Opiskelijan matkaraportti: Klinikkaharjoittelu Kansasissa
Opiskelujeni neljäntenä vuonna suuntasin klinikka hoitajaharjoitteluun Kansasiin. Harjoittelupaikka oli KSU:n (Kansas State University) opetussairaalassa.
Teksti ja kuvat: Venla Saleva
Halusin suorittaa harjoittelun ulkomailla, sillä opiskeluaikoina on mielestäni hyvä mahdollisuus lähteä katsomaan, miltä eläinlääkärin arki näyttää muualla päin maailmaa. Voisin myös kuvitella työskenteleväni Suomen ulkopuolella valmistumisen jälkeen. Kun lähdin etsimään harkkapaikkaa, mielessäni oli muutama kriteeri. Halusin nähdä hevoskirurgiaa sekä eksoja. Lisäksi halusin päästä yliopistolliseen sairaalaan, koska opetussairaaloissa ollaan tottuneem pia ulkomaalaisiin harjoittelijoihin kuin tavallisilla klinikoilla ja arvelin siksi paperitöiden ynnä muiden hoituvan helpommin opetussairaalan kanssa.
Korona ja kielimuuri
Lähetin sähköpostia varmaan yli kymmeneen yliopistoon, mutta monet sanoivat, ettei ulkomaalaisia opiskelijoita voitaisi tällä hetkellä ottaa koronatilanteen takia. KSU oli ensimmäinen yliopisto, joka ei heti kättelyssä kieltäytynyt pyynnöstäni ja täytti kaikki mielessäni olleet kriteerit. Harjoittelun alussa kielimuuri tuotti välillä vaikeuksia. Lääkärit puhuivat nopeasti ja käyttivät jatkuvasti erilaisia kirjainlyhenteitä, joten välillä oli hankala ymmärtää, mistä oikein puhutaan. Toiset opiskelijat (ja myös lääkärit) olivat onneksi avuliaita ja selittivät asiat uudestaan, kunhan vain kehtasi kysyä. Luin myös usein tauoilla lisätietoa klinikalla sillä hetkellä olevista tapauksista, mikä myös edisti ymmärtämistä.
Viikko kardiologiassa ja eksoissa ja kaksi hevospuolella
Vietin vierailuni aikana yhden viikon kardiologiassa, yhden viikon eksoissa ja kaksi viikkoa hevospuolella. Hevosten kanssa sai osallistua eniten. Myös eksopuoli oli kiinnostava. Kardiologiasta pidin vähiten, vaikka sieltäkin tarttui mukaan paljon arvokkaita oppeja.
Kardiologiassa oli lähinnä kissoja ja koiria. Sain seurata useita kaikukuvauksia ja pääsin itsekin hiukan harjoittelemaan kyseisen tutkimuksen tekemistä.
Eksoissa taas oli mielenkiintoisinta oppia ihan perusasioita ei-niin-tyypillisistä eläinlajeista sekä niiden hoidosta. Eksoissa asiakaskunta koostui suureksi osaksi kaneista, linnuista ja erilaisista matelijoista, vaikka muitakin lajeja oli. KSU tekee myös yhteistyötä paikallisen eläintarhan kanssa ja lääkärit käyvät eläintarhalla suunnilleen kerran viikossa. Itsekin pääsin seuraamaan eläintarhavierailua, mutta siellä ei juuri silloin harmikseni tehty kummoisia toimenpiteitä: yksi rokotus ja yksi eutanasia.
Eksoissa ja kardiologiassa ei saanut avustaa paljoa, lähinnä pyyhin pöytiä, avustin potilaiden kiinnipitämisessä ja siivoilin. Sain myös kerran osallistua leikkaukseen epästeriilinä avustajana. Mieleenpainuvimmat tapahtumat olivat parta-agaman vierasesineleikkaus sekä koatin röntgenkuvaus. Kardiologiassa taas kardioversio.
Mieleenpainuvin tapaus hevospuolelta oli kiireellinen ähkyleikkaus
Hevosklinikalla sain autella enemmän ja se olikin siksi suosikkini. Leikkauksia tehtiin paljon ja niitä oli todella mielenkiintoista seurata. Lisäksi pääsin muun muassa harjoittelemaan potilaan tarkastusta, seuraamaan monia erilaisia toimenpiteitä, pitelemään potilaita paikallaan, antamaan IV-lääkkeitä kanyyliin sekä tietenkin kävelyttämään, ruokkimaan ja harjaamaan potilaita.
Ehkäpä mieleenpainuvin tapaus hevospuolelta oli kiireellinen ähkyleikkaus. Ultraäänitutkimuksen perusteella lääkärit epäilivät ähkyn aiheuttajaksi suolentuppeumaa, mikä osoittautuikin oikeaksi diagnoosiksi. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan tällaista leikkausta. Näin vierailuni aikana muitakin leikkauksia, mutta tämä oli varmasti haastavin ja suurin operaatio.
Hevosten kanssa sai myös testailla ultraääntä sekä tähystystä. Lisäksi saim me muiden opiskelijoiden kanssa kokeil la biopsianäytteen sekä selkäydinneste näytteen ottamista lopetetulla hevosella.
Vierailuni KSU:ssa oli todella hyvä ja opettavainen kokemus. Yleensä ulkomaalaiset opiskelijat tulevat sinne suorittamaan yliopistoharkkoja, eikä siellä aikaisemmin ole ollut minunlaisiani alempien vuosi kurssien opiskelijoita. Olisin toivonut saavani harjoitella enemmän ihan perusjuttuja, kuten kanyylin laittoa tai lääkkeiden antamista, mutta yliopiston omat opiskelijat olivat toki tässä asiassa etusijalla. Koen silti oppineeni paljon uutta harjoitteluni aikana.
Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Eläinlääkärilehdessä 1/2023.