Opiskelijan matkaraportti: Luomumaitotilalla Hollannissa

Harjoittelu Hartogin luomutilalla oli ihana, opettavainen ja ikimuistoinen kokemus.

Teksti ja kuvat: Olga Tammiruusu

Ystäväni muutti Hollantiin muutama vuosi sitten. Mat­kustin tapaamaan häntä, ja ihastuin maahan täysin. Siitä lähtien olen vieraillut Hollan­nissa joka vuosi ja tiesin heti, että haluaisin suorittaa opintojeni ensimmäisen harjoitte­lujakson hollantilaisella luomumaitotilalla. Otin yhteyttä luomutilaan nimeltä Hart­ socht den Hartog vuosi ennen harjoittelua ja jo parissa päivässä minut toivotettiin tervetulleeksi. Vuoden päivät jänniteltiin pandemiaa ja sitä, pääsisinkö lähtemään reissuun, mutta lopulta se onnistui.

Lehmiä satumaisemassa

Lensin Amsterdamiin toukokuun 2021 lopussa. Ensimmäisen yön vietin ystäväni luona ja seuraavana aamuna matkustin tilalle, joka sijaitsee Abcoude-kaupungin laidalla, jossa maisemat olivat kuin hollantilaisesta lastensadusta: korkeat poppelipuut kehystivät kanaalia myötäilevää, mutkittele­vaa ajotietä. Yhdellä pellolla loikoili lehmiä, toisella juoksi valkoisia hevosia. Tuulimyl­lyjen ja nukkekotimaisten maalaistalojen saattelemana saavuin perille ja tilan perhe otti minut avosylin vastaan. Minusta huolehdittiin kuin olisin ollut yksi heistä.

Hartogin luomutila sijaitsee Hollannin keskiosassa. Pyörää ja junaa hyödyntäen tilalta pääsee Amsterdamiin noin puo­ lessa tunnissa. Yritys perustettiin vuonna 1964, ja se on vuosien varrella periytynyt sukupolvelta toiselle. Tuotanto painottuu luomumaitoon, jota myydään eteenpäin meijereille. Tilalla on noin 120 lehmää, tyypillisiä hollantilaisia rotuja: Holstein Fresian-, Blaarkop-, ja Meuse-Rhine-Issel -lehmiä. Nämä lehmät ovat niin sanottuja double-target -yksilöitä; ne sopivat sekä maidon- että lihantuotantoon. Tilalla on myös muutama possu, hevosia, lampaita sekä kanoja.

Luomu tekee hyvää

Luomu näkyy lehmien ulkoilumahdollisuuksissa, ruokinnassa, sekä hoidossa: jokaista lehmää kohden tarvitaan vähin­tään kuusi neliömetriä tilaa navetassa. Ke­sällä eläimiä ei saa pitää kiinni sisätiloissa, vaan niiden on päästävä halutessaan ulos. Ruoan tulee olla 100 % luomua, vapaa kei­notekoisista lannoitteista ja hyönteismyrkyistä. Hartogin tila tuottaa rehunsa itse. Antibiootteja ja muita lääkkeitä käytetään ainoastaan eläimen sairastuessa, ei ennal­taehkäisevästi, eikä turhaan.

Tilalla on myös suuri kompostointi­ järjestelmä ja kaikki mahdollinen kierrätetään. Perheelle ympäristön kunnioitus tuntui olevan itsestäänselvyys. Kaikki to­teutettiin minimipäästöillä ja mahdolli­simman vähän jätettä tuottaen. Hartogin perhe kokee itse, että luomu tekee heille ja heidän lehmilleen hyvää. Eläimet ovat terveitä, ja niistä tuleva liha ja maito on laadultaan parempaa.

Monipuolinen kokemus ja yllätys laitumella

Päivittäinen rutiinini tilalla oli vasikoiden huolenpito ja juottaminen, lehmien ruo­kinta ja lypsylle haku pellolta sekä navetan siivoaminen. Ihan peruslehmähommia siis! Tämän lisäksi jokaiseen työpäivään mah­tui jotakin uutta ja erilaista, yksikään päivä ei ollut samanlainen. Autoin rehunteossa, ajoin traktorilla, paimensin härkiä pellol­la ja sheivasin lehmien häntiä helteessä. Joka toinen päivä juoksin karanneiden possujen, lampaiden, ja koirien perässä. Hartogin perheen tytär on eläinlääkäri, hänen avustuksellaan pääsin näkemään ja kokemaan paljon. Jokainen päivä oli aurinkoinen ja helteinen ja töiden jälkeen juoksimme koko perheen voimin jokeen uimaan. Viikonloppuisin reissasin kaupungista toiseen ja näin ystäviäni.

Eräänä iltapäivänä siirsimme lampaita pellolta toiselle, kun huomasimme yhdellä lampaista ulostyöntyneen kohdun. Juoksimme sen kiinni ja kuljetimme tilalle. Elämäni ensimmäinen leikkausavustus tapahtui vanhassa ladossa, hämähäkinseittien ja rätisevien, rikkinäisten kattova­lojen alla. Meillä ei ollut kunnon välineitä operointiin ja steriilistä ympäristöstä oltiin kaukana. Teimme kuitenkin parhaamme niillä työkaluilla mitä meillä oli. Leikka­simme lampaan kohdun pois kokonaan. Minä pitelin puhelimen taskulamppua ja eläinlääkäri leikkasi, kunnes vaihdoimme vuoroa. Se oli yksi jännittävimpiä hetkiä elämässäni, jonka tulen varmasti muista­ maan ikuisesti! Se oli todellinen farm-vet experience, ja potilaamme selvisi toimen­ piteestä. Vahdin toipuvaa lammasta kuin silmäterääni. Lähtiessäni Suomeen se voi hyvin ja odotteli jo kesälaitumille paluuta.

Harjoitteluni Hollannissa oli ihana, opettavainen, ja ikimuistoinen. Sain pal­jon uutta perspektiiviä eläinten hoitoon nähden. Suosittelen, että jokainen eläinlääkäri ja opiskelija kokeilee ulkomailla työskentelyä, tavalla tai toisella, edes kerran elämässään. Sitä ei takuuvarmasti kadu.

Kiitän Suomen Eläinlääkäriliittoa mat­kani sponsoroinnista: opiskelijoiden mat­ka-apuraha mahdollisti reissuni toteutu­misen. Farmilta tarjottiin yösija sekä ruuat, kiitos myös perhe Hartogille!

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Eläinlääkärilehdessä 8/2021.