Koronasta huolimatta

Alkuvuonna Ruokavirastossa tutkituilla kissalla ja kalkkunoilla todettiin harvinainen Yersinia pseudotuberculosis -bakteerin aiheuttama pseudotuberkuloosi. Lisäksi bakteeri todettiin luomisten syyksi lammastilalla.

Useimmiten Y. pseudotuberculosis -bakteerin aiheuttamaa tautia tavataan kotieläimistä märehtijöillä ja sioilla, kun taas siipikarjalla ja lihansyöjillä sairaus on harvinaisempi.

Tammikuussa Ruokavirastossa tutkittiin aikuinen löytökissa, joka oli löytöeläintaloon tullessaan hyvin laiha ja ripuloi voimakkaasti. Kissa oli kuitenkin kuntoonsa nähden pirteä. Voimakkaan ripuloinnin vuoksi se lopetettiin.

Ruumiinavauksessa kissa oli silmämääräisesti hyvin laiha ja lihasköyhä. Maksassa todettiin runsaasti pieniä vaaleita pesäkkeitä ja paksusuolessa runsaasti vaaleaa ripuliulostetta ja paksuuntunut suolen seinämä.

Histopatologisessa tutkimuksessa kissalla todettiin voimakas krooninen pesäkkeinen pyogranulomatoottinen hepatiitti sekä voimakas krooninen purulentti enterokoliitti. Myös suoliliepeen imusolmukkeessa havaittiin tulehduspesäke. Bakteriologisessa tutkimuksessa kissan maksasta eristettiin Y. pseudotuberculosis.

Jalkavaivaisilla tuotantokalkkunoilla todettiin märkäinen osteomyeliitti jalkojen pitkien putkiluiden kasvulinjoissa ja osalla linnuista märkäinen artriitti polvinivelissä tai jalkapöydän nivelissä.

Sisäelimissä ei todettu muutoksia. Yersinia pseudotuberculosis -bakteeri eristettiin luu- ja nivelnäytteistä. Tilalla oli havaittu kasvatuskauden aikana jalkojen kasvuhäiriöitä, joita todettiin lievänä myös patologisessa tutkimuksessa.

Lammastilalla kolme uuhta oli luonut kahden viikon aikana tammikuussa. Kahdesta tapauksesta tutkittiin luodut sikiöt Ruokavirastossa. Sikiöiden keuhkoissa ja sikiökalvoissa todettiin voimakas märkäinen tulehdus ja niistä eristettiin Y. pseudotuberculosis.

Yersinia pseudotuberculosis on zoonoottinen gram-negatiivinen enterobakteeri, jonka aiheuttamaa tulehdusta kutsutaan myös pseudotuberkuloosiksi, koska se nimensä mukaisestikin usein muodostaa elimistöön tuberkuloosia muistuttavia pesäkkeitä.

Taudinkuva on tyypillisesti krooninen ja oireilu voi pahentua asteittain, mutta myös vakavia äkillisiä septisiä yleistulehduksia voi esiintyä.

Siipikarjalla äkkikuolema on kroonista oireilua yleisempää. Ruumiinavauksessa tyypillisiä löydöksiä ovat märkäinen, usein pesäkkeinen krooninen suolistotulehdus ja kuolioiset tulehduspesäkkeet sisäelimissä, useimmiten maksassa, pernassa ja imusolmukkeissa. Siipikarjalla pesäkkeitä on todettu lisäksi lihaksissa ja luustossa. Tartunta voi aiheuttaa myös tiineyden keskeytymisiä ja kuolleisuutta neonataalikaudella.

Psykrotrofisena bakteerina Y. pseudotuberculosis pystyy lisääntymään myös kylmässä, esimerkiksi jääkaappilämpötilassa, ja sen aiheuttamaa tautia esiintyy eläimillä useimmiten kylmempinä vuodenaikoina.

Bakteeri säilyy elossa etenkin vedessä mutta myös maaperässä pitkiäkin aikoja. Ihmisillä Y. pseudotuberculosis aiheuttaa ruokamyrkytyksiä, koska se pystyy lisääntymään elintarvikkeissa myös kylmäsäilytyksen aikana.

Myös joitakin lemmikkien ulosteista ihmisiin siirtyneitä tartuntoja on kuvattu. Tartunta saadaan pääasiassa suun kautta tartunnankantajien ulosteella kontaminoituneen ruuan, rehun tai veden välityksellä.

Bakteerin tärkeimpinä reservuaareina pidetään luonnonvaraisia lintuja ja jyrsijöitä, mutta monet muutkin eläinlajit, erityisesti siat ja märehtijät, voivat kantaa bakteeria oireettomana. Ne erittävät bakteeria ulosteessaan tyypillisesti stressin seurauksena, jolloin ne voivat itsekin sairastua. Kissoilla tartunnan epäillään yleensä olevan peräisin linnuista tai jyrsijöistä.

Tuotantoeläintiloissa Y. pseudotuberculosis -tartunnan ehkäisyssä tärkeänä tautisuojauskeinona hyvän vesi-, rehuja tilahygienian lisäksi on tehokas luonnonvaraisten lintujen ja jyrsijöiden kontrolli.

Suomessa pseudotuberkuloosia on todettu pääasiassa rusakoilla ja metsäjäniksillä erityisesti kylmänä vuodenaikana. Naudoilla ja lampailla on todettu joitakin bakteerin aiheuttamia abortteja. Lisäksi yksittäisiä tapauksia on todettu muilla eläinlajeilla, kuten harrastekanalla, villilinnuilla, alppivuohella, metsäkauriilla, koiralla, ketulla, supikoiralla ja siilillä. Kissalla on Suomessa todettu ainakin yksi tapaus aiemmin, vuonna 1993.

Kuvassa on Yersinia pseudotuberculosis -kasvu CIN-agarilla (Cefsulodin-Irgasan-Novobiocin). Kuva: Ruokavirasto.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2020.

Outi Simola, Kirsti Pelkola, Suvi Lehtoniemi ja Paula Syrjälä

Kirjoittajina ovat erikoistutkijat Outi Simola, Kirsti Pelkola, Suvi Lehtoniemi ja Paula Syrjälä.