Jyrsijämyrkkyjen aiheuttamat kuolemat koirilla

Koira 1 toimitettiin tutkittavaksi joulukuussa 2025. Koira oli äkillisesti muuttunut vetämättömäksi eikä syönyt tai juonut. Se kuoli samana päivänä matkalla eläinlääkäriin. Koira oli jossain vaiheessa päässyt syömään kolekalsiferolipohjaista jyrsijämyrkkyä, mutta määrästä ja tarkasta aikajanasta ei ollut tietoa. 

Koira 2 toimitettiin tutkittavaksi toukokuussa 2026. Koira oli viety eläinlääkäriin huomattavan vaisuuden takia, ja sen veren kalsiumpitoisuus oli voimakkaasti koholla. Koira jäi klinikalle yöksi hoitoon, mutta kontrolliverinäytteissä kalsium oli edelleen koholla ja munuaisarvot olivat merkittävästi kohonneet, joten koira lopetettiin huonon ennusteen vuoksi. Koira oli ulkoillut alueella, jossa käytettiin kolekalsiferolipitoista jyrsijämyrkkyä. 

Molemmilla koirilla todettiin ruumiin­avauksessa voimakasta mahalaukun seinämän pöhöä sekä jäykät, suoristumattomat limakalvopoimut. Lisäksi koiralla 1 todettiin jo silmämääräisesti voimakasta munuaisten kalkkeutumista sekä verenpurkaumia sydänlihaksessa. 

Histologisesti molemmilla koirilla todettiin voimakasta verisuonten ja kudosten kalkkeutumista eli mineralisaatiota useissa kudoksissa. Muutokset olivat voimakkaimpia munuaisissa ja mahalaukussa. Kummassakaan tapauksessa mineralisaatiolle ei todettu elimellistä syytä. Koiran 2 maksasta tehtiin Ruokaviraston kemian yksikössä kolekalsiferolimääritys: pitoisuus oli huomattavan korkea. Maksan kolekalsiferoli­pitoisuudelle ei ole olemassa raja-arvoa, mutta kun huomioidaan koiran muuten hyvä perusterveys, havaittu korkea kolekalsiferolipitoisuus on mitä todennäköisimmin seurausta ulkoisesta liikasaannista. 

Kolekalsiferolin myrkyllinen annos vaihtelee suuresti, mutta koirien kuolemia on raportoitu annoksilla 2–13 mg/kg, ja kissoilla kokeellisesti annoksella 0,375 mg/kg. Pienikin määrä käyttövalmista jyrsijämyrkkyä voi aiheuttaa eläimen kuoleman. Toissijainen myrkytysriski myrkkyyn kuolleen jyrsijän syömisen seurauksena vaikuttaa olevan vähäinen. 

Kolekalsiferoli imeytyy nopeasti ja täydellisesti ohutsuolessa. Jos myrkytys huomataan heti, oksettaminen ja lääkehiilen tehokas annostelu voivat vähentää imeytyvän kolekalsiferolin määrää. Hoidon teho riippuu merkittävästi imeytyneestä annoksesta. Kudoskalkkeutumien muodostuminen heikentää ennustetta, ja voimakkaissa myrkytyksissä eläin usein kuolee 2–5 päivän kuluessa kliinisten oireiden alkamisesta.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 7/2026.

Henna Pekkarinen

Kirjoittaja on ELL ja tarttuvien eläintautien erikoiseläin­lääkäri sekä erikoistutkija Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikkössä.