Koirien leptospiroosi
Suomessa on aiemmin todettu muutamia yksittäisiä koiran leptospiroositapauksia vuosittain. Vuonna 2024 Ruokavirastoon ilmoitettiin 11 tapausta eri puolilta eteläistä ja keskistä Suomea.
Ainakin jotkut tapaukset ovat todennäköisesti kotoperäisiä. Toistaiseksi varmistettujen tapausten määrä ei anna aihetta muuttaa voimassa olevia kotimaan rokotussuosituksia.
Leptospiroosi on leptospirabakteerin aiheuttama zoonoottinen tartuntatauti. Leptospiratartunta voi aiheuttaa koirallekin vakavan, jopa kuolemaan johtavan taudin, mutta tartunta voi olla myös oireeton.
Leptospiroosia esiintyy maailmanlaajuisesti. Sen esiintyminen on yleisempää maapallon lämpimillä ja kosteilla alueilla, mutta tautia esiintyy myös Suomen lähialueilla, muun muassa Baltian maissa ja Luoteis-Venäjällä.
Bakteeri säilyy ympäristössä parhaiten lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa, erityisesti seisovissa pintavesissä. Kylmät talviolosuhteet kuitenkin hävittävät bakteerin tehokkaasti ympäristöstä. Ilmaston lämpeneminen sekä lisääntyvät sateet ja tulvat voivat lisätä leptospiratartuntojen riskiä myös Suomessa.
Tartunta tyypillisesti eritteiden kautta
Leptospirabakteeri leviää tyypillisesti tartunnan saaneen eläimen virtsassa. Luonnossa leptospirabakteerin pääreservuaari on jyrsijät ja päästäiset. Ne eivät itse sairastu oireelliseen tautiin mutta erittävät bakteeria virtsassaan ympäristöön, josta se tunkeutuu elimistöön limakalvojen tai ihovaurion kautta.
Tartunta saadaan tavallisimmin suun kautta tai sisäänhengitysilman välityksellä eritteiden tai eritteillä saastuneen veden kautta. Tartunnan voi saada myös suorassa kontaktissa bakteeria erittävään eläimeen tai sen virtsaan.
Kaikki jyrsijä- ja päästäisyksilöt eivät kanna bakteeria, vaan tartunnat niissä vaihtelevat alueittain. Leptospirabakteeri voi tarttua eläimistä eritteiden mukana myös ihmiseen, mutta tartunta koirasta ihmiseen on kuitenkin hyvin harvinainen.
Leptospirojen tavallisimmat kohde-elimet ovat munuaiset ja maksa. Tyypilliset oireet koiralla ovat epäspesifisiä: kuume, velttous, ruokahaluttomuus, polydipsia ja -uria, kivuliaisuus, oksentelu ja ripuli.
Maksan toiminnanhäiriö johtaa bilirubinemiaan, ikterukseen ja maksa-arvojen kohoamiseen ja joskus hepaattiseen enkefalopatiaan. Koiralla tartunta voi johtaa myös akuuttiin hemorragiseen keuhkosyndroomaan (leptospiral pulmonary heaemorrhagic syndrome, LPHS). Koiralla leptospiroosi aiheuttaa harvoin lisääntymisongelmia tai abortin.
Diagnosointi haastavaa
Leptospiroosia ei voida diagnosoida pelkästään oireiden ja kliinisten löydösten perusteella. Diagnosointi perustuu tyypillisiin oireisiin sekä tietoon bakteerin käyttäytymisestä elimistössä ja tartunnan aiheuttamasta vasta-aineiden muodostumisesta. Näytteenoton ajoitus, hyvälaatuiset näytteet ja eläimen taustatiedot ovat testitulosten tulkinnan kannalta oleellisia.
Leptospirabakteereja on veressä tyypillisesti noin viikon ajan kliinisten oireiden alusta. Vasta-aineiden määrä alkaa nousta viikon sisällä oireiden alusta, ja ne säilyvät veressä kuukausista jopa vuosiin.
Bakteerin eritys virtsaan alkaa noin viikon kuluttua tartunnasta, ja kroonisissa ja subkliinisissä tartunnoissa bakteeri säilyy munuaisissa, ja eläin voi erittää bakteeria ajoittain virtsaan pitkiä aikoja. Akuutissa vaiheessa aloitettu asianmukainen antibioottihoito estää 48 tunnin kuluttua bakteerierityksen virtsaan. Antibioottihoito voi samalla vähentää vasta-ainemuodostusta.
Kliinisessä leptospiroosiepäilyssä koirille käytetään usein vasta-aineiden toteamiseen niin kutsuttua lateral flow -pikatestiä, joka ei erottele eri serovarien vasta-aineita ja jonka tulos on kvalitatiivinen. Pikatestin tulosta voidaan käyttää ainoastaan suuntaa antavana, sillä sen spesifisyys ja sensitiivisyys vaihtelevat.
Mikroskooppinen agglutinaatiotesti (MAT) on niin sanottu gold standard -testi, jolla voidaan todeta kvantitatiivisesti eri serovarien vasta-aineita ja joka mahdollistaa vasta-ainetason nousun seuraamisen. MAT-testin herkkyys kuitenkin riippuu käytettävästä serovarivalikoimasta. Reaaliaika-PCR-testillä voidaan todeta patogeeniset leptospirabakteerit eläimen verestä ja virtsasta.
Kansainvälisten suositusten mukaan diagnoosi varmistuu, jos leptospiroosiin sopivien oireiden ja löydösten lisäksi joko verestä todetaan patogeenista leptospirabakteeria PCR-tutkimuksella tai oireiden alun jälkeen todetaan nelinkertainen vasta-ainetiitterin nousu MAT-testillä.
Jos käytettävissä on IgM-vasta-ainetesti, korvaa sillä taudin akuutissa vaiheessa saatu positiivinen tulos MAT-tulosedellytyksen. Leptospiroosia voidaan pitää todennäköisenä, jos todettujen tyypillisten oireiden ja löydösten lisäksi joko virtsassa todetaan leptospirabakteereita PCR-tutkimuksella tai eläimen vasta-ainetiitteri on ≥ 1:800 MAT-testillä.
Diagnosointia ja tulosten tulkintaa vaikeuttaa se, että koiralla voi olla veressä leptospirarokotuksen, aiemmin sairastetun leptospiroosin tai oireettoman tartunnan aikaansaamia vasta-aineita. Virtsan positiivinen PCR-tulos voi johtua myös aiemmin sairastetusta leptospiroosista tai oireettomasta tartunnasta.
Ruokavirastossa on käytössä MAT-vasta-ainetesti (12 serovarin valikoima) sekä EDTA-verestä, virtsasta tai munuaiskudoksesta tehtävä reaaliaika-PCR-testi patogeenisten leptospirabakteereiden toteamiseksi.
Lisätietoja:
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 1/2025.
Kuva alussa: Luonnossa leptospirabakteerin pääreservuaari on jyrsijät ja päästäiset. Tekoälyllä tuotettu kuvituskuva.
Kirsti Pelkola, Veera Karkamo ja Henna Pekkarinen
Kirjoittajat ovat erikoistutkijoita Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikössä.
Ammatinharjoittamista koskevat kantelut
Työaikasuoja eläinlääkärin työssä
