Perinnöllinen dermatomyosiitti koiralla – kirjallisuuskatsaus ja tapausselostus
Tiivistelmä
Perinnöllinen dermatomyosiitti on koirilla harvinainen iskeeminen iho- ja lihassairaus, jota esiintyy erityisesti collieilla ja shetlanninlammaskoirilla.
Oireet johtuvat oletetusta immuunivälitteisestä verisuonivauriosta ihossa ja lihaksissa, mikä aiheuttaa hapenpuutetta. Tämä ilmenee tyypillisesti rupina, kaljuuntumisena, hilseilynä, pigmenttimuutoksina ja haavaumina, jotka esiintyvät erityisesti naamassa, silmien ympärillä, korvalehtien reunoissa, raajojen distaalialueilla erityisesti luisten ulokkeiden kohdalla ja hännänpäässä. Lisäksi voidaan nähdä lihaskatoa.
Diagnoosiin päästään esitietojen, ihomuutosten, iho- ja lihasbiopsioiden sekä lihassähkökäyrän avulla. Dermatomyosiittiin hoitona käytetään tyypillisesti kortisonia, pentoksifylliiniä ja E-vitamiinia. Huonosti hoitoihin vastaamattomissa tapauksissa siklosporiinia, atsatiopriinia ja mykofenolaattia on käytetty yhdessä kortisonilääkityksen kanssa.
Viime aikoina julkaistuissa tapausselostuksissa on saatu lupaavia tuloksia oklasitinibin käytöstä iskeemisten dermatopatioiden hoidossa. Paikallisesti annosteltavana takrolimuusi voi vähentää systeemilääkitysten tarvetta.
Taudin ennuste riippuu oireiden vakavuudesta. Vakavissa tapauksissa ennuste on huono, ja eutanasia on suositeltavaa. Kuvaamme sekarotuisen, collie-sukuisen koiran perinnöllisen dermatomyosiittitapauksen, jossa hoitovaste oli kohtalainen.
Summary
Familial dermatomyositis is a rare ischaemic skin and muscle disease in dogs, seen mainly in Collies and Shetland sheepdogs.
Clinical signs develop when a putative immunological damage to the blood vessels leads to lack of oxygen supply to the skin and muscles, resulting in crusts, alopecia, scaling, pigmentary changes, skin ulceration and muscle loss typically located in the face, around the eyes, on ear pinnae, distal extremities over bony prominences and tip of the tail.
The diagnosis is made based on anamnesis, skin lesions, skin and muscle biopsies and muscle electromyography. Treatment of dermatomyositis typically involves glukocorticoids, pentoxifylline and vitamin E. Cyclosporine, azathioprine and mycophenolate have been used in combination with glukocorticoids to patients with poor response to other treatments.
Recent case reports have shown promising results with the use of oclacitinib in the treatment of ischaemic dermatopathies. Topical administration of tacrolimus may reduce the need for systemic medications.
The prognosis of the disease depends on the severity of the clinical signs. In severe cases, the prognosis is poor and euthanasia is recommended. We describe a case of familial dermatomyositis in a crossbred Collie dog with a moderate response to treatments.
Ydinkohdat
- Perinnöllinen dermatomyosiitti on erityisesti shetlanninlammaskoiralla ja colliella esiintyvä harvinainen iskeeminen iho- ja lihassairaus.
- Tyypilliset oireet ovat ääreisverenkierron alueiden, kuten korvalehtien ja raajojen distaaliosien ruvet, karvattomuus, hilseily ja pigmenttimuutokset sekä lihasten surkastuminen.
- Hoitona käytetään yleensä kortisonia, pentoksifylliiniä ja E-vitamiinia.
- Oklasitinibin käytöstä iskeemisten ihosairauksien hoidossa on lupaavia tuloksia.
- Perinnöllisen dermatomyosiitin ennuste vaihtelee hyvästä varaukselliseen oireiden vakavuuden mukaan.