdessä huolehtia siitä, että asiakashinnat ovat kohtuulliset. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksityisen palveluntarjoajan kanssa tehdyssä sopimuksessa sovitaan tiettyjen toimenpiteiden hinnoista. 

On tärkeää ymmärtää, että markkinatilanteen arvioiminen ja järjestämisvastuun laajuudesta päättäminen kuuluvat työnantajan eli kunnan vastuulle. Alueen yksittäisten kunnaneläinlääkärien mielipiteitä tulee toki kuunnella, mutta lopullinen päätäntävalta ja vastuu päätöksistä on kunnalla. 

Eläinlääkäriliitto laatii yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa ohjeistusta palvelutarpeen arvioinnista, järjestämisvastuun ja -tavan määrittelystä sekä palveluiden hinnoittelusta ja kirjanpidosta. Tavoitteena on saada ohjeistukset käyttöön mahdollisimman pian. 

Kuva alussa: Kiireellistä eläinlääkärinapua on annettava kaikille järjestäjän alueella oleville kotieläimille. 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 2/2025.

Veera Kurenlahti

Kirjoittaja on Suomen Eläinlääkäriliiton asiantuntijaeläinlääkäri.