Opiskelijan matkaraportti: Neurokirurgian konferenssi Venetsiassa

Opintojeni kuudennen vuosikurssin alkaminen tarkoitti paluuta kandin kesätöistä yliopistolle. Syksyn aikatauluun avautui kuitenkin yllättävä ja ainutlaatuinen mahdollisuus.

Teksti ja kuvat: Meri Nurmi

Tanskalainen professori Mette Berendt ehdotti, että osallis­tuisin vuotuiseen neurolo­gian konferenssiin nimeltä ESVN!ECVN  Symposium Venetsiassa. Berendtiin tutustuin 5. vuo­sikurssilla, kun tein kliinistä harjoitte­lua Kööpenhaminan yliopistollisessa pieneläinsairaalassa.

Harkitsin ehdotusta. Laskin matkan kustannukset, arvioin matkan sovittamista syyslukukauden opintoihini, ja pohdin myös, onko opiskelijana liian aikaista osal­listua konferenssiin. Toisaalta vaakakupissa painoi tieto siitä, että konferenssissa voisin oppia teoriaa aiheista, jotka opinnoissa eivät vielä ole tulleet vastaan. Opiskelijana valitsin halvimmat lennot ja majoituksen, joka käytännössä tarkoitti esimerkiksi bussimatkaa Tartosta Riikan lentoasemalle. Lisäksi matkasta karsiutui budjettisyistä esimerkiksi maksullinen konferenssiin kuuluva gaalaillallinen.

Koska konferenssi oli silti opiskelijabudjetissa tuntuva rahallinen investointi, halusin ottaa matkasta kaiken irti ja mää­ritin itselleni oppimistavoitteet. Tavoitteeni oli oppia lisää pieneläinten hermoston sairauksista ja niiden kirurgisista hoito­ mahdollisuuksista. Olen myös kiinnostu­nut tieteestä ja tutkimuksesta, joten odo­tin innolla posteriesityksiä.

Kolmipäiväisen konferenssin teemana oli neurokirurgia. Ensimmäisenä päivänä professori Frank Steffen ja tohtori Cristian Falzone luennoivat selän sairauksien ki­rurgisesta hoidosta selkärangan eri osissa, hemilaminektomian perusperiaatteista sekä selkärangan murtumien ja luksaatioiden kirurgisesta hoidosta. Seuraavat kaksi konferenssipäivää koostuivat eläin­ ja humaanipuolen neurokirurgien luen­ noista sekä alan tieteellisen tutkimuksen esittelystä posterien ja suullisten esitysten muodossa.

Alan asiantuntijoiden kuunteleminen oli inspiroivaa, koska heidän esityksistään paistoi läpi kiinnostus omaan erikoisalaan. Esimer­ kiksi ECVN diplomaatti Rodrigo Gutier­rez-Quintanan esitys hypomyelinisoivasta leukodystrofiasta jäi mieleen. Hänen vas­taanotolleen oli tullut cockerspanielipentue, jossa useammalla pennulla oli selittämä­töntä lihasvärinää, mikä hävisi levossa. Gu­tierrez-Quintana jatkoi oireiden syyn selvit­tämistä ja lopulta löytyi geenivariantti, joka voisi resessiivisesti periytyessään aiheuttaa valkean aineen hypomyelinaatiota ja selittää havaitut oireet. Mielestäni on ihailtavaa viitseliäisyyttä ja alamme kannalta tärkeää, että jatketaan syyn selvittämistä, kun eläin­ lääkäri työssään kohtaa potilaita, joiden oi­reiden syy jää avoimeksi.

Kotimatkalla olin myönteisesti hämilläni kaikesta, mitä matkan aikana sain oppia ja kokea. Kaikki matkalla kohtaamani alan ihmiset olivat äärettömän ystävällisiä. Kööpen­haminan yliopiston henkilökunnalla on ollut merkittävä rooli kiinnostuksessani neuro­logiaan, joten oli mahtavaa, että sain kon­ferenssissa tavata jälleen Berendtin kollegoi­neen. Sain myös kunnian tutustua Suomen ECVN diplomaatteihin Tarja Pääkköseen, Sigitas Cizinauskakseen, Anne Muhleen ja Anna-Mariam Kivirantaan.

Matkalla ottamani kuvat sisältävät lähinnä posteriesityksiä ja luentojen tärkeimpiä koh­tia, mutta luulen, että se kertoo kaiken olen­ naisen: keskityin oppimaan, kuuntelemaan ja olemaan läsnä.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 2/2024.