Retrospektiivinen tutkimus koiran sappirakon mukoseele Suomessa – elinajan ennusteeseen ja kuolemanriskiin vaikuttavat tekijät
Tiivistelmä
Sappirakon mukoseele on koirien yleisin ekstrahepaattisten sappiteiden sairaus. Mukoseelessa sappirakkoon kertyy viskoosia limaa, mikä voi johtaa sappirakon repeämään ja sappiperitoniittiin. Sairautta esiintyy vanhemmilla, pienikokoisilla koirilla.
Mukoseelen etiopatogeneesiä ei täysin tunneta. Tunnettuja altistavia tekijöitä ovat rasva-aineenvaihdunnanhäiriöt, hyperadrenokortisismi ja hypotyreoosi. Alustava diagnoosi tehdään vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa, jossa havaitaan laajentunut sappirakko ja sen sisällä kiinteää, seinämään takertuvaa sisältöä.
Hoitovaihtoehdot ovat sappirakon poisto leikkauksessa tai konservatiivinen hoito ursodeoksikoolihapolla ja sairauden etenemisen seuranta. Leikkauksen pitkän ajan ennuste on hyvä, mutta perioperatiivinen kuolleisuus on korkea. Valinta leikkaushoidon ja konservatiivisen hoidon välillä voi olla vaikeaa.
Tutkimme elinajanennustetta ja kuolemanriskiin vaikuttavia tekijöitä konservatiivisesti hoidetuilla ja leikatuilla sappirakon mukoseelediagnoosin saaneilla koirilla Suomessa. Lisäksi kartoitimme millaisia nämä koirat ovat ja miten niitä hoidetaan.
Retrospektiivisessa tutkimuksessamme keräsimme tietoa Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja kolmella Evidensian klinikalla hoidetuista 97 mukoseelekoirasta 5 vuodelta (2014–2018). Yleisin rotu oli shetlanninlammaskoira. Sairastuneiden keski-ikä oli 9,5 vuotta. Yleisin oire oli vatsakipu, 18 % koirista oli oireettomia. 56 % koirista hoidettiin konservatiivisesti ja 44 % kirurgisesti. Keskimääräinen seuranta-aika oli 10 kuukautta diagnoosista.
Konservatiivisesti hoidettujen koirien kuolemanriski oli suurempi verrattuna kirurgisesti hoidettuihin > 6–18 kuukautta diagnoosista, kun tarkasteltiin kokonaiskuolleisuutta. Muina ajankohtina kuolemanriski ei eronnut leikattujen ja konservatiivisesti hoidettujen koirien välillä. Ikä oli yhteydessä lisääntyneeseen kuolemanriskiin sekä leikatuilla että konservatiivisesti hoidetuilla koirilla. Alaniiniaminotransferaasiarvon nousu lisäsi kuolemanriskiä leikatuilla koirilla.
Summary
Gallbladder mucocele is the most common biliary disease in dogs. It is defined as the accumulation of thick mucus in an extended gallbladder. This can lead to the rupture of the gallbladder and bile peritonitis.
The etiopathogenesis of gallbladder mucocele is not completely known. Older, smaller dogs are predisposed. Hyperadrenocorticism, hypothyroidism and dyslipidemias have been recognized as predisposing factors. Gallbladder mucocele is diagnosed in abdominal ultrasonography by detecting a distended gallbladder with solid, immobile content.
The treatment options are surgical removal of the gallbladder or conservative management with ursodeoxycholic acid and follow-up visits. Long-time prognosis is good after surgery, but perioperative mortality is high. Decision making between surgery and conservative treatment can be challenging.
We investigated the factors associated with survival and the risk of death in conservatively and surgically treated dogs with gallbladder mucocele in Finland. In addition, we wanted to study the characteristics and treatment of these dogs.
We collected data of 97 dogs diagnosed with gallbladder mucocele at the Veterinary Teaching Hospital of the University of Helsinki and in three small animal clinics belonging to IVC Evidensia during a 5-year period. Shetland sheepdog was the most common breed. The mean age was 9,5 years. Abdominal pain was the most common clinical sign. Eighteen percent of the dogs were asymptomatic. Fifty-six percent were treated conservatively and 44% were treated surgically. The median follow-up time was 10 months after the diagnosis.
Conservatively treated dogs had a higher overall mortality risk than surgically treated dogs during the period of >6–18 months after diagnosis. The mortality risk did not differ between conservatively and surgically treated dogs in other time periods. Advanced age was associated with the risk of death both in surgically and conservatively treated dogs. Elevation of alanine aminotransferase increased risk of death in surgically treated dogs.
Ydinkohdat
- Sappirakon mukoseele on koiralla esiintyvä sairaus, jossa sappirakkoon kertyy limaa ja väkevöitynyttä sappinestettä.
- Mukoseele voi johtaa sappirakon repeämään ja hengenvaaralliseen sappiperitoniittiin.
- Hoitovaihtoehtoja ovat sappirakon poisto leikkauksessa tai konservatiivinen hoito.
- Aineistossamme yleisin rotu oli shetlanninlammaskoira.
- Suurimmalla osalla koirista oli vähintään yksi mukoseeleen liittyvä oire.
- Kuolemanriski leikattujen ja konservatiivisesti hoidettujen koirien välillä erosi vain ajanhetkellä 6–18 kuukautta diagnoosihetkestä. Riski oli suurempi konservatiivisesti hoidetuilla koirilla.
- Korkea ikä lisäsi kuolemanriskiä sekä konservatiivisesti hoidetuilla että leikatuilla koirilla.
- ALAT-pitoisuuden kasvu lisäsi kuolemanriskiä leikatuilla koirilla.