Utaretulehduksen hoito lypsykaudella

Tiivistelmä

Kirjoitus käsittelee utaretulehduksen hoitoa lypsykaudella ja keskittyy kliiniseen utaretulehdukseen.

Subkliinistä utaretulehdusta ei suositella Suomessa hoidettavaksi mikrobilääkkeillä, paitsi erityisestä syystä, esimerkiksi jos kyseessä on tarttuva mastiitti. Kliinisen mastiitin hoitosuositukset perustuvat julkaistuihin kliinisiin tutkimuksiin sekä saatavilla olevaan tietoon lääkeaineiden farmakokinetiikasta ja -dynamiikasta. Ennen hoitoa otetaan aina maitonäyte bakteriologiseen tutkimukseen.

Kliinistä utaretulehdusta aiheuttavat Suomessa lähinnä grampositiiviset bakteerit. Jos tulehduksen aiheuttaja on herkkä luonnolliselle penisilliinille, hoidossa suositellaan käytettäväksi vain sitä. Suomessa kaikki mastiittistreptokokit ovat ja suurin osa stafylokokeista on edelleen herkkiä penisilliinille. S. aureuksen kohdalla penisilliiniresistenssi voi olla ongelma, ja kartoitustutkimuksessa vuonna 2001 eristetyistä kannoista yli puolet oli resistenttejä.  Kliinisestä mastiitista eristetyillä kannoilla resistenttien kantojen osuus ei välttämättä ole niin korkea. Saaren klinikan praktiikka-alueelta kerätyssä aineistossa S. aureus -kannoista vain neljäsosa oli resistenttejä.

Streptokokkien ja koagulaasinegatiivisten stafylokokkien aiheuttama mastiitti suositellaan hoidettavaksi pelkällä paikallishoidolla ja hoitotulokset ovat yleensä hyviä. S. aureus -mastiitissa bakteerikannan penisilliiniherkkyys vaikuttaa sekä lääkevalintaan että ennusteeseen.

Penisilliiniherkän kannan aiheuttama mastiitti hoidetaan injektioiden ja intramammaarien yhdistelmähoidolla, ja ennuste on kohtalaisen hyvä. Penisilliiniresistentin kannan aiheuttamassa tulehduksessa ennuste on huono ja jos hoitoon ryhdytään, ensisijainen lääkeaine on kloksasilliini. Koliformimastiitissa mikrobilääkehoitoa suositellaan, jos bakteerikasvu maidossa on runsasta ja lehmällä on vakavat kliiniset oireet.

Mikrobilääke annetaan yleishoitona ja vaihtoehdot ovat enrofloksasiini tai suurena annoksena käytetty trimetopriimi-sulfonamidi-yhdistelmä. Jälkimmäisen tehosta ei ole kliinistä näyttöä. Mikrobilääkehoidon pituus on 3–5 päivää ja pisin S. aureuksen ja Str. uberiksen aiheuttamassa mastiitissa.

Tulehduskipulääkkeen käyttö on suositeltavaa, etenkin koliformi- ja kesämastiitissa. Oksitosiinia voi käyttää tiheään lypsyyn yhdistettynä. Omistajan tulisi seurata utaretulehduksen hoitotulosta CMT-testillä.

Summary

Treatment of mastitis during lactation is discussed in this article, with focus on clinical mastitis.

Antimicrobial treatment of subclinical mastitis is not recommended in Finland, except for special reasons, e.g. if mastitis is very contagious. The recommendations how to treat clinical mastitis are based on published clinical studies and knowledge available on pharmacokinetics and pharmacodynamics of the antimicrobial substances. Before treatment, an aseptic milk sample is always taken for bacteriological examination.

Clinical mastitis is in Finland mainly caused by gram-positive organisms. If the causing agent is susceptible for penicillin G, it should be used in the treatment. In Finland, all mastitis streptococci and major part of staphylococci are still susceptible for penicillin G. In mastitis, due to S. aureus, resistance to penicillin may be a problem, as in the survey in 2001 more than half of the isolates were resistant. Among isolates from clinical mastitis this fi gure may be lower. In a clinical material collected from the practice area of Saari Clinic, only 26 % of the S. aureus isolated were resistant to penicillin.

Mastitis caused by streptococci and coagulase-negative staphylococci is recommended to be treated intramammarily, and the cure rates are generally high. In S. aureus mastitis, susceptibility to penicillin G affects both selection of treatment and prognosis for cure. Mastitis due to penicillin-susceptible strain is treated with concomitant intramammary and parenteral treatment, and prognosis is reliably good. In mastitis caused by penicillin-resistant strain, prognosis is poor.

If the cow is treated, first drug of choice is cloxacillin. In coliform mastitis, antimicrobials are recommended, if the bacterial growth in milk is heavy and the cow has serious clinical signs. The antimicrobial treatment is administered parenterally and the alternatives are enrofl oxacin or trimethoprim-sulfonamides in large doses. No clinical evidence is available on the effi cacy of the latter combination.The duration of antimicrobial treatment is from 3 to 5 days and the longest in mastitis caused by S. aureus or Str. uberis.

Treatment should include non-steroidal anti-infl ammatory agents, which are recommended in particular in coliform and summer mastitis. Oxytocin can be administered if frequent milking-out is carried out. The owner is advised to follow-up the treatment response using CMT.