Vuoden eläinlääkäri Leena Tuuri: Muutoksen keskellä tarvitaan ymmärrystä ja avointa keskustelua
Suomen Eläinlääkäriliitto on valinnut Vuoden eläinlääkäriksi 2026 ympäristöjohtaja Leena Tuurin, joka tekee työtään rohkealla ja rakentavalla otteella. Hänellä on ollut merkittävä rooli eläinlääkintähuoltolain uudistuksen jalkauttamisessa kuntiin. Työtä ovat ohjanneet vahva kollegiaalisuus ja ratkaisukeskeisyys.
Pohjois-Pohjanmaalla Limingassa asuva Leena Tuuri on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran eläinlääkärinä. Vuosien varrelle on mahtunut niin kliinistä työtä kuin vaativia asiantuntija- ja johtotehtäviä.
Yksi Tuurin uran suurista haasteista liittyy vuoden 2026 alussa voimaan tulleeseen uudistettuun eläinlääkintähuoltolakiin. Merkittävä työ lakiuudistuksen parissa toi Tuurille Eläinlääkäriliiton tämänvuotisen Vuoden eläinlääkäri -palkinnon.
Kollegojen myöntämä palkinto merkitsee saajalleen paljon.
”Olen erittäin otettu tästä tunnustuksesta. Erityisesti lämmittää se, että tunnustus tulee omalta ammattikunnaltani”, Tuuri toteaa.
Tuurin tie eläinlääkäriksi ei ollut täysin suoraviivainen, vaikka haave ammatista syntyi jo varhain.
”Eläinlääkärin ammatti oli eläinrakkaan heppatytön haave, mutta jostakin syystä lähdin kuitenkin ensin opiskelemaan biologiaa. Siellä eläintieteiden opintojen sujuminen ja kasvitieteen tökkiminen nosti vanhan haaveen pintaan, ja vaihdoin alaa. Tosin olen sittemmin päätynyt tekemään hyvin monenlaista työtä”, Tuuri kertoo.
Vahva ammatti-identiteetti
Tuuri valmistui eläinlääkäriksi vuonna 1994, ja sen jälkeen hän on täydentänyt osaamistaan muun muassa hygieenikkotutkinnolla ja johtamisen opinnoilla. Opiskeluaikana Tuuri hankki käytännön kokemusta kesätöissä keinosiemennyksen ja sorkkahoidon parissa. Valmistumisen jälkeen hänen uransa on kulkenut monien erilaisten tehtävien kautta.
Vuosien varrella Tuuri on ennättänyt työskennellä kunnaneläinlääkärinä, pieneläinklinikan yrittäjänä, tarkastuseläinlääkärinä sekä vastaavana eläinlääkärinä ja johtavana hygieenikkona.
Kollegojen myöntämä palkinto merkitsee saajalleen paljon.
Vuodesta 2013 lähtien Tuuri on toiminut ympäristöjohtajana Oulun seudun ympäristötoimessa, joka vastaa noin 264 000 asukkaan alueella ympäristöterveydenhuollosta, eläinlääkintähuollosta ja ympäristönsuojelusta.
Vaikka kliininen praktiikka ei ole ollut Tuurin uran keskiössä, eläinlääkärin identiteetti kulkee vahvasti mukana.
”Se antaa myös arvokasta näkökulmaa nykyiseen työhöni. Johtamisessa kohtaan kaiken aikaa erilaisia pulmia ja yllättäviäkin tilanteita. Praktikon käytännönläheinen asenne auttaa tarttumaan töihin ja ratkomaan ongelmia.”
Taustalla pitkä perehtyminen
Merkittävä osa Tuurin viime vuosien työstä on liittynyt eläinlääkintähuoltolain uudistukseen. Hän toimi puheenjohtajana Eläinlääkäriliiton hallituksen maaliskuussa 2023 perustamassa työryhmässä, joka sai tehtäväkseen selvittää lain vaikutuksia kuntien eläinlääkärien toimintaan ja työnkuvaan.
