Kategoriat: 
Pääkirjoitus

Kaikki käy hyvin

Veden ja jään syleilemät rannat ovat monet maailmanhistorian käänteet nähneet ja tulevat näkemään. Vuosituhansia vanhat kalapaikat, toisen maailmansodan aikaiset saksalaisten bunkkerit ja noitavainojen muistomerkki Vuoreijassa antoivat lohtua siitä, että maailma on aikaisemminkin tullut hulluksi ja siitä on selvitty. Pieni ihminen suuressa maailmankaikkeudessa, saman taivaan ja tähtien alla kaikki.

Kesä 1939 oli Suomessa historiankirjoittajien mukaan viattoman tietämättömyyden aikaa, jonka tunnelma oli lähes unenomainen myös aikansa kuvamateriaalissa. Elämä oli tietyllä tavalla impivaaralaisen pysähtynyttä, ihmiset elivät syrjässä maailman melskeistä, rauhallisessa mielenmaisemassaan, uhkaa vailla. Jotain samaa on aistittavissa koronakevään jälkeisessä kesässä. Ammennamme voimaa luonnosta ja puutarhanhoidosta sekä läheisistä ihmissuhteista. Keskitymme olennaiseen, ja yritämme sulkea taustahälyn pois.

Keväällä leijuivat ilmassa monenlaiset uhat myös ammattikuntaamme koskien, ja ne eivät toistaiseksi toteutuneetkaan. Eläinlääkäriasemia ei suljettu, lomautuksilta pääsääntöisesti vältyttiin, materiaalipulasta selvittiin ja potilaita riitti poikkeusoloihin nähden jopa runsaasti. Joissakin kunnissa toimintaa rajattiin päivystystoimintojen varmistamiseksi.

Valtuuskunnan aktiivit keräsivät listaa eläinlääkäriasemilla olevista respiraattoreista ja muista ihmisterveydenhuollon kannalta kriittisistä laitteista, joita ei onneksi toistaiseksi ole ihmisten tehohoidossa tarvittu. Eläinlääkintä ja ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus luokiteltiin yhteiskunnan kannalta kriittiseksi toiminnoksi. Viimeistään tässä vaiheessa olisi luullut, että valtakunnan politiikassa olisi ymmärretty ihmisten, eläinten ja ympäristön terveyden liittyvän vääjäämättömästi yhteen, mutta soterintamalinja näyttää ainakin toistaiseksi vedetyn ilman meitä kaiken elävän lääkäreitä.

Eläinlääkintää ei pysty kaikilta osin tekemään etänä, mutta moni muu asia siirtyi lennosta Teams-matrixiin, jossa seikkailemisesta on tullut taitolaji. Myös liiton valtuuskunta kokoontui kevätkokoukseensa toukokuussa virtuaalisesti, ja kunta-alan haasteellinen liittokierros käytiin lopulta Teamsissa. Kuntatalon käytävillä yökunsin roikkumisen sijaan saatoimme neuvotella osin nappikuulokkeissa kävelylenkeillä Korvatunturintiellä tai pyjamassa kotisohvalla. Rennontiukka virtuaaliaskellus tuottikin kelpo neuvottelutuloksen, jossa aiemmin mahdottomasta tehtiin mahdollista.

Liiton hallitus on istunut tovin jos toisenkin luurit päässä ja joutunut punnitsemaan koronan aiheuttaman haasteellisen tilanteen edessä isoja ja vaikeita ratkaisuja, esimerkiksi Eläinlääkäripäivien siirtämistä digitaaliselle alustalle nettiin. Liiton talouden ja toiminnan kannalta tilanteessa on sekä uhkia että mahdollisuuksia. On toki iso sääli, että me monin paikoin yksin puurtavat eläinlääkärit menetämme päivien sosiaalisen aspektin, mutta tällä hetkellä maailmalta ja Suomesta kantautuvat toisen aallon uutiset osoittavat kesäkuisen ratkaisun olleen oikea. Liiton toimistossa ja koulutusyhtiö Fennovetissä on tehty hienoa työtä.

Siteeraten ansioitunutta juristiystäväämme Markku Kojoa: ”Silloin menee hyvin, kun vain vähän haukutaan.” Liiton eri elimissä toimii iso määrä kollegoja, jotka antavat valtavasti omaa aikaansa korvauksetta yhteisen asiamme eteen.

Annammehan tälle työlle lempeästi ja kollegiaalisesti arvon myös silloin, kun nousee laineita? Me rakennamme tämän todellisuutemme yhdessä.

Hyvää syksyä, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 5/2020.

Hanna Nurmi

Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja

Jaa Lehti

EU-tuontivaatimusten koulutusta Länsi-Afrikassa

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Eläinlääkärinä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä?

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli

Aasi ei ole pieni hevonen

Jäsenille
Kategoriat: 
Asiantuntija-artikkeli