Vieroitusvasikoiden syksyinen loislääkitys – kokeilu emolehmätiloilla
Tiivistelmä
Suomalaisten emolehmäkarjojen loislääkityskäytännöt vaihtelevat kirjoittajien kokemusten mukaan suuresti, täydellisestä lääkitsemättömyydestä vuosittain rutiininomaisesti annettaviin lääkityksiin. Toisinaan lääkitykset perustuvat loistilanteen selvityksiin, mutta yleensä selvitys puuttuu.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin yhden käytössä olevan lääkitysmuodon eli vieroitusvasikoiden syksyllä annetun loislääkityksen vaikutusta päiväkasvuun vieroituksesta noin vuoden ikään. Tutkimukseen osallistui neljä emolehmätilaa ja yhteensä 169 vasikkaa. Vasikoiden vieroituksen yhteydessä otetut ulostenäytteet tutkittiin loisten varalta. Lääkityksiin käytettiin vaihtoehtoisesti eprinomektiini- tai moksidektiiniliuosta pouron- valmisteena. Lääkittyjen eläinten päiväkasvuja verrattiin lääkitsemättömien eläinten kasvuihin.
Ulostenäytteissä todetut loismäärät olivat vähäisiä. Subkliininen keuhkomatotartunta oli kolmella tutkimukseen osallistuneista tiloista. Tilastollisesti merkitseviä eroja lääkittyjen ja lääkitsemättömien vasikoiden päiväkasvuissa ei havaittu.
Tulokset tutkimuksiin osallistuneilla tiloilla viittaavat siihen, että rutiininomaiset syksyllä annetut loislääkitykset subkliinisten infektioiden hoidossa eivät ainakaan aina ole taloudellisesti kannattavia.
Aineiston pienuus kuitenkin rajoittaa laajempien johtopäätösten tekemistä. Eri vasikkaryhmillä, kuten siitoseläimiksi, lihantuotantoon tai myyntiin kasvatettavien vasikoiden lääkitystarpeessa on myös eroja. Tilojen välisessä eläinkaupassa lääkitystarve korostuu, koska tilojen väliset erot loistilanteessa eivät välttämättä ole selvillä.
Summary
According to the authors’ experience, there is a broad variation in use of anthelmintics in the Finnish beef suckler calf production. Some farms do not use medication at all while others may routinely treat animals every year. Sometimes the use of anthelmintics is based on knowledge of the parasite burden on the farm but in many cases this information is missing.
To evaluate the impact of one of the anthelmintic treatment methods commonly used, the treatment was given at weaning in autumn and the impact of the medication on the daily weight gain between weaning and the age of one year was evaluated. This research included four farms and 169 calves in total. Faecal samples were collected at weaning and investigated for parasites. Eprinomectin or moxidectin pour on solutions were used as anthelmintic treatment. The daily weight gains of the treated animals were compared with the daily weight gains of the untreated animals.
Parasite counts in faecal samples were low. Three of the farms had a subclinical lungworm infection. There were no statistically signifi cant differences between the daily weight gains of treated and untreated animals. The results of this research suggest that routine use of anthelmintic treatment for subclinical infections is not always economically profitable.
We cannot, however, make general conclusions based on this research because of the rather small number of farms and calves included. There are also differences in the need for anthelmintic treatment in different calf groups such as animals for future breeding and calves for meat production or for sale. Animal trade from farm to farm emphasizes the need for anthelmintic treatment because the parasite status of each farm may differ and is not necessarily known.
Ydinkohdat
- Suomalaisten emolehmäkarjojen loislääkityskäytännöt vaihtelevat täydellisestä lääkitsemättömyydestä vuosittain rutiininomaisesti annettaviin lääkityksiin.
- Toisinaan lääkitykset perustuvat loistilanteen selvityksiin, mutta yleensä selvitys puuttuu.
- Vasikoiden vieroituksen yhteydessä otetut ulostenäytteet tutkittiin loisten varalta. Ulostenäytteissä todetut loismäärät olivat vähäisiä.
- Aineiston pienuus kuitenkin rajoittaa laajempien johtopäätösten tekemistä.