Tuuri kertoo päätyneensä tehtävään pitkälti käytännön kokemuksen kautta.
”Olimme Oulussa joutuneet kilpailu- ja kuluttajaviraston vaatimuksesta pohtimaan jo vanhan lain aikana, miten kunta- ja kilpailulaki vaikuttaa siinä yhtälössä. Niinpä uuden lain tullessa lausunnolle pystyimme hahmottamaan, mitä vaikutuksia muutoksilla olisi eläinlääkintähuollon järjestäjiin, kunnaneläinlääkäreihin, lemmikkieläinten omistajiin, tuotantoeläinten pitäjiin ja yksityiseen sektoriin.”
Tuuri ja hänen kollegansa näkivät yhtiöittämisvaatimuksessa monia riskejä. Julkisen eläinlääkintähuollon järjestäminen olisi muuttunut annetuilla reunaehdoilla käytännössä mahdottomaksi, ja samalla riittävät tuotantoeläintilojen eläinlääkintäpalvelut olisivat vaarantuneet. Esimerkiksi eläintautien varalta tarvittavaa viranomaisverkostoa ei liioin olisi pystytty pitämään yllä.
”Kirjasimme toiveen siitä, että löydettäisiin tapa tuottaa muitakin kuin järjestämisvastuuseen kuuluvia palveluita rajatusti, vaikkakin kustannusperusteisesti hinnoitellen. Olikin valtava helpotus, kun lakimuutos lopulta salli yhtiöittämispoikkeuksen.”
Tiedontarve oli suuri
Kun Eläinlääkäriliitto perusti työryhmän lakiuudistuksen vaikutusten ja toimeenpanon selvittämiseksi, Tuuri oli perehtynyt aiheeseen jo perinpohjaisesti. Niinpä hänelle oli luontevaa lähteä mukaan viemään asiaa eteenpäin.
Liiton työryhmän puheenjohtajana Tuuri jakoi aktiivisesti tietoa uudistuksesta ja kiersi kertomassa siitä Eläinlääkäriliiton, Kuntaliiton ja monien muiden sidosryhmien tilaisuuksissa.
Valmistautuessaan esiintymään tilaisuuksissa Tuuri mietti usein, ammutaanko sanansaattaja. Pelko oli kuitenkin turha.
”Oli palkitsevaa huomata, että tiedolle oli tarve. Avoin asioista kertominen niin julkisen kuin yksityisen sektorin suuntaan on hälventänyt pelkoja ja epäluuloja.”
Lain toimeenpano ei ole ollut yksiselitteistä. Jokaisella alueella on omat ominaispiirteensä, ja monet asiat lain toteuttamisessa jäävät yhä kuntien oman itsemääräämisoikeuden piiriin. Tuurin ehdotuksesta Kuntaliitto laati kunnille ohjeistuksen laajan asiantuntijajoukon voimin.
”He kaikki ansaitsevat suuret kiitokset. Parviäly toimi hyvin, ja omalta osaltani koin vahvasti, että eläinlääkintähuollon yksiköiden käytännön murheet otettiin vakavasti ja että ohjeista tuli käytännönläheisiä”, Tuuri kiittää.
Huolista ymmärrykseen
Matkan varrella on riittänyt haasteita. Lakiuudistus on herättänyt kentällä paljon kysymyksiä ja epävarmuutta, erityisesti kunnaneläinlääkärien keskuudessa.
Tuurin mukaan huolien luonne on muuttunut matkan varrella.
”Aluksi kysymyksiä väritti huoli siitä, että joitakin yleisesti tehtäviä toimenpiteitä kiellettäisiin jatkossa tekemästä. Tiedon lisääntyessä tämä huoli on väistynyt. Samalla on ymmärretty, että kustannusperusteisesti hinnoittelemalla palveluvalikoimaa voidaan täydentää ja että laki nimenomaan auttaa tekemään sen paremmin vanhaan lakiin verrattuna.”
Keskustelua on Tuurin mukaan leimannut sitkeä mutta virheellinen käsitys siitä, että vuoden 2009 laki olisi sallinut kunnille hyvin laajan palvelutuotannon. Lisäksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulkinnat myöhemmin voimaan tulleista kilpailu- ja kuntalaeista johtivat siihen, että yhtiöittämisvaatimus olisi ulottunut laajasti myös peruspalvelutasoisiin hoitoihin.
”Kaiken kaikkiaan ilman uutta ja erittäin tarpeellista eläinlääkintähuoltolakia raju palveluiden karsiminen tai yhtiöittäminen isoine ongelmineen olisi ollut vääjäämättä edessä”, Tuuri sanoo.
Sujuva arki mittarina
Uudistuksen onnistumista mitataan Tuurin mukaan arjen sujuvuudella niin eläinlääkärien kuin asiakkaidenkin näkökulmasta.
”Huolta on ollut siitä, miten eläinlääkärit saadaan pysymään kunnissa töissä. Ajattelen, että toimeenpanossa on onnistuttu, jos praktikolla arki pysyy sujuvana ja ennen kaikkea, jos asiakkaat saavat edelleen tarvitsemansa palvelut.”
”Eläinlääkärin ammatti oli eläinrakkaan heppatytön haave.”
Lain vaikutukset vaihtelevat yksiköittäin sen mukaan, kuinka laajasti palveluita on aiemmin tuotettu ja millaisia ratkaisuja palveluvalikoimasta on tehty lain toimeenpanon yhteydessä.
”Esimerkiksi tuotantoeläinvaltaisilla alueilla, joissa pieneläimille palveluita on aiemminkin ollut melko suppeasti, muutoksia ei juurikaan ole tarvinnut tehdä”, Tuuri toteaa.
Laajemmassa mittakaavassa uudistuksella on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tuurin mukaan keskeistä on se, että uudella lailla voidaan rakentaa koko Suomen kattava virkaeläinlääkärien verkosto.
”Sen ansiosta meillä on valmius toimia nopeasti esimerkiksi eläintautien uhkatilanteissa. Kansallisen varautumisen kannalta kotimainen ruoantuotanto on tärkeää, ja eläinlääkäripalvelujen saatavuus koko maassa tukee myös tätä.”
Yhdessä eteenpäin
Eläinlääkäriliiton palkintoperusteissa Tuuria kuvataan lämpimäksi, rauhalliseksi ja yhteistyökykyiseksi. Hän tunnistaa nämä ominaisuudet tavassaan tehdä työtä ja jakaa osaamistaan muille.
”Olen itse saanut moneen ongelmaan apua kollegoilta, ja haluan ehdottomasti itsekin olla avuksi, mikäli voin auttaa. Pyörää on turha keksiä uudelleen. Jos meillä löydetyt ratkaisut voivat auttaa toisten pulmissa, pitää siitä olla hyvillään. Hyvä tulee takaisin jossakin toisessa kohdassa.”
Tuuri kertoo käyneensä itsekin lakiuudistuksen aikana läpi kaikki muutokseen liittyvät tunnetilat pelosta ja ahdistuksesta stressiin ja hämmennykseen. Niiden tilalle ovat hyväksymisen kautta tulleet toiveikkuus ja jopa innostus.
”Nämä läpikäyneenä on helpompi ymmärtää kollegoita, jotka ovat vielä tunnetiloiltaan muutosmatkan alussa. Silloin ei ole aika vasta-argumenteille vaan ymmärtävälle kuulemiselle. Sen jälkeen voidaan alkaa yhdessä pohtia ratkaisuvaihtoehtoja. Koen saaneeni itsekin työyhteisössäni ja laajasti kollegoiden kesken ymmärrystä ja tukea, kun olen sitä tarvinnut.”
