Patologi sai kapin!

Maailmankirjallisuudesta ei helposti löydy vahvistettuja raportteja obduktiosaleilla saaduista zoonooseista, mutta niin sanottua anekdoottista tietoa on esimerkiksi mykobakteeri-, jänisrutto- ja kryptosporiditartunnoista. Myös sian kapin on viime vuosituhannella kerrottu tarttuneen patologiin.

Ruokavirastossa ei ollut ainakaan 17 vuoteen todettu koiran kapia, vaikka ketun ja supikoiran kapia tavataan säännöllisesti. Nyt ruumiinavaukseen toimitettiin koira, jolla oli märkäinen ihotulehdus ja laikukas alopesia niin että patologi koiran nähdessään epäili kapia.

Esitietojen mukaan sitä oli epäilty kolme kuukautta aiemmin, mutta se oli poissuljettu ihobiopsioilla. ja koiraa oli hoidettu immuunivälitteisenä ihotulehduksena. Tutkimuksissa lopulliseksi kuolinsyyksi todettiin märkäisen sydänläppätulehduksen aiheuttama sydämen vajaatoiminta, koira oli ollut pitkäaikaisella kortisonilääkityksellä ihotulehduksen ja kutinan vuoksi.

Ruumiinavaustutkimuksen ja käsienpesun jälkeen patologin kyynärvarsia kutisi epänormaalisti, mutta korona-aikana jatkuvan käsienpesun aiheuttaman ihon kuivuuden vuoksi asia painui taka-alalle.

Muutamia päiviä myöhemmin iholle ilmestyi pieniä kutisevia paukamia ja työterveydessä todettiin patologin itsensä epäilemä todennäköinen kapipunkkitartunta ja määrättiin lääkitys (ivermektiiniä kahdesti suun kautta annoksella 200 µg/ kg ja permetriiniä paikallisesti).Kun patologi otti yhteyttä koiran omistajaan, selvisi, että koko perhe oli myös oireillut ja lääkitty. Kaikki ihmispotilaat paranivat hyvin.

Raapenäyte on hyvä apu koiran diagnoosiin pääsyssä, ainakin, jos kapipunkkeja löytyy. Väärä kielteinen raapetulos on kuitenkin kirjallisuuden mukaan yleinen jopa yleistyneissäkin kapitartunnoissa. Siksi raapenäytteitä kehotetaan ottamaan useita, esimerkiksi kuusi kappaletta.

Raapenäytetutkimuksen epäherkkyys on ongelma, jota on yritetty jonkinmoisella menestyksellä ratkaista korvaamalla mikroskopointi PCR-tutkimuksella. Ihobiopsiossa on vastaavia ongelmia, koska ne eivät kata koskaan koko koiraa. Myös serologisia testejä on kehitetty.

Kaikki Sarcoptes-kapipunkit luetaan kuuluvaksi samaan lajiin Sarcoptes scabiei, mutta eri eläinlajeilla on kuvattu runsaasti variantteja, joiden keskinäiset erot ovat vielä varsin epäselviä. Ihmisissä kuitenkin yleensä kiertää S. scabiei var hominis, sioissa S. scabiei var suis, ketuissa S. scabiei var vulpis ja koirissa jossain päin maailmaa S. scabiei var canis, joita voidaan erottaa toisistaan luotettavasti vain molekyylimenetelmillä.

Tässä tapauksessa variantti jäi tunnistamatta, mutta kaksi vaihtoehtoa vaikuttaa varsin mahdolliselta. Koira on voinut saada vulpis-varianttitartunnan esimerkiksi ketusta tai supikoirasta ja omistajaperhe puolestaan koirasta. Pieni mahdollisuus myös on, että kortikosteroideilla immunosuppressoitu koira sai omistajistaan hominis-tartunnan. Joka tapauksessa patologi sai tartunnan aivan ilmeisesti koirasta.

Kuvassa on kapipunkki tapauskertomuksen koirasta. HE-värjäys.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 6/2021.

Kirjoittaja: anonyymi patologi