Ajankohtaista Ruokaviraston tutkimuksista

Koiran kesytyksen kulku

18.03.2021

Ruokaviraston tieteellinen tutkimus perustuu yleensä laboratorioanalyyseihin, mutta aiheeseensa syvällisesti perehtynyt tutkija voi tehdä hyvin merkittävää tie- teellistä työtä internetin tietovarantojen syövereissäkin. Näin rakentui myös uusi hypoteesi koiran kesytyksen kulusta.

Alussa koirat saivat parhaat lihapalat – koirien kesyyntyminen oli kiinni kyvystä hyödyntää proteiinia.

Karvainen ystävä voi olla lemmikki ja perheenjäsen. Se on auttanut metsästyksessä, toiminut vahtina, vetänyt raskaita taakkoja, ollut lasten viihdyttäjä. Lentokentän koronanäytteitä nuuskivat hännänheiluttajat ovat hienostunut esimerkki eläinten ja ihmisten yhteiselosta. Koirista on moneksi.

Koira on ainut eläin, jonka metsästäjä-keräilijät ovat kesyttäneet, siis ilman ruuankasvatustarkoitusta. Tämä on ollut niin poikkeuksellista, että sen syytä on pohdittu vuosisatoja. Tähän asti on ollut kaksi kilpailevaa selitystä.

Toisen mukaan susi aktiivisesti kesytettiin metsästysavuksi. Kilpailevan teorian mukaan sudet kesyyntyivät itsekseen. Ne lähentyivät ihmistä syömällä ruuantähteitä ja sitä kautta pikkuhiljaa karkuun lähdön kynnys madaltui ja kesyt sudet alkoivat elää ihmisten kanssa. Uskaliaimmat ja kesyimmät hyötyivät ihmisten läheisyydestä ja kesyyntyivät pikkuhiljaa koiraksi. Kummallakin teorialla on ongelmansa.

Emme voi varmasti sanoa, miten ensimmäiset sudet alkoivat elää ihmisten kanssa. Ihmiset, metsästäjä-keräilijät mukaan lukien, solmivat eläimiin suhteita ja ottivat niitä elätikseen. Lemmikit eivät kuitenkaan yleensä kesyynny lajina, esimerkiksi koska ruuan jakaminen haasteellisimpina aikakausina ei ole ihmisten mieleen. Silloin ihmiset aina priorisoivat itseään ja lajikumppaniaan. Näin monet lemmikit eivät kesyynny, koska niiden kanssaelo ei jatku sukupolvien ylitse.

Koiran kesyyntyessä oli yksi viimeisen jääkauden kylmimmistä ajanjaksoista. Lähes koko Euraasia oli joko jääpeitteinen tai avointa tundraa. Kesät saattoivat olla lämpimiäkin, mutta aikakaudelle olivat tyypillistä kylmät talvet. Tällaisessa ympäristössä ihmisellä on yleensä talvella pulaa energiasta, hiilihydraateista tai rasvasta, kun ruokaa ei ole paljon saatavilla.

Olemme perimmiltämme lähinnä kasvinsyöjiä, jotka ovat adaptoituneet liharavintoon. Emme kuitenkaan pysty täysin hyödyntämään sitä ja liiallinen valkuaisen määrä on haitallista. Sudet sen sijaan ovat puhtaita lihansyöjiä. Ne pystyvät elämään pelkästään proteiinirikkaalla liharavinnolla.

Näistä ruuansulatuksen eroista johtuen ihminen ja susi pystyvät kylminä talvikausina jakamaan saaliinsa ilman että ihminen joutuu näkemään lisää nälkää. Maanisäkässaaliseläimissä on vähän rasvaa, mutta proteiinia on tarjolla yllin kyllin. Jakamalla saaliin niin, että ihminen sai rasvaisimmat osat ja susi/koira lihaisimmat, molemmat saivat ravintoa.

Tämä mahdollisti koiran kesyyntymisen ensimmäisen vaiheen. Kun proto-koira alkoi käyttäytyä koiran kaltaisesti, kaikki sen muut hyödyt tulivat esille. Siksi koira ja ihminen ovat jatkaneet yhteiseloaan näihin päiviin saakka.

Nykyiset koirat, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ovat maatalouden alussa noin kymmenentuhatta vuotta sitten saaneet geenimuunnoksen, joka helpottaa hiilihydraattien ja tärkkelyksen sulamista elimistössä.Tietynlainen adaptaatio ihmisen ruokavalioon sekin.

Kirjoitus perustuu Scientific Reports -tiedelehden julkaisuun, joka on internetissä vapaasti luettavissa. Maria Lahtinen, David Clinnick, Kristiina Mannermaa, J. Sakari Salonen & Suvi Viranta. Excess protein enabled dog domestication during severe Ice Age winters. Scientific Reports volume 11, Article number: 7 (2021).

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 2/2021.