Rohkeutta tarvitaan
Eläinlääkärin koulutus antaa Tuurin mielestä hyvät valmiudet ongelmanratkaisuun ja päätöksentekoon, joita vaaditaan myös johtamistyössä. Hän kokee, että erityisen palkitsevaa on tiedon hankkiminen, kysymysten esittäminen asiantuntijoille ja ratkaisujen etsiminen yhdessä.
”Haluan kannustaa kokeilemaan rohkeasti ideoita ja antaa luvan epäonnistua. Toivon, että näin syntyy turvallisuutta, jota nykypäivän jatkuvassa muutoksessa tarvitaan.”
Tuuri näkee, että tulevaisuudessa eläinlääkärin työ vaatii yhä syvempää osaamista. Samalla tarvitaan edelleen laaja-alaisia tekijöitä.
”Oman työurani aikana vaatimukset osaamiselle ovat lisääntyneet valtavasti. Eläinlääkärien tehtävät vaativat nykyään syventymistä tai erikoistumista tiettyyn osa-alueeseen. Tämä tulee varmasti jatkumaan. Toisaalta monen eläinlääkintähuollon yksikön alueella tarvitaan vielä sekapraktiikan osaajia. Heidän jaksamisestaan täytyy pitää hyvää huolta työolosuhteista huolehtimalla.”
Elämää eläinten parissa
Eläinlääkärin työ on vahvasti läsnä koko Tuurin perheen arjessa, sillä puoliso Matti Heikkinen on eläinlääkäri, samoin yksi kolmesta aikuisesta lapsesta.
Vapaa-ajallaan Tuuri puuhailee mielellään eläinten parissa. Tallityöt ovat hyvää vastapainoa tietokoneen päätteen ääressä istumiselle. Limingassa asuessaan Tuuri on löytänyt lännenratsastuksen, joka kiehtoo toiminnallisuudellaan.
Leena Tuuri haluaa kannustaa kollegoja tuomaan tietämystään yhteiskunnalliseen keskusteluun.
”En ole kovin kilpailuhenkinen, mutta pidän siitä, että voin kehittyä harrastuksen parissa. Tyttäreni taas harrastaa kenttäratsastusta, ja itse arvostankin kaikkia ratsastuksen lajeja.”
Omassa työssään ympäristöjohtajana Tuuri kokee olevansa keskeisellä paikalla toteuttamassa One Health -teemaa eli ihmisten, eläinten ja ympäristön yhteistä terveyttä.
”Työssäni riittää edelleen tarpeeksi haasteita ajatellen tässä maailmantilanteessa esimerkiksi häiriötilanteisiin varautumista, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja luontokadon torjumista.”
Tuuri haluaa kannustaa kollegoja tuomaan tietämystään yhteiskunnalliseen keskusteluun.
”Meillä on hieno ja monipuolinen ammatti. Kun tuomme oman osaamisemme rakentavassa hengessä yhteisten asioiden hoitamiseen yli ammattikuntarajojen, meillä on mahdollisuus saada aikaan hyviä asioita.”
Leena Tuuri
Kotoisin Kauhavalta.
Eläinlääketieteen lisensiaatti 1994.
Työskentelee ympäristöjohtajana Oulun kaupungin seudullisessa Oulun seudun ympäristötoimi -liikelaitoksessa.
Toiminut aiemmin kunnaneläinlääkärinä, pieneläinklinikan yrittäjänä, tarkastuseläinlääkärinä sekä vastaavana eläinlääkärinä ja johtavana hygieenikkona.
Asuu Limingassa, perheeseen kuuluu eläinlääkäriaviomies ja kolme aikuista lasta.
Eläimet: suursnautseri, pari hevosenpuolikasta sekä tallityöntekijänä kissa.
Harrastukset: pikkutalli pihassa, lännenratsastus, erityisesti karjatyöskentely, lisäksi luottamushenkilötoiminta Eläinlääkäriliitossa ja seurakunnassa.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 3/2026.
Hanna Perkkiö
Kirjoittaja on lehteä säännöllisesti avustava toimittaja